Superman – maahanmuuttaja pelastaa maailman

Teräsmiehen taustatarina on merkittävä osa populaarikulttuurin historiaa. Hahmo syntyi 1930-luvun laman keskellä, aikana, jolloin ihmiset kaipasivat toivoa, sankareita ja oikeudenmukaisuutta. 1940-luvulla, jolloin Yhdysvallat liittyi sotaan, Teräsmiehestä tuli patriootti, jolle natsit ja japanilaiset edustivat viholliskuvaa. 1950- ja 60-luvuilla kylmän sodan vuosina ja senaattori Joseph McCarthyn kommunistivainojen aikana Teräsmies oli täydellisen amerikkalaisen pojan malliesimerkki, joka puolusti perhearvoja ja normatiivista yhteiskuntaa. 1970- ja 80-luvuilla siirryttiin uuteen vapaampaan aikaan, jolloin Teräsmiehestä tuli globaali maailmankansalainen, joka puuttui epäkohtiin maailman jokaisessa kolkassa. Tällä hetkellä elämme maailmassa, joka on epävakaa ja polarisoitunut ja jossa vanhat liittolaissuhteet on kyseenalaistettu. On sotia ja usko demokratiaan on monessa paikassa koetuksella, joten on aika tuoda oikeudenmukaisuuden perikuva takaisin pelastamaan tilanne.

Supersankareista Teräsmies on tylsin, sillä hänestä on tehty puhtoinen periamerikkalaisuuden perikuva – mies, joka taistelee vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Toisin kuin esimerkiksi Batman, Teräsmies ei kamppaile traumojensa kanssa eikä tasapainoile oikean ja väärän rajamailla vaan omilla kasvoillaan haluaa olla esikuva kunnon kansalaisille.

Kiinnostavaa onkin enemmän hahmon syntyhistoria. Teräsmiehen luojat Jerry Siegel ja Joe Shuster olivat juutalaistaustaisia nuorukaisia, jotka olivat kiinnostuneita tieteiskirjallisuudesta. Teräsmies näki päivänvalon vuonna 1933, jolloin ensimmäinen tarina oli The Reign of the Super-Man, jossa Teräsmies oli vielä pahojen puolella. Tämän jälkeen Teräsmiehestä tuli sankari. Tieteiskirjallisuuden ohella Teräsmiehen syntyyn vaikutti merkittävästi Raamattu. Teräsmies on messiaaninen hahmo, joka tulee taivaista maan päälle pienenä lapsena, jonka ottavat hoidettavakseen tavalliset kuolevaiset Jonathan ja Martha Kent. Hänestä kasvaa vääryyksiin puuttuva pelastaja, jota ihaillaan mutta myös vihataan. Teräsmiehen syntymänimessä Kal-el on myös kaikuja heprean kielestä.

Koska olemme parin viimeisen vuosikymmenen aikana nähneet useampia Teräsmiehestä kertovia elokuvia, ei James Gunn ole enää uudessa elokuvassaan Superman nähnyt tarpeelliseksi kerrata Teräsmiehen syntyhistoriaa Krypton-planeetalta maapallolle, vaan elokuvan alussa Teräsmies (David Corenswet) on jo aikuinen kaikkien tuntema sankari, joka taistelee pahaa vastaan. Samalla Teräsmies taiteilee normaalin elämän kanssa Clark Kentinä, joka on edellisten tulkintojen tapaan töissä toimittajana Daily Planet -lehdessä, missä työskentelee myös rakkaus Lois Lane (Rachel Brosnahan), jonka kanssa Kentillä on on–off-suhde. Kentillä on myös etuoikeus ainoana toimittajana päästä haastattelemaan Teräsmiestä, mikä on korottanut hänen asemansa toimittajana.

Jonkin verran uutta särmää James Gunn on onnistunut tarinansa sankariin saamaan. Tällä kertaa Teräsmiehellä on inhimillisiä tunteita: hän ei pelkää näyttää tunteitaan silloin, kun hän rakastaa tai jopa suuttuu Lois Lanelle, kun tämä kyseenalaistaa Teräsmiehen motiivit. Uusi Teräsmies on haavoittuvainen eikä tällä kertaa pärjää yksin taistelussa roistoja vastaan.  Elokuvan alussa lemmikkikoira Krypto, joka niin ikään omaa supervoimat, tulee pelastamaan Teräsmiehen, joka on ensimmäistä kertaa hävinnyt taistelun. Teräsmies saa avukseen myös Justice Gangin, johon kuuluvat Green Lantern (Nathan Fillion), Hawkgirl (Isabela Merced) ja Mr. Terrific (Edi Gathegi).

Tarinan pääkonnan on Teräsmiehen arkkivihollinen miljonääri Lex Luthor (Nicholas Hoult), jonka ainoana motiivina on syvä viha Teräsmiestä kohtaan, siitä että Teräsmies on toiselta planeetalta tullut puuttumaan Metropoliksen asioihin, ja että kansalaiset ovat ottaneet Teräsmiehen omakseen. Luthor on masinoinut yhdessä paikallisen diktaattorin kanssa konfliktin kuvitteellisten Borovian ja Jarnhanpurin valtioiden välille saadakseen Teräsmiehen puuttumaan tilanteeseen, jotta hänen puuttumisensa toisen valtion asioihin saataisiin huonoon valoon.

Lex Luthorin taustoja ei juurikaan elokuvassa avata. Rahojensa avulla hänen on onnistunut luoda oma bisnesimperiumi.  Tiedemiesten avulla hän on rakentanut portaalin toiseen ulottuvuuteen, missä hänellä on muun muassa vankila entisille naisystävilleen. Siellä hänellä on myös lauma apinoita(!) netissä trollaamassa valheita Teräsmiehestä sosiaaliseen mediaan. Luthorin onnistuukin hakkeroida Teräsmiehen biologisten vanhempien tuhoutunut viesti pojalleen, jossa he kehottavat poikaansa hallitsemaan maata ja ihmisiä. Valheella saadaan kansalaiset kääntymään Teräsmiestä vastaan. Onneksi Teräsmiehen ei tällä kertaa tarvitse taistella yksin.

Jo ennen ensi-iltaa on elokuva onnistunut nostamaan Yhdysvalloissa maga-porukan (Make America Great Again) varpailleen. James Gunn oli nimittäin sanonut elokuvansa olevan kertomus maahanmuuttajasta. Tämä yksin riitti provosoimaan televisiokanava Fox Newsin nimittämään elokuvaa ”superwokeksi”. Siinä missä Teräsmies menneinä aikoina edusti konservatiivisia amerikkalaisia arvoja, on hänestä nyt ilmeisesti tullut päinvastaisten arvojen tulkitsija, ainakin osan tämän päivän konservatiivien mielestä. Nähtäväksi jää, miten Yhdysvaltojen sisäpolitiikka ja polarisoitunut mediakenttä vaikuttavat Supermanin lipputuloihin.

Elokuvan uusi Superman ei ole kovinkaan kummoinen, vaan se kulkee supersankarielokuvien tuttuja latuja, mutta kaipa näinä aikoina on kiva katsella tarinaa, jossa kiltteys ