Opus Dein tulevaisuus vaakalaudalla?

Äskettäin herätti huomiota uutinen, että paavi Leo XIV oli tavannut kahden kesken toimittaja Gareth Goren. Tapaaminen oli merkittävä ensiksi siksi, että paavit harvoin suovat audiensseja yksittäisille toimittajille. Toiseksi se oli merkittävä siksi, että Gore julkaisi jokin aika sitten kirjan Opus, joka käsittelee Opus Dei -järjestöä äärimmäisen kriittisellä tavalla. Goren kertoman mukaan paavi halusi kuulla suoraan häneltä samoista asioista, joista hän kirjassaan kirjoitti. Aloite tapaamiseen tuli siis Leolta. Tarkoittaako tämä sitä, että Leo haki vahvistusta omille epäilyksilleen Opus Deitä kohtaan ja halusi ilmaista tukensa Gorelle? Järjestö tuli varmasti Leolle tutuksi hänen toimiessaan Perussa Chiclayon piispana, sillä Opus Dei on ollut Perussa vahva toimija jo yli puoli vuosisataa. Hätäisiä johtopäätöksiä ei kuitenkaan kannata tapaamisesta vetää, sillä Leo XIV tunnetaan siitä, että hän haluaa ristiriitatapauksissa kuunnella perusteellisesti osapuolia. Opus Dein prelaattia eli johtajaa hän on jo tavannut paaviutensa ensimmäisen vuoden kuluessa.

Gore on kertonut audienssista omalla Substack-alustallaan hyvin avoimesti, ja siellä on myös kuva, jossa hän poseeraa paavin kanssa vierekkäin. Gore kertoo, että tapaaminen järjestyi perulaisen toimittajan Pedro Salinasin välityksellä. Salinas oli tärkeässä roolissa, kun Perussa paljastettiin sikäläisen Sodalitium Christianae Vitaen (Kristillisen elämän veljeskunta) piirissä tapahtunutta hyväksikäyttöä. Chiclayon piispana Robert Prevost tuki hyväksikäytön uhriksi joutuneita järjestön jäseniä. Paavi Franciscus kielsi järjestön toiminnan vuonna 2025.

Gore kertoo esittäneensä Leolle hyvin suoraan, millaisia toimia hän paavilta odottaa Opus Dein suhteen. Franciscus oli jo 2022 julkaissut asiakirjan, jossa hän kehotti Opus Deitä päivittämään omat statuuttinsa tiettyjen periaatteiden mukaisesti. Tämä ei Goren mielestä ole vielä riittävä toimenpide tilanteen korjaamiseksi, vaan hän pyysi Leolta, että tämä perustaisi asiantuntijaryhmän, joka pureutuisi Opus Dein harjoittamaan hengelliseen, psykologiseen, henkiseen, fyysiseen ja taloudelliseen hyväksikäyttöön. Hän pyysi paavia olemaan valmis lakkauttamaan järjestön, jos todisteet antaisivat siihen aihetta. Hän kehotti paavia avaamaan järjestön perustajan Josemaría Escriván kanonisaatioprosessin, koska se sisälsi hänen mielestään epäilyttäviä piirteitä ja koska järjestön harjoittama hyväksikäyttösysteemi oli hänen nähdäkseen Escriván henkilökohtaisesti kehittämä.

Gore kertoi myös Argentiinassa käynnissä olevasta oikeusjutusta, jossa yli 40 niin sanottuina numeraariavustajina toiminutta naista on nostanut rikossyytteen Opus Deitä vastaan. He syyttävät järjestöä ihmiskaupasta ja työvoiman riistosta ja ovat kertoneet, että he joutuivat vuosikymmenten ajan toimimaan palkattomina kotitalousapulaisina järjestön laitoksissa, minkä lisäksi heitä siirreltiin maasta toiseen tarpeen mukaan. Opus Dei pitää syytöksiä perättöminä ja on korostanut naisten saamaa kutsumusta työhön.

Samankaltaisiin syytöksiin liittyy HBO-palvelussa tällä hetkellä ”trendaava” neliosainen dokumenttisarja How I Left the Opus Dei, jossa 13 numeraariavustajina toiminutta ja sittemmin Opus Dein jättänyttä eri ikäistä naista eri maista kertoo, miten Opus Dei värväsi heidät, millaista elämä järjestön keskuksissa on ja mistä syistä he päätyivät jättämään järjestön. Sarja koostuu naisten haastatteluista ja näytellyistä kohtauksista, koska Opus Dein keskuksiin dokumentin tekijät eivät tietenkään olisi päässeet kuvaamaan. Sarjaan on haastateltu myös eri alojen asiantuntijoita, Gareth Gorea yhtenä heistä. Joka jaksossa on ilmoitus, että Opus Dei ei pyynnöistä huolimatta suostunut kommentoimaan sarjassa esitettyjä väitteitä. Opus Dein edustajat ovat tähän vastanneet, että pyyntö tuli heidän mielestään liian myöhään, kun sarja oli jo kuvattu. Sarjan antamaa kuvaa numeraariavustajien kohtelusta he pitävät vääränä.

