Kovia sanoja Opus Deistä

Katolinen Opus Dei -järjestö täyttää 100 vuotta vuonna 2028. Syntymäpäivän kynnyksellä järjestön maine on joutunut vaakalaudalle. Se ei ole ensimmäinen kerta, sillä järjestön edustama hengellisyys ja toimintatavat ovat aiemminkin saaneet kielteistä julkisuutta, jota ovat ylläpitäneet erityisesti järjestöön pettyneet entiset jäsenet kirjoissaan ja nettisivustoillaan (esimerkiksi opuslibros.org).

Edellinen suuri kohu aiheutui 2003 ilmestyneestä kirjailija Dan Brownin menestysromaanista ja muutama vuosi myöhemmin valmistuneesta elokuvasta Da Vinci -koodi, jossa Opus Dei esiintyi roiston roolissa. Uuden kohun on nyt nostattanut taloustoimittajana uransa tehnyt Gareth Gore, joka on kirjoittanut hyvin kriittisen kirjan tästä katolisen kirkon toistaiseksi ainoasta personaaliprelatuurista. Personaaliprelatuuri tarkoittaa eräänlaista henkilöjäsenyyteen perustuvaa maailmanlaajaa hiippakuntaa, jonka johtajaa kutsutaan prelaatiksi. Prelatuuri voi keskittyä tiettyyn missioon tai tehtävään. Opus Dein perusti espanjalainen pappi Josemaría Escrivá 1928.

Goren kirja ei ole ainoa asia, joka on viime aikoina aiheuttanut huolia Opus Deille. Paavi Franciscus julkaisi 2022 ja 2023 kaksi asiakirjaa, joissa hän yhtäältä antoi tunnustusta järjestön hengelliselle tehtävälle mutta toisaalta muutti prelatuureja koskevia kanonisen lain kohtia muun muassa niin, ettei järjestön johtajasta eli prelaatista enää tule automaattisesti piispaa kuten ennen. Tätä voi pitää tietynlaisena nöyryytyksenä. Gore näkee Franciscuksen toimissa enemmänkin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Toinen ajankohtainen asia on Argentiinassa vireillä oleva oikeusjuttu, jossa nelisenkymmentä Opus Deissä numeraariassistentteina (yksi järjestön jäsenkategorioista) työskennellyttä naista syyttää järjestöä erilaisista vakavista väärinkäytöksistä ja laiminlyönneistä esimerkiksi palkanmaksussa tai sosiaaliturvamaksuissa. Tähänkin asiaan Gore viittaa kirjassaan, ja hän esiintyy myös yhtenä asiantuntijana HBO:n dokumentissa Why I Left the Opus Dei, jossa 13 naista kertoo, miksi he päättivät jättää Opus Dein. Esittelen dokumenttia toisessa Vartijan jutussa lähiaikoina. Argentiinan oikeusjuttua en ole huomannut mainittavankaan suomalaisessa mediassa.

Oikeustapaukseen liittyy Buenos Airesissa Argentiinassa joulukuussa 2025 pidetty Opus Dein toimintaa käsitellyt kokous, jonka järjesti Ending Clergy Abuse -ihmisoikeusverkosto, joka on keskittynyt estämään katolisen kirkon sisällä tapahtuvaa pappien harjoittamaa hyväksikäyttöä ja tukemaan hyväksikäytön uhreja. Verkoston edustajat tapasivat lokakuussa 2025 paavi Leon. Tämä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun paavi soi audienssin organisaatiolle, joka taistelee hyväksikäyttöä vastaan.  Tämä kertoo siitä, että nykyinen paavi jakaa Franciscuksen huolen hyväksikäyttökriisin vakavuudesta. Paavi Leo tuntee varmasti Opus Dein toimintaa, sillä järjestö on ollut näkyvä toimija Perussa, jossa Leo toimi pitkään.

Gareth Gore sai sytykkeen tutkia Opus Deita perehtyessään taloustoimittajan tehtävässään suuren espanjalaisen Banco Popular -pankin vuonna 2017 tapahtuneeseen konkurssiin. Hän haastatteli pankin johtajistoon kuulunutta Luis Valls-Taberneria, joka oli Opus Dein numeraarijäsen. Gore sanoo Valls-Tabernerin kertoneen hänelle, että pankki oli käytännössä Opus Dein valvonnassa ja ”rahakone”, jonka tuotoilla rahoitettiin järjestön toimintaa joka puolella maailmaa. Suuri osa kirjasta käsitteleekin Opus Dein toiminnan rahoitusta, kiinteistökauppoja ja yleensä rahan merkitystä järjestön perustajalle ja hänen seuraajilleen. Tähän puoleen Gorella on esittää tuekseen paljon ennen hyödyntämättömiä lähteitä. Goren mukaan rahan ja vaikutusvallan hankkiminen on ollut keskeinen – suorastaan pakkomielteinen – piirre koko järjestön olemassaolon ajan.

