Amerikkalainen paavi toivon lähteenä

Edellisen Leo-paavin aikoihin 1900-luvun taitteessa oli käynnissä teollinen vallankumous. Nyt on menossa yhden uuden sukupolven teknologinen vallankumous, kun tekoälyn nopea kehitys ja soveltaminen eri aloille herättää yksissä piireissä innostusta ja toisissa syvää huolta. Ensi maananaina, 25.5., ilmestyy Leo XIV:n ensimmäinen ensyklika eli paimenkirje nimeltään Magnifica Humanitas eli Upea ihmisyys/ihmiskunta, jonka aiheena on tekoälyn etiikka.

Leo XIV:stä eli Robert Prevostista on ilmestynyt jo monta kirjaa. Niissä on ymmärrettävästi paljon samoja aineksia: Leon kirkollinen ura ennen paaviutta, edeltäjän eli Franciscuksen paaviuden ydinkohdat ja Prevostin suhde Franciscukseen sekä Leon paaviuden alkuvaiheet. Nämä ovat mukana myös Christopher Lambin teoksessa American Hope. Lamb on entinen englantilaisen katolisen The Tablet -lehden Vatikaanin-kirjeenvaihtaja, joka nykyään tarkkailee Vatikaania CNN:n leivissä. Lamb kirjoitti erittäinen tarkkanäköisen kirjan The Outsider (Orbis Books 2020) Franciscuksesta ja erityisesti tämän kohtaamasta vastarinnasta kirkossa.

Lamb aloittaa Leon amerikkalaisuudesta ja augustinolaisuudesta. Kirjan nimi viittaa siihen, että Leoon kohdistuu monenlaisia toiveita. Hänen toivotaan uudistavan kirkkoa mutta pitävän sen samalla yhtenäisenä. Hänen toivotaan parantavan Yhdysvaltain katolisuuden polarisaation, joka kärjistyi Franciscuksen aikana, ja johon syypäänä oli osaltaan presidentti Donald J. Trump ja Maga-liike. Amerikkalaisena Leon etuna on englanninkielisyys ja yhdysvaltalaisen poliittisen kentän tuntemus. Näissä merkeissä Leo on amerikkalaisten paavikriitikoiden suhteen vahvemmilla kuin Franciscus. Lamb huomauttaa osuvasti, että katolisessa kirkossa on ennenkin Franciscusta seurannut Leo, sillä Franciscus Assisilaisen rakkain opetuslapsi oli nimeltään Leo.

Augustinolaisen Prevostin valinta on ehkä herättänyt kiinnostusta myös Pyhää Augustinusta ja augustinolaista hengellisyyttä kohtaan.  Augustinuksen pääteos Jumalan valtio 1–2 on saatavilla suomeksi Gaudeamuksen kustantamana. Lamb toteaa, että Leo on syvästi augustinolaisen hengellisyyden edustaja. Hän on esimerkiksi tottunut elämään yhteisössä ja sen vuoksi panee myös toimissaan yhteisön hyvän etusijalle. Augustinuksen tavoin hän kuuntelee ensin ja puhuu sitten. Lambin mukaan Leo on käyttänyt paaviutensa alkuajan nimenomaan kuuntelemiseen. Tekojen aika on siten vasta tuloillaan.

Yksi kirjan luvuista on otsikoitu ”Spiritual counterweight”. Olemme viime kuukausina nähneet, että sotimisesta innostunut Trump on ollut varsin ärsyyntynyt Leon rauhaa korostavista puheista ja sanonut, ettei hän ole paavin ”suuri ihailija”. Trump on väittänyt paavin haluavan Iranin saavan aikaan ydinaseen, mikä on hyvin absurdia, kun tiedetään paavien yleisesti ydinaseiden vastainen linja. Leo ja Trump eivät ole olleet suorassa yhteydessä edes puhelimitse. Leolla ei ole vielä suunnitelmia matkustaa Yhdysvaltoihin, mutta mikäli se tapahtuu vielä Trumpin presidenttiyden aikana, se tulee olemaan erittäin suuren huomion kohde. Todennäköistä on, että Leo vierailee ennemmin toisessa kotimaassaan Perussa.

Yhdysvaltain-matka on todennäköisesti julkisuudessa suurimman spekuloinnin kohteena, mutta Lamb hahmottelee muitakin mahdollisia vierailukohteita. Vietnam olisi hänen mielestään sen vuoksi tärkeä kohde, että vaikka maa on virallisesti kommunistinen ja sekulaari, siellä on tiettävästi seitsemän miljoonaa katolilaista, ja Vatikaani on viime vuosina ottanut askelia suhteiden luomiseksi. Vietnamilla on sitä paitsi pitkät historialliset siteet katoliseen kirkkoon aina 1600-luvulta lähtien, jolloin jesuiittalähetyssaarnaajat auttoivat kehittämään modernit vietnamilaiset aakkoset. Augustinolaiset perustivat yhteisön Vietnamiin 2019.

Katolisen kirkon globaalin painopisteen siirtyminen pois perinteisiltä katolisilta alueilta on näkynyt kirkon kovana kasvuna Aasiassa. Tämän vuoksi maanosassa on muitakin tärkeitä vierailukohteita. Yksi niistä on Etelä-Korea, jossa katolinen kirkko kasvaa vauhdilla. Kiina on luonnollisesti tärkeä, mutta paavin vierailu sinne onnistuu vasta, kun Pyhä istuin ja Beijing saavat diplomaattisuhteensa kuntoon. Leo on vieraillut Kiinassa jo useasti sinä aikana, kun hän oli augustinolaisten maailmanlaajuinen johtaja, ja augustinolaiset ovat jo Kiinassa läsnä.

Aiemmpiin Leo-kirjoihin verrattuna Lambin kirjassa on omaperäistä ja ansiokasta huomio yhtäältä Vatikaanin taloustilanteeseen (”Balancing the Books”) ja toisaalta Z-sukupolveen (”Gen Z Catholicism”). Tunnettua on se, että Vatikaanin talous ei ole kunnossa, vaan rahaa tarvittaisiin enemmän. Kardinaali Angelo Becciun epäilyttävät liiketoimet käydään läpi. Z-sukupolveen liittyen Lamb kirjoittaa Leon tapaamisesta katolisten influensserien kanssa ja sukupolven piirissä erityisesti Euroopassa kasvaneesta mielenkiinnosta katolisuutta kohtaan. Lamb nostaa merkittävänä tapahtumana esiin 15-vuotiaana kuolleen ja ensimmäiseksi millenniaaalipyhimykseksi julistetun Carlo Acutiksen. Hänestä on Vartijassa kirjoittanut Saara-Maria Kajava.

Lamb on sitä mieltä, että Leon pitäisi tarpeeksi kuunneltuaan ottaa ohjat sikäli tiukasti käsiinsä, että hän rohkenisi kertoa, millainen on hänen johtamansa kirkko. Lambin mielestä voi olla vaarallista, jos ihmisillä ei ole asiasta selvää käsitystä, koska silloin voi näyttää siltä, että kirkko on tuuliajolla. Lamb muistuttaa, että Franciscuksen selvä narratiivi oli ”köyhä kirkko köyhille”. Millainen tulee olemaan Leon muotoilema narratiivi? Sitä emme vielä tiedä.

Arvioitu teos: Christopher Lamb: American Hope. What Pope Leo XIV Means for the Church and the World. London: Headline, 2026. 284 s.