Paolo Sorrentinon uusi paavi

Paavius on aihepiiri, josta saa aikaan myös kiehtovia elokuvia ja tv-sarjoja. Yle esittää uusintana oikean uuden paavin valinnan jälkeisessä tilanteessa italialaisen Paolo Sorrentinon ohjaaman tv-sarjan The New Pope (2020), jossa valitaan fiktiivinen uusi paavi. Se on jatkoa Sorrentinon sarjalle The Young Pope (2016). Nuoressa paavissa amerikkalaista paavi Pius XIII:ta esitti englantilainen Jude Law. Uuudessa paavissa taas englantilaista paavi Johannes Paavali III:ta esittää amerikkalainen John Malkovich. Näyttelijöitä yhdistää paitsi sorrentinolaisen paavin näytteleminen myös se, että kumpikin on näytellyt Ripley-elokuvassa, Jude Law vuonna 1999 (The Talented Mr. Ripley) ja Malkovich vuonna 2002 (Ripley’s Game).

Seuraava arvio on ilmestynyt Vartijassa ensimmäisen kerran 2020. Se sisältää juonipaljastuksia.

The Young Pope -sarjan lopussa silloinen uusi paavi, suurta hämmennystä aiheuttanut amerikkalainen Pius XIII (Jude Law), vajosi koomaan. Uuden sarjan alussa hänelle valitaan seuraaja. Tämä ottaa nimekseen Franciscus II ja alkaa julistaa kiilusilmäisesti vielä radikaalimpaa köyhyyden sanomaa kuin ensimmäinen Franciscus. Hän lupaa avata Vatikaanin siirtolaisille ja myydä kaiken Vatikaanin omaisuuden. Hän pakottaa kardinaalit antamaan keräykseen kultaiset ristinsä ja jalokiviset sormuksensa.

Paavin ideoita toteuttaa ruskeakaapuisten fransiskaanimunkkien joukko, joiden öinen häärääminen otsalamppujen valossa tuo visuaalisesti ja äänimaailmaltaan mieleen ensimmäisen Star Wars -elokuvan jawa-kauppiaat.

Franciscus II ei kuitenkaan kauan kestä paavina vaan kuolee sydänkohtaukseen mennessään Venetsiaan katsomaan hengityslaitteessa olevaa Pius XIII:ta. Onko kuolema luonnollinen vai ei – sitä ei voi helposti päätellä. Koomatilassa olevan Piuksen seuraaminen kuuluu keskeisenä juonteena sarjaan. Hänen uskolliset kannattajansa valvovat sairaalan ulkopuolella. Sarjan tärkeät henkilöt kokevat eri vaiheissa hänen yliluonnollisen läsnäolonsa. Lopulta Pius herää koomasta.

Ennen kuin koomasta herääminen tapahtuu, Franciscus II:lle on jo valittu seuraaja. Keskenään juonittelevat kardinaalit päättävät, että ainoa mahdollinen henkilö uudeksi paaviksi on englantilainen aristokraatti Sir John Brannox (John Malkovich). Hänen taivuttelemisekseen tarvitaan delegaation käynti Brannoxin kartanossa. Kartanon pihalla on (lokakuussa 2019 kanonisoidun) kardinaali John Henry Newmanin patsas. Brannoxin sanotaan itsensäkin olevan käännynnäinen anglikaanisesta kirkosta. Hän on nuoruudessaan kirjoittanut teologisen teoksen The Middle Way.

Delegaatiota johtaa kardinaali ja Vatikaanin valtiosihteeri Angelo Voiello (Silvio Orlando), joka käy lakonisen Sir Johnin kanssa muun muassa seuraavan sarkastisen dialogin:

– Sir John: Me katolilaiset syytämme kaikesta Jumalaa.

– Voiello: Mehän annamme hänelle kaiken kunnian.

– Sir John: Eikö se ole sama asia?

Kaikesta ilmenee, että Sir Johnin yhteydet Britannian eliittiin ovat vahvat. Eräässä vaiheessa keskustelun keskeyttää hovimestari, joka kertoo Sir Johnille puhelimessa olevan Meghan Marklen, joka ei tiedä mitä laittaisi päälleen.

– Millainen kiusankappale. Sano, että soitan myöhemmin, Sir John toteaa.

Sir Johnia on vaikea taivutella paaviksi. Hänellä on taustallaan perhetragedia, kun hänen veljensä Adam kuoli nuorena tapaturmaisesti hiihtoretkellä. Vanhemmat olivat toivoneet hänelle kirkollista uraa eivätkä uskoneet Johnista tulevan koskaan mitään. Lopulta hän kuitenkin lupautuu, kenties osaksi Vatikaanin markkinointipäällikkö Sofia Duboisin (Cécile de France) kanssa käymänsä vitsikkään itsetietoisen keskustelun vuoksi. Tämä kysyy Sir Johnilta hänen lempijulkkiksiaan:

– Sir John: Dennis Hopper, Jack Nicholson, Sean Penn, Sharon Stone ja Marilyn Manson.

– Cécile: Mistä pidät heissä?

– Sir John: He vaikuttavat vapailta.

– Cécile: Muistutat minun lempinäyttelijääni John Malkovichia.

– Sir John: Hän ei toimi minulle.

– Cécile: Muut voisit tavata paitsi Dennis Hopperin.

Vatikaanissa konklaavi valitsee Sir Johnin paaviksi lähes yksimielisesti vain yhden äänen mennessä toisaalle. Hän ottaa paavinimekseen Johannes Paavali III.