Gore keskittyy jälkipuoliskossa kirjaansa pitkälti nykyajan tapahtumiin erityisesti Yhdysvalloissa, missä Opus Dei on hänen nähdäkseen ollut tärkeässä roolissa tukemassa oikeistolaista politiikkaa ja oikeistolaisia poliitikkoja näiden hengellisessä valmennuksessa. Kirjaan kuuluu kuitenkin myös alkupuolen narratiivi järjestön perustamisesta ja laajenemisesta ennen uusimpia aikoja. Tämä narratiivi ei juurikaan perustu uusiin arkisto- tai muihin lähteisiin, vaan Goren metodina on ollut etsiä järjestöstä kirjoitetuista historioista ikään kuin rivien välistä lukien todisteita sen pahoista aikeista ja synkistä puolista.

Gore esittää kovia syytöksiä. Hänen mukaansa Opus Deissä on alusta lähtien ollut kyse sen perustajan vallan- ja rahanhimosta, ja sama linja on jatkunut Escriván seuraajien toiminnassa. Järjestöä luonnehtii Goren mielestä perustajan kulttimainen palvonta ja toiminnan pakkomielteinen laajentaminen, johon on tarvittu paljon rahaa. Järjestön jäseniksi on hänen mukaansa pyritty hankkimaan yhteiskunnan eliittiä, jonka avulla järjestö pystyy lisäämään omaa yhteiskunnallista ja poliittista vaikutusvaltaansa. Toisaalta järjestö on Goren mukaan pyrkinyt aggressiivisesti värväämään yhteiskunnan huonompiosaisia, erityisesti naisia, joita se on sitten ankarasti kontrolloinut ja joiden työpanosta järjestön keskuksissa se on häikäilemättömästi riistänyt.

Gore pitää Opus Dein lupauksia olla uskollinen paaville, kirkolle ja Kristuksen opetuksille tekopyhinä. Hän pitää järjestön kytköksiä Yhdysvaltain konservatiivisimpiin poliittisiin ja kirkollisiin piireihin osoituksena siitä, että se oli aktiivisesti tekemässä paavi Franciscuksen vastaista myyräntyötä; olivathan monet Franciscuksen kitkerimmät kriitikot peräisin juuri Yhdysvaltain kirkosta. Goren mielestä Franciscuksen kaksi Opus Deitä koskevaa asiakirjaa viime vuosilta kertovat siitä, että paavi ymmärsi järjestön kaksinaamaisuuden ja halusi varoittaa sitä siitä, että sen oli oikaistava kurssiaan, tai muuten Vatikaani puuttuisi kovalla kädellä asioihin. Goren mukaan Opus Dein pursi on Vatikaanissa kovassa vastatuulessa.

Gore tuntuu ajattelevan, että Opus Dein piirissä on yhtäältä juonitteleva ja kiero johtava eliitti ja toisaalta järjestön edustamasta hengellisyydestä aidosti voimaa saava suuri enemmistö. Escriván hengelliseen pääteokseen Tie (Camino) hän kuitenkin suhtautuu melko vähättelevästi. On muistettava, että Gore ei ole asiantuntija teologian tai uskonnon alalla.

Opus Dei on julkaissut kotisivullaan peräti 106-sivuisen kommentaarin Goren kirjaan. Se käy läpi Goren teosta paikoitellen sivu sivulta ja kiinnittää huomiota järjestön havaitsemiin virheisiin Goren käsittelyssä. Gore on itsevarmasti todennut eräässä haastattelussa, että hänen kirjansa pitää paikkansa sataprosenttisesti, mutta sen verran silkkoja faktavirheitä Opus Dei pystyy vastineessaan osoittamaan, että Goren lausunto osoittautuu helposti liioitteluksi. Toisaalta järjestön vastineessa on useassa kohdassa kyse siitä, että se on vain eri mieltä Goren tulkinnoista tai paheksuu Goren sanavalintoja, esimerkiksi Goren puhuessa värväyksestä, kun järjestön mielestä täytyisi puhua kutsumuksista. Vastineessa paheksutaan myös sitä, että Gore viittaa useissa kohdissa lähteenä nimettömiksi jääviin haastateltuihin tai tiedonlähteisiin, mikä ei kuitenkaan ole mitenkään tavatonta historiantutkimuksessa.

Gareth Goren kirja on mannaa niille, joilla on ennestään negatiivinen käsitys Opus Deistä. Goren vauhdikas esitystapa näyttää tehneen vaikutuksen myös moniin kirjaa kansainvälisessä mediassa käsitelleisiin toimittajiin, joilla ei välttämättä ole ollut aiempaa tietoa järjestöstä. Opus Dein jäsenien ja tukijoiden positiivisiin näkemyksiin sillä tuskin on suurta vaikutusta; he uskovat ennemmin järjestön seikkaperäistä vastinetta.

Suurempi vaikutus tulee olemaan sillä, mikä on Argentiinassa käynnissä olevan järjestön vastaisen oikeusjutun tulos. Ja vielä suurempi merkitys on sillä, mitä päätöksiä paavi Leo tekee Opus Dein suhteen.

Arvioitu teos: Gareth Gore Opus. Dark money, a secretive cult, and its mission to remake our world. Melbourne: Scribe, 2025. 439 s.

Kirjoittaja julkaisi vuonna 2006 tietokirjan Opus Dei – vaiettu salaseura? (Minerva)