Sarja on espanjalaista tuotantoa ja sen espanjankielinen nimi on pidempi eli El minuto heroico: Yo también dejé el Opus Dei (Sankarillinen minuutti: Minäkin jätin Opus Dein).  Sankarillisen minuutin voi ajatella viittaavan jättämispäätökseen, mutta se tarkoittaa myös naisilta odotettua välitöntä nousua sängystä anivarhaisen herätyksen soidessa, polvistumista sängyn vieressä, lattian suutelemista ja sanan serviam (minä palvelen) lausumista.

Numeraariavustaja on yksi Opus Dein jäsenkategorioista, jossa hierarkkisesti ylempänä ovat supernumeraarit ja numeraarit. Numeraariavustajat ovat yksinomaan naisia, jotka elävät selibaatissa ja hoitavat keskuksissa kaiken kotitaloustyön. He eivät saa olla kuitenkaan missään kosketuksissa miesten kanssa. Jäsenkategoriat on selitetty tiiviisti esimerkiksi täällä.

Naiset kertovat, kuinka vanhemmat sympaattiset numeraariavustajat värväsivät heidät heidän ollessaan vielä varsin nuoria. Monet värvätyistä tulivat hyvin vaatimattomista oloista, jolloin Opus Dein tarjoama elämä näytti houkuttelevalta. Jos värvättävä sitten päätyi töihin Opus Dein keskukseen, sympatia loppui siihen, sillä keskuksen naisilla ei saanut olla mitään ”erityisiä ystävyyssuhteita”. Perheenjäseniin ei ollut sopivaa olla yhteydessä enempää kuin oli tarpeen, eikä heille pitänyt kertoa, millaista työ oli. Liika kiintymys perheeseen (familiosis)  oli pahasta, eikä huoneessa saanut olla perheenjäsenten kuvia. Toisaalta taas vanhemmilta tai isovanhemmilta tullut perintö oli tervetullut, mutta sekin meni Opus Dein käyttöön.

Naisten hengellistä ja muutakin elämää kontrolloitiin monella tavalla. Kirjeitä avattiin, puheluita ja rahankäyttöä valvottiin. Keskuksiin tulleista sanomalehdistä oli leikattu ”vaarallisia” juttuja pois, ja keskusten kirjastoista sai luettavaksi kirjoja vain johtajan luvalla. Eräältä 20 vuotta palveluksessa olleelta kiellettin jopa Raamatun lukeminen. Opus Deille kriittisten mediajuttujen päätyminen naisten silmiin ja korviin oli pitkään helppo estää, mutta älypuhelinten aikana kontrollointi on muuttunut vaikeammaksi. Ripissä kerrotut asiat eivät naisten mukaan jääneet vain rippi-isän tietoon, vaan niitä saatettiin käyttää järjestön hyväksi. Surullista naamaa ei sopinut näyttää, sillä tunteetkin kuuluivat Opus Deille.

Naiset kertovat, että järjestössä vallitsee Josemaría Escriván henkilökultti, jossa Escrivá esitetään tärkeämmäksi kuin Jeesus. Monille naisille numeraariavustajana toimiminen ja jatkuva elämisen kontrolli kävi henkisesti liian raskaaksi ja he sairastuivat. Jos silloin tarvittiin psykologia tai psykiatria, kyseeseen tuli vain joku henkilö, johon järjestö saattoi luottaa. Pois lähteminen ja järjestön jättäminen oli toiseksi viimeinen vaihtoehto, viimeinen oli itsemurha. Ongelmaksi pois lähtiessä tuli se, minne mennä. Onnekkaita olivat ne, joilla oli perhettä, joiden luota he saivat turvan. Heillä ei ollut kuitenkaan omaa rahaa säästössä, sillä työstä keskuksessa oli maksettu vain nimellistä palkkaa, eikä mitään sosiaaliturva- tai eläketietoja ollut välitetty minnekään.

Kenties jo lähitulevaisuudessa Leo XIV tekee päätöksiä Opus Dein tulevaisuuden suhteen. Argentiinassa käynnissä oleva oikeusjuttu voi päättyessään Opus Dein kannalta kielteisesti olla ratkaiseva tekijä järjestön kohtalon kannalta. Pysyykö Opus Dei siilipuolustuksessa kriitikkoja kohtaan, vai tuleeko se hyväksikäytön uhreja vastaan? Toistaiseksi ei ole ollut juurikaan näkyvissä kritiikin myöntämistä oikeutetuksi.

Lue myös:

Mikko Ketola: Kovia sanoja Opus Deistä. Vartija 5.1.2026.