Antisemitismi lisääntyy – voiko sen leviämistä estää?

Lokakuun lopussa Göteborgiin kokoontui ryhmä tutkijoita, opettajia ja muita ammattilaisia, jotka työnsä puolesta joutuvat törmäämään juutalaisvastaisuuteen eli antisemitismiin. Konferenssin otsikko oli Antisemitism and Jewish Life: Focusing on Youth ja päämääränä kartoittaa vallitsevaa tilannetta sekä etsiä keinoja, joilla koululaisten ja nuorten aikuisten kohtaamaan antisemitismiin olisi mahdollista puuttua.

Kolmipäiväinen tapahtuma käynnistyi tilastokatsauksella. Englantilaisen Institute for Jewish Policy Researchin johtaja Jonathan Boyd esitteli laajasti viimeisiltä vuosikymmeniltä kerättyjä lukuja: väestöpyramideja, prosentteja ja väkilukuja, jotka osoittavat Euroopan juutalaisuuden olevan suurten muutosten keskellä. Jo pelkkä juutalaisväestön määrän kehitys kertoo tästä: viimeisen 55 vuoden aikana se on pudonnut reilusta 3,2 miljoonasta 1,3 miljoonaan henkeen. Euroopassa asuu siis lähes 2 miljoonaa juutalaista vähemmän kuin vuonna 1970.

Suurin osa muutoksesta selittyy Neuvostoliiton romahtamisella. Yli 90 prosenttia maassa asuneesta 1,8 miljoonasta juutalaisesta on muuttanut muualle, pääosin Israeliin ja Yhdysvaltoihin. Nykyisin Euroopan unionin alueella asuu noin 800 000 juutalaista, ja näistä yli puolet Ranskassa. Määrät ovat joka tapauksessa vähäisiä – Ranskan juutalaisvähemmistön, siis Euroopan suurimman juutalaisvähemmistön osuus maan koko väestöstä on alle 0,7 prosenttia.

Joskus tilastot vahvistavat sen, minkä suuri osa ihmisistä jo luultavasti tietää. Israelin sotatoimet Gazassa ovat lisänneet antisemitismiä ympäri Eurooppaa viimeisen kahden vuoden aikana. Tämä ei ole yllätys, vaikka juutalaisten pitäminen kollektiivisesti vastuullisina Israelin toimista onkin perusteetonta.

Yksinkertaiseen yhtälöön sisältyy silti erikoinen yksityiskohta. Voisi kuvitella, että antisemitismi olisi lisääntynyt erityisesti Israelin armeijan sotatoimien pitkittymisen ja siviiliuhrien kasvaneen määrän myötä. Tilastot kuitenkin osoittavat, että antisemitististen tapausten määrä räjähti aivan uudelle tasolle heti lokakuun seitsemäntenä päivänä 2023, ei vasta Israelin hyökkäyksen alkamisen jälkeen. Juutalaisvastaiset voimat lähtivät siis liikkeelle jo ennen kuin israelilaiset ehtivät edes haudata terrori-iskun uhreja. Ikään kuin hyökkäys Israelia vastaan olisi rohkaissut tai oikeuttanut ilmaisemaan juutalaisvihamielisiä tuntoja.

Fake news is old news to Jews, kuten antisemitismistä on usein todettu. Antisemitismi on muodoltaan tai sisällöltään harvoin aivan uutta, vaikka se kerta toisensa jälkeen jaksaa yllättää jopa aihetta työkseen tutkivan. Tavallisimmin tilastoidut antisemitistiset tapaukset ovat sanallisia hyökkäyksiä, häirintää, ilkivaltaa tai syrjintää. Pahimmillaan juutalaisviha johtaa fyysiseen väkivaltaan, josta saimme surullisen esimerkin taas hiljattain, kun kaksi juutalaisyhteisön jäsentä kuoli ja neljä loukkaantui vakavasti terrori-iskussa Manchesterin synagogan lähettyvillä.

Tällaiset tapaukset ovat selkeitä, mutta viime aikoina tutkijat ovat huomioineet, että antisemitismi voi muiden rasismin muotojen tapaan ilmetä myös huomattavasti hienovaraisemmin. Kyseessä voi olla epäsuora vihamielisyys, joka ilmenee vaikkapa erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, joissa juutalaiset tuntevat olonsa turvattomaksi, uhatuksi tai painostetuksi ja kohtaavat aiheetonta kritiikkiä tai mikroaggressioita. Juutalaisia saatetaan pitää ei-toivottuina henkilöinä ja he kokevat, että heitä pyritään sulkemaan pois niin sanotusta ”hyvien yhteisöstä”. Yksilöiden toimien lisäksi tähän tunnelmaan voi vaikuttaa vihamielinen tai yksipuolinen aiheen käsittely mediassa sekä nettikeskustelujen ilmapiiri.