Elokuvan vitseihin kuuluvat JP III:n tapaamiset Marilyn Mansonin ja Sharon Stonen kanssa. He esiintyvät itsenään. Marilyn Manson kertoo olleensa niin tiiviisti levytysstudiossa ettei ole edes huomannut paavin vaihtumista. Sharon Stonen vieraillessa paavi pyytää, ettei tämä ristisi jalkojaan keskustelun aikana. Stone pyytää, että paavi hyväksyisi homoavioliiton katolilaisille. Paavi sanoo sen onnistuvan vasta, kun kirkolla on rohkea, kumouksellinen ja päättäväinen paavi, ”ominaisuuksia, jotka minulta uupuvat”.

Johannes Paavali III puhuu toistuvasti pedofiilipappien ongelmasta. ”Papisto luulee poimivansa kukkia, mutta he repivät irti kasveja juurineen, eikä niiden paikalle kasva enää mitään.” ”Jos pedofiilipappeja ei pysäytetä, he jatkavat. Jos heitä rangaistaan, ei osoiteta kristillistä armoa.” Paavin mielestä kirkon pitää etäännyttää pedofiilipapit kirkollisen elämän sydämestä iäksi.

Sarjassa kardinaalien suuhun laitetaan kipeitä totuuksia Vatikaanin valtapeleistä. ”Vatikaanissa se, joka tietää paavin salaisuuden, on todellisuudessa paavi.” ”Vatikaanissa valitaan kiristyksen ja hyväntahtoisuuden välillä.” Valtiosihteeri määrää hankalat kardinaalit lähettilääksi ikäviin paikkoihin kuten Kabuliin. Jotkut ehkä muistavat, että Conclave-elokuvan uusi paavi oli toiminut piispana juuri Kabulissa.

Sarjassa on useita sivujuonia. Yksi on islamistiterroristien uhka kuten Conclave-elokuvassakin. Nämä iskevät Lourdesissa pyhiinvaeltajiin. JP III vierailee paikan päällä ja herättää suuren yleisön ja median huomion ja ihailun toistamalla monta kertaa kovaan ääneen ”ei!”. Vatikaanin hämärät talousasiat ovat yhden sivujuonen aiheena. Mystisenä kaiken olevana ”takapiruna” esiintyy mies, joka tunnetaan vain nimellä Bauer (Mark Ivanir). Hän käy keskustelun kardinaali Voiellon kanssa:

– Bauer: Miksi katolilaiset tappavat toisiaan?

– Voiello: Fanaattisuus ja hidasjärkisyys ovat yksi ja sama asia.

Johannes Paavali III:n kestävyys alkaa hiipua. Hän poistuu kesken tärkeän maailmanlaajuisesti televisioitavan haastattelun. Hän ei usko Jumalan pitävän hänestä. Hän tunnustaa, että hänen mainetta saanut teoksensa The Middle Way ei ollutkaan hänen vaan hänen veljensä kirjoittama. Hän on masentunut koiransa kuolemasta ja kärsii vieroitusoireista huumeista, joista hän on yrittänyt pysyä erossa. Hän pakenee piiloon Dolomiiteille.

Sarjan seitsemännessä osassa Pius XIII herää koomasta. Alkutekstien aikana eivät enää tanssi nunnat, vaan Pius nousee uimahousuissa merestä ja kävelee pyörtyvien uimapukuisten naisten muodostamaa kunniakujaa. Pius asuu aluksi häntä hoitaneen lääkärin kotona, jossa hän yrittää parantaa pariskunnan pahasti sairaan pojan. Lääkärin vaimo uskoo Piuksen kykenevän parannusihmeeseen, koska tämä on ”pyhimys, Kristus, Messias”. Pius sanoo olevansa ennemminkin antikristus.

Juonenkäänteet johtavat lopulta siihen, että Pius XIII palaa paaviksi ja Sir John palaa Englantiin kartanoonsa, jossa hän pystyy olemaan onnellinen. Hänen ainoa haaveensa on tulla unohdetuksi, hän on ”herkkää posliinia” ja on viimein ymmärtänyt heikkoutensa vahvuudeksi.

Sarja on herättänyt eräillä tahoilla moraalista paheksuntaa sen vuoksi, että elokuvan alkutekstit vieritetään esiin nunnien eroottisen tanssin säestämänä. Vatikaanin muurien sisäpuolella elävien nunnien emansipaatiopyrkimykset kuuluvat kuitenkin olennaisena osana sarjan kulkuun. Kapinoiville nunnille Pius sanoo palattuaan paaviksi, että papit ovat lähentyneet liiaksi yhteiskuntaa. Hän ei lupaa nunnille papillisia oikeuksia, vaan sanoo ulottavansa nunnien velvollisuudet ja puutteen papeille. Pappien on pestävä nunnien pyykit kuten nunnat pesevät pappien pyykit. Se on Piuksen mukaan ainoa samanarvoisuus, joka kirkolle on mahdollista.

Sarja päättyy Pietarinkirkon aukiolle, jossa Pius XIII sanoo haluavansa syleillä jokaista läsnäolijaa. Lopulta hän surffaa uskovien käsien varassa kuin rocktähdet.

Sekä tämän että edellisen sarjan teologisena neuvonantajana on toiminut Bolognan yliopiston professori Alberto Melloni. Paaviudesta ja sen historiasta kiinnostuneille teologeille ja muillekin sarja tarjoaa osaksi varmasti juuri Mellonin panoksen vuoksi herkullisia viitteitä. Ohjaus, käsikirjoitus, puvustus ja meikkaus, varsinkin Malkovichin silmämeikit, ansaitsevat suuren kiitoksen.

Lue myös:

Mikko Ketola: Paaviksi paavin paikalle (arvio The Conclave -elokuvasta) Vartija 19.12.2024.

Tuomas Hurme: Parthenope – Napolin kauneus. Vartija 19.2.2025.

The New Pope on katsottavissa Yle Areenassa. Tv-esitykset alkavat pe 18.7.