Digger – katastrofi

Vuoden 2026 yksi vuoden odotetuimmista elokuvista oli Tom Cruisen tähdittämä ja Alejandro G. Iñárritun ohjaama Digger. Tom Cruise on yksi maailman tunnetuimmista ja menestyneimmistä näyttelijöistä, oli hänestä näyttelijänä ja persoonana nyt mitä mieltä tahansa. Hänen elokuvansa ovat perinteisesti keränneet suurilla katsojamäärillä keränneet miljardien tuotot jo pelkästään 2000-luvulla. Cruise on ollut suuri elokuvatähti jo 1980-luvun puolivälistä lähtien, eikä hänen tähtensä tunnu himmenevän laisinkaan edes kyseenalaisista julkisista esiintymisistä huolimatta. Onhan hänen kuulumistaan skientologikirkkoon ihmetelty vuosien saatossa moneen kertaan. Tom Cruisea pidetään nykyään Hollywoodin valtavirran toimintaelokuvien, jollaisia hän on nyt ainoastaan tehnyt viimeiset 20 vuotta, tähtenä. Aikanaan Cruise uskalsi tehdä myös rohkeampia rooleja sellaisissa elokuvissa kuin Oliver Stonen sodanvastainessa Syntynyt 4. heinäkuuta (1989) ja Stanley Kubrickin eroottisessa jännityselokuvassa Eyes wide shut (1999). Diggerillä Tom Cruise ottaa riskin, joka poikkeaa hänen valtavirran rooleistaan.

Digger on satiiriksi puettu elokuva ihmiskuntaa ja maapalloa uhkaavasta tuhosta. Aihe ei toki ole uusi, ja satiirin keinoin maailmanloppua käsiteltiin vuonna 2021 elokuvassa Don’t look up!, jonka pääosissa oli niin ikään Hollywoodin tähtiä ja joka myös jakoi vahvasti mielipiteitä niin katsojien kuin kriitikoiden parissa. Koska meno on muuttunut vuodesta 2021 vieläkin sakeammaksi niin ilmastonmuutoksen kuin politiikan suhteen, ei tarve käsitellä hullua maailmaa ole hävinnyt minnekään.

Digger Rockwell (Tom Cruise) on miljonääri ja maailman vaikutusvaltaisin ihminen mutta samalla yksi pahamaineisimmista, sillä hän on tienannut mittaamattoman omaisuutensa öljyllä, joka on samalla pilaamassa maapallon. Rockwellin omistama Rockwell United poraa öljyä Alaskassa ja Grönlannissa. Rockwell on eksentrinen hahmo, jollaiseksi niin monet miljonäärit kuvataan. Hän asuu yksin poikamiehenä vanhan kissansa, jota pidetään hengissä lääkkeiden avulla, ja henkilökuntansa kanssa suuressa kartanossa. Digger saa Grönlannissa olevalta työntekijältään puhelun, jossa tämä kertoo, että jäätikköön on muutamassa viikossa muodostunut railo, joka kasvaa kasvamistaan. Työntekijä kehottaa toimintojen alasajoa, mutta Digger kieltäytyy ja lopettaa puhelun.

Hetken päästä Digger saa kuitenkin tiedon, että Grönlannissa on sattunut öljykentillä suuri räjähdys ja kaikki työntekijät ovat kuolleet. Eivätkä ongelmat siihen lopu, vaan Yhdysvaltojen Marylandin osavaltion kokoinen räjähdyksessä irronnut jäälohkare on matkalla kohti Pohjois-Eurooppaa, ja törmäys saisi aikaan massiivista tuhoa. Jäälohkareen nimeksi annetaan Judy. Yhdessä tohtori Ganeshin (Riz Ahmed) Digger matkaa presidentti Compsonin (John Goodman), joka on ilmetty Trump-karikatyyri, puheille. Ganesh kertoo, että Norjaan osuessaan Judy synnyttäisi valtavan tsunamin. Presidentti neuvonantajineen tulee kuitenkin siihen tulokseen, että asiasta on parempi vaieta, jotta asia ei aiheuttaisi massiivista paniikkia, ja asian päälle rukoillaan. Presidentti käy Diggerin kanssa kahdenkeskisen keskustelun, jossa presidentti kertoo Diggerille sairastuneensa syöpään, joka on hänen rektaalissaan.

Tässä kohdin juonipaljastus: paljastuu, että aiempi näkemämme on ollut osa teatteriharjoitusta näytelmään ”Fossil Fools”. Näytelmää harjoitellaan lähitulevaisuudessa suuren katastrofin jälkeen, missä ihmiskunta on joutunut opettelemaan elämän uudestaan ekokatastrofin jälkeen. Kaikki näytelmän hahmot perustuvat niihin tosielämän hahmoihin, jotka olivat vastuussa katastrofista. Diggeriä näyttelee Curtis-niminen näyttelijä, joka samaan aikaan harjoitusten kanssa on huolissaan tyttärestään, joka on lentokoneessa matkalla kohti aluetta, missä riehuu myrsky.

Elokuva liikkuu vuorotellen kahdella aikatasolla ja kahdessa eri todellisuudessa, joissa välillä seurataan Diggerin ja kumppaneiden yrityksiä estää katastrofi tapahtumasta, ja sitten seurataan teatterin tekijöitä, jotka yrittävät ymmärtää menneisyyttä ja ihmisten ratkaisuja ja tekoja. Oivaltava on kohtaus, jossa Digger moittii Euroopan parlamentissa päättäjiä siitä, että nämä vaativat vihreää energiaa mutta ovat kuitenkin kaikessa riippuvaisia hänen öljystään. Alkaa vaikuttaa siltä, ettei ihmiskunta pysty itsekkyydessään estämään suurta ekokatastrofia.

Digger tekee satiiria myös uskonnon ja vallan suhteesta Yhdysvaltojen hallinnossa. Vaikka maassa on perinteisesti pidetty uskonto erillään päivän politiikasta, Donald Trumpin valtakaudella on raja konservatiivisen kristinuskon ja politiikan välillä lakannut lähes kokonaan olemasta. Olemme saaneet uutisista ja muualta mediasta seurata, miten kärkipoliitikkoja niin Yhdysvalloista, Suomesta kuin muualta maailmasta ottaa osaa presidentin rukousaamiaisiin. Trumpilla on myös oma hengellinen johtajansa, äärikonservatiivinen karismaattisista piireistä tullut kielilläpuhuja Paula White-Cain. Elokuvan presidentillä on samankaltainen hengellinen neuvonantaja, joka rukoilee kielillä tämän puolesta, mutta jonka voi lempata kuvioista pois, kun tilanne ei enää vaadi uskontoposeerausta. Myös Digger Rockwell hakee lohtua uskosta ja samalla yrittää uskon varjolla sivuttaa oman roolinsa katastrofin syntymisessä. Digger kokee elokuvassa myös eräänlaisen ruokkimisihmeen, joka kuitenkin paljastuu harhaksi. Kovin syvällisesti Digger ei kuitenkaan uskontoa käsittele; se tuntuu lähinnä naureskelevan konservatiivien uskontoposeeraamiselle ja varoittaa meitä siitä, miltä uskonnon ja politiikan sekoittaminen voi pahimmillaan näyttää. Sitä todellisuutta voimme tosin jo nyt seurata; siihen ei fiktiota tarvita.

Tulevaisuudessa voidaan mahdollisesti arvioida, kannattiko Cruisen riskinotto taiteellisessa mielessä, mutta tänään tiedämme sen, että Diggeristä on kaupallisessa mielessä tulossa yksi, ellei jopa suurin, kaupallinen floppi Hollywoodin historiassa. Elokuvan tekeminen maksoi euroissa noin 147–165 miljoonaa mutta se on tuonut takaisin vain 38,4 miljoonaa euroa. Katastrofista kertovasta elokuvasta on itsessään tullut katastrofi. Mutta minkä takia? Senkö takia, että me elämme elokuvan todellisuudessa jo nyt, emmekä halua nauraa sille, kun joutuisimme katsomaan itseämme peilistä? Digger ei missään nimessä ole täydellinen elokuva ja pitää sisällään kyseenlaisia ratkaisuja, kuten kahdessa aikatasossa ja todellisuudessa liikkuvan tarinankerronnan, mutta se sisältää kaikesta huolimatta hyviä oivalluksia ja on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Digger on tämän ajan elokuva, joka myös kertoo hyvin tästä ajasta, jossa elämme. Digger vie meidät maailman ja ihmiskunnan kohtalonkysymysten äärellä ja laittaa samalla nauraen kohtaamaan ikävän todellisuuden, joka meitä odottaa, jos maailman päättäjät eivät ymmärrä kääntää suuntaa ajoissa. Digger on kuvaus tämän päivän Yhdysvalloista ja sen poliittisesta johdosta, ja vaikka elokuva on komedia, niin se on myös hyvin kyyninen elokuva maan johtajista ja ihmisistä ylipäätään. Onkin turha ihmetellä, miksi elokuva on erityisesti Yhdysvalloissa ollut historiallisen suuri floppi. Ehkä suuri yleisö ei ymmärtänyt näkemäänsä eikä halunnut katsoa peiliin, ja sitten koko hommalle olisi pitänyt vielä nauraa. Ehkä elokuva oli monelle vasemmistolaista propagandaa, ilmastonmuutos kun tuntuu olevan mielipidekysymys; joillekin se on sitä jopa täällä koulutuksen tärkeyden nimeen vannovassa Suomessakin. Toisaalta jotkut yhdysvaltalaisista kriitikoista ovat elokuvaa myös ylistäneet ja puhuneet väärin ymmärretystä mestariteoksesta, josta tulevaisuudessa tulee kulttiklassikko. Näin arvioi esimerkiksi The Guardianin toimittaja Sian Cain jutussaan.

Näin jälkikäteen arvioituna tuntuu ihmeelliseltä, että Tom Cruise ja muut elokuvan tuottajat Hollywoodin johtoportaassa kuvittelivat, että heillä olisi ollut rahasampo käsissään. Ehkä he luottivat niin paljon Tom Cruisen vetovoimaan, etteivät he lainkaan pohtineet sitä, olisiko epälineaarisesti etenevä lähes taide-elokuva ilmastonmuutoksesta ja maailmanlopusta muutenkin jo valmiiksi sekavassa todellisuudessa massoja vetävä konsepti. Studio myös markkinoi Diggeriä kuin mitä tahansa valtavirran spektaakkelia. Suomalainenkin elokuvissa kävijä voi ainakin Finnkinon elokuvateatterissa käydessään ostaa Digger Rockwellin saappaan muotoisen muovista tehdyn popcorn-kulhon, josta sitten kelpaa poppareita mutustella maailmanlopun satiiria katsellessa.