Espoo Ciné tuo jälleen elokuvien ystäville viiden tähden kattauksen tuoreita kotimaisia ja kansainvälisiä elokuvia. Ohjelmistosta löytyy sykähdyttäviä draamoja, raikkaita näkökulmia ja rohkeita tarinoita.
Kaikista espoolaisista festareista hienoin on täällä taas, kun Espoo Ciné käynnistyy perjantaina 22.8. ranskalaisella Amélie Bonninin musikaalilla Leave One Day. Tuttuun tapaan festarilla on mahdollista nähdä eurooppalaisen elokuvan uutuuksia. Elokuun loppuun asti jatkuvalla festivaalilla on mahdollista nähdä ja kuulla myös elokuvantekijöitä: Espoossa vierailevat muun muassa ohjaaja Jeanette Nordahl ja näyttelijät David Dencik, Tayo Cittadella Jacobsen. Kotimaisista ammattilaisista vieraina ovat Jarmo Lampela, Herra Ylppö ja Lauri-Matti Parppei.
Tänä vuonna festivaalinäytöksiä järjestetään Espoon lisäksi ensimmäistä kertaa myös Vantaalla sekä tuttuun tapaan Helsingissä Orionissa ja Gildassa. Koko ohjelmisto löytyy festivaalin verkkosivuilta. Tässä muutama vinkki, joihin kannattaa tarttua festivaalin aikana.
Muista äänestää hienointa kotimaista leffajulistetta Poster Ciné -kilpailussa! Yleisön suosikkia finalistijulisteista voi äänestää täältä täältä löytyvällä lomakkeella.
Snow White kertoo Imanista, joka on omapäinen romantikko ja haaveilija. Iman tasapainoilee arkisen elämän, rakkauden etsinnän ja ympäristön asenteiden keskellä. Työpäivät hän viettää arkistossa, vapaa-ajalla haaveilee saavuttamattomasta elokuvatähdestä ja juttelee deittisovelluksessa yhteistä tulevaisuutta ehdottelevan Amadin kanssa. Mies ei kuitenkaan tiedä, että Iman on lyhytkasvuinen. Imanille palvelutiskit ovat liian korkeita, bussin penkit ja portaat vaativat aina kipuamista ja ihmiset suhtautuvat vinosti. Imanin kohtaamat ennakkoluulot varjostavat myös siskon avioliittohaavetta, joka on yllättäen yhden huippuluokan jääkaapin varassa. Ohjaaja Taghrid Abouelhassan havainnoi egyptiläistä yhteiskuntaa ja naisten asemaa empaattisesti ja hiljaisella huumorilla. Mariam Sherif tekee karismaattisen roolin Imanina ja tuo hahmoon sekä herkkyyttä että voimaa.
Aurora on tarina uskosta, intohimosta ja perhesalaisuuksista. Virolaisessa kolmiodraamassa lahkojohtajan tytär taiteilee turvallisen ja ehkä myös vähän tylsän puolison ja omintakeisen, intensiivisen ja piittaamattoman oloisen taiteilijan välillä. Aurora valmistautuu häihin, joita perheenjäsenet tuntuvat kontrolloivan enemmän kuin morsiuspari, ja tempoilee uuden tuttavuuden mukana puhumassa filosofisia ja rikkomassa rajoja. Nuori sydän pakahtuu ja mieli halajaa eri suuntiin, kun ihmissuhteet menevät sotkuun. Hääpäivänä tunteet ja tapahtumat eskaloituvat yllättäviin suuntiin. Eri aikatasoilla etenevä elokuva tekee perinteisestä tarinasta sopivasti yllättävän, kiusallisen, railakkaan ja oikukkaankin.
Moon on klaustrofobisen tuntuinen kuvaus patriarkaalisesta järjestelmästä ja palatsin muurien sisään suljettujen nuorten naisten ristiriitaisesta vapaudenhalusta. Itävaltalainen entinen kamppailulajien ammattilainen Sarah pestautuu opettamaan itsepuolustusta superrikkaan perheen kolmelle teini-ikäiselle sisarukselle Jordaniassa. Sarah majoitetaan ylelliseen hotelliin ja arki kaventuu autokyyteihin perheen palatsin ja hotellin välillä, oikukkaisiin treeneihin ja iltadrinkkeihin hotellin baarissa. Ensi hetkestä alkaen jokin häiritsee Sarahin kontaktia nuorten naisten kanssa, ja vähitellen hän ymmärtää nuorten olevan loukussa omassa kodissaan. Päivät palatsissa ovat säänneltyjä, nettiä ei saa käyttää ja ostoskeskuksessa käydään sovittuna aikana henkivartijan kanssa. Nuoret näkevät Sarahissa mahdollisuuden päästä vapauteen ja keksivät keinon kertoa tilanteestaan, mutta tässä tarinassa ei ole valkoisia pelastajia.
Little Trouble Girls sukeltaa hämyisästi nuoruuden hämmennykseen ja seksuaalisuuden heräämiseen, johon se kietoo katolista estetiikkaa ja jyrkkyyttä. Kun 16-vuotias slovenialainen Lucia liittyy kuoroon ja lähtee harjoitusmatkalle Italiaan, luostariympäristössä toisiinsa törmäilevät paitsi tytöt myös ujous, uteliaisuus, kokemukset ja kokemattomuus sekä hämmennystä herättävät halut. Kuoroharjoitusten lomassa tytöt katselevat hikoilevia rakennusmiehiä ja vakoilevat uimarannalla. Iltahämärissä he pelaavat totuutta ja tehtävää. Päivällä katseet ovat vihjailevia, illan hämyssä toisia on jo helppo yllyttää paljastamaan haaveitaan. Kauniisti ja kiinnostavasti kuvattu elokuva henkii nuoruuden vilpittömyyttä ja kiertää kliseet onnistuneesti.
Case 137 palaa Pariisin keltaliivimielenosoituksiin ja kysymykseen vallasta, väkivallasta ja vastuusta. Mielenosoitukseen osallistunut nuori mies loukkaantuu vakavasti poliisiväkivallan seurauksena. Tapausta tutkiva Stéphanie huomaa loukkaantuneen olevan kotoisin samasta pikkukaupungista kuin hän itse, ja joutuu pienessä yhteisössä kytevän epäluulon ja omiaan suojelevan viranomaisten järjestelmän puristuksiin. Loukkaantuneen perhe vaatii oikeutta ja välikohtaukseen osallistuneet poliisit väistelevät ja kiertävät vastuutaan ja suojelevat toisiaan. Hyvä ja paha poliisi istuvat eri puolilla pöytää, eikä väkivaltatilanteen nähnyt todistaja uskalla puhua, koska pelkää virkavaltaa. – Miksi poliisia pelätään, on aiheellinen kysymys. Vähäeleinen tunnelma rakentuu pienistä mutta painavista havainnoista, miten totuutta muotoillaan itselle suotuisaan asentoon.
'Espoo Ciné täynnä puhuttelevia ja omintakeisia tarinoita' kirjoitusta ei ole kommentoitu
Be the first to comment this post!