Miksi tällaista ilmiötä voisi kutsua? Määritelmällisesti kyse ei välttämättä ole antisemitismistä, varsinkin mikäli seurataan yleisimpiä antisemitismin määritelmiä. Jos esimerkiksi henkilö repäisee seinältä ja heittää maahan juutalaista panttivankia kuvaavan julisteen, ei tapauksessa sinänsä ole välttämättä kyse antisemitismistä. On kuitenkin oletettavaa, että julisteen ripustajan tai sen maasta löytäneen juutalaisen kokemus on aivan toinen.

Viimeisen vuoden aikana tutkijat ovat alkaneet käyttää tästä ilmiöstä termiä ambient antisemitism, siis jonkinlainen ”ympäröivä antisemitismi”, joka liittyy vallitsevaan tunnelmaan tai ilmapiiriin. Vaikka ympäröivä antisemitismi voi olla hieman hankalasti määriteltävä käsite, tarkoittaa se joka tapauksessa näkökulman muutosta. Toisen maailmansodan jälkeen antisemitismin tutkimuksessa on fokus enenevässä määrin kohdistettu juutalaisten sijaan antisemiitteihin. Antisemitismi kun ei ole niinkään riippuvainen juutalaisista tai heidän toimistaan vaan antisemiitin itsensä valitsemasta vihasta tai ennakkoluulosta ja irrationaalisesta kuvastosta.

Nyt huomio on palannut juutalaisten omaan kokemukseen. Brittiläisen tutkimuksen mukaan juuri yleisessä tunnelmassa on lokakuun seitsemännen päivän terrorihyökkäyksen jälkeen tapahtunut valtava muutos. Ennen hyökkäystä vain harva haastateltu juutalainen oli kohdannut edellä kuvatun kaltaista ympäröivää antisemitismiä (92 % vain satunnaisesti tai ei lainkaan). Vuonna 2025 kolmannes juutalaisista koki ainakin toisinaan elävänsä vihamielisessä ympäristössä ja lähes puolet haastatelluista tunsi niin sanottua ympäröivää antisemitismiä usein tai koko ajan.

Mikä sitten voisi olla vastamyrkky antisemitismille? Sekä käytännön työtä tekevillä opettajilla että sosiaalityöntekijöillä näytti olevan yksi vastaus ylitse muiden: tutkittu tieto. Samaan päätyi toinen konferenssin pääpuhujista, Passaun yliopiston tutkija Elke Rajal. Mitä enemmän antisemitismistä tiedetään ja mitä paremmin ilmiön menneitä ja nykyisiä muotoja ymmärretään, sitä todennäköisemmin juutalaisvihan vastaisessa kamppailussa voidaan saavuttaa jonkinlaisia tuloksia. Tutkimus on myös osoittanut, että korkeampi koulutus vähentää antisemitismiä ja yleensäkin taipumusta pitää toisia ihmisiä vähempiarvoisina.

Yleensä. Mutta tässäkään antisemitismi ei ole yksinkertainen ilmiö. Vaikka jo valistuksen ajoista on korostettu, että tieto on paras rokotus taikauskoa ja irrationaalisuutta vastaan, ei koulutuskaan ole täydellinen vasta-aine vihalle: koulutus saattaa myös muuttaa sitä, miten juutalaisvastaisia ajatuksia ilmaistaan. Rajal huomautti, että koulutetut ihmiset voivat ilmaista asiansa hienovaraisemmin ja käyttää epäsuoria ilmauksia. Tällaiset varovaisemmat esitystavat muuttavat hiljalleen kuvaa antisemitismistä ja voivat luoda aivan uusia juutalaisvastaisia ajatusmalleja.

Viime kädessä lieneekin niin, ettei antisemitistisen tai vaikkapa salaliittoteorioihin pohjaavan katsantokannan omaksunutta ihmistä ole juurikaan mahdollisuutta käännyttää pois uskomuksistaan, olivat hänen ajatuksensa kuinka järjen vastaisia tahansa. Antisemitismin leviämiseen on kuitenkin mahdollista vaikuttaa ja siksi katse on syytä kääntää niihin, joille tällaista katsantokantaa tarjotaan.

Juutalaisvastaisten lonkerojen katkomisessa tutkimus ja tutkitun tiedon esilläpito näyttää olevan tehokkain ase. Kohdeyleisöä on huomattavasti vaikeampi vakuuttaa vihan kyllästämillä irrationaalisilla ajatuksilla, jos levitettävää antisemitististä käsitystä tai salaliittoajatusta vastaan on tarjolla uskottava, tieteelliseen tutkimukseen perustuva selitys. Tähän oikeastaan kiteytyy yksi konferenssin keskeisistä ajatuksista: jos taistelussa antisemitismiä vastaan ei voikaan muuttaa vihan valinneen ihmisen ajattelua, on mahdollista vaikuttaa siihen, että hänen ajatusrakennelmansa tuntuvat vähemmän houkuttelevilta. Näin vihan levittäjä jäisi vihansa kanssa yksin, ja ainahan voi toivoa, että hänkin lopulta tulisi järkiinsä.

Artikkelikuvassa keltaisella tunnuksella merkittyjä juutalaisia poltetaan roviolla. Maalaus vuodelta 1515. Kuva: Diebold Schilling, Public domain, via Wikimedia Commons.