Tietoa Schwartzbergin-Mustakallion suvusta

Painettuna ja digitaalisena kirjana julkaistu Schwartzberg-Mustakallion sukumatrikkeli sisältää henkilötietoja suvun neljästä ensimmäisestä sukupolvesta. Kantaisä Säräisniemen kappalainen Henrik Schwartzbergista (1811–1857) ei ole säilynyt kuvaa. Suvun valokuvahistoria alkaa Laura Schwartzbergin (1816–1885) valokuvasta vuodelta 1864. Kantaäidin kuva olisi ansainnut paikkansa koko sivun kuvana, kuten teoksessa esitetty Säräisniemen pappilaa esittävä valokuva. Valokuvilla suvun jäsenet tulevat näkyviksi pelkkien henkilötietojen esittelyn sijasta. Matrikkeliin kuuluu yhteensä 156 henkilökuvaa. Ne nostavat kirjan arvoa ja dokumentoivat kattavasti suvun jäseniä. Usein valokuvien löytäminen ja tunnistaminen voi olla myöhemmille sukupolville hankalaa.

Sukutauluihin, hakemistoon ja yhden sivun pituisiin elämäkertakuvauksiin jakaantuva kirja kertoo suvun jäsenistä varsin tiiviisti. Kolmannesta ja neljännestä sukupolvesta yhtä sukuhaaraa lukuun ottamatta on laadittu 68 lyhyttä elämäkertaa. Kirjoituksissa on nostettu esiin erityisesti suvun naisia. He jäävät herkästi taka-alalle pappissuvuissa ja niistä kertovissa kirjoissa. Teokseen sisältyy 29 suvun naisen elämäkertaa. Näiden henkilöartikkelien kirjoittajina ovat olleet eri sukuhaarojen jäsenet. Tekijäluettelossa mainitaan oppiarvo ja sähköpostiosoite. Lähteinä on käytetty muun muassa aiempia kirjoituksia.

Kirjassa todetaan suvun edustavan laajalti yhteiskunnan eri puolia ja historiallisia kehityskulkuja. Mukana on myös tunnettuja suvun jäseniä, kuten oopperalaulaja Timo Mustakallio. Vävyksi tulleita ovat esimerkiksi urheilun uranuurtaja Lauri (Tahko) Pihkala tai kirjailija Paavo Rintala. Insinööreistään tunnettu yksi Mustakallioiden sukuhaara on kansainvälisen metsäteollisuuden valmistuslaitteistojen konserni Raute Oy:n omistajasuku. Vastaavasti jotkut suvun jäsenistä kuolivat Neuvostoliitossa tai elivät aivan tavallista arkipäivän elämää suomalaisessa yhteiskunnassa.

Monet suvun jäsenet ovat tehneet työuransa taiteiden ja tieteiden parissa, unohtamatta yhä jatkuvia suvun pappisperinteitä. Elämäkertaosion päättää tutkimustulosluku. Sellainen on varsin harvinainen sukukirjoissa ja -matrikkeleissa. Se valaisee suvun aatemaailmaa ja nimenkäyttöä eri aikoina, mikä antaisi aineksia laajempaan tutkimukseen.

 Kirjassa kiinnittää huomion hyvät hakemistot ja luettelot. Sukutaulujen ja elämäkertojen lähde- ja tutkimuskirjallisuusluettelot ovat erilliset. Valokuvaluettelo on selkeä, mutta kuvien omistajien nimet puuttuvat. Alkuperäisten kuvien jäljittäminen voi olla sen vuoksi myöhemmin hankalampaa ilman tällaista tietoa. Kantavanhempien ja heidän lastensa luettelon olisi voinut siirtää kirjan lopusta alkuun, mikä olisi selkeyttänyt sukutaulujen ja elämäkertojen hahmottamista.

 Miten Schwartzberg-Mustakallio-suvun matrikkelia voisi hyödyntää esimerkiksi kirkkohistorian tai historian tutkimuksissa? Sukumatrikkeli ei ole ainoa nykyaikana julkaistu pappissuvun sukukirja, kalenteri tai matrikkeli. Niitä ovat julkaisseet viime vuosikymmeninä muun muassa Castrén, Heikel-Heikinheimo, Simelius-Simojoki ja Snellman -suvut. Ne kaikki ovat varsin laadukkaita teoksia. Tom Krusius on ollut mukana tekijänä myös Snellman-suvun kirjassa.

Yksi sukumatrikkelin tekijöistä professori (emeritus) Hannu Mustakallio on väitellyt kirkkohistoriasta vuonna 1983. Hänen väitöskirjansa Säätypapista kansalaiseksi: papiston poliittis-yhteiskunnallinen rooli demokratisoitumisen murrosvaiheessa 1905–1907 käsitteli papistoa koskevaa murrosta säätyjärjestelmästä kansalaisyhteiskuntaan. Pappissukujen uudet sukukirjat, kalenterit ja matrikkelit 1800-luvulta 2000-luvun alkuun antaisivat hyviä lähtökohtia tutkia papiston muutosta konkreettisesti samaan aikaan: Miten papisto ja pappissuvut muuttuivat käytännössä sääty-yhteiskunnan jäsenistä kansalaisyhteiskunnan vaatimuksiin koulutuksessa ja ammateissa? Monet pappissukujen jäsenet hylkäsivät esi-isiensä pappiskoulutuksen ja sukunsa perinteet sekä siirtyivät aivan toiselle alalle.

Schwartzberg-Mustakallio-sukumatrikkeli osoittaa, että ammattikirjo oli varsin kirjava muuttuneessa tilanteessa, mutta usein tahto kouluttautua säilyi. Alkuaan kymmenlapsisen perheen pojista yhteensä viisi päätyi papiksi, mutta seuraavissa sukupolvissa pappeus ei ollut enää välttämättä ensisijainen vaihtoehto.

Toinen mielenkiintoinen tuleva tutkimuskohde sisältyisi juuri tähän kysymykseen, mutta verkostojen näkökulmasta: miten näiden mainitsemieni pappissukujen verkostot muuttuivat tässä muutosprosessissa? Toisaalta voidaan pohtia myös sitä, miten maantieteellisesti papinvirkojen mukaan liikkuva suku muodosti verkostonsa yhä uudestaan tai muuttuivatko verkostot uusien koulutusalojen ja ammattien mukaan myöhemmissä sukupolvissa.

Arvioitu teos: Schwartzbergin–Mustakallion suvun matrikkeli. Henrik ja Laura Schwartzberg sekä kolme seuraavaa sukupolvea (193 s.). Toimittaneet Tom Krusius, Hannu Mustakallio, Martti Mustakallio. Henrik ja Laura Schwartzbergin sukuseura ry. 2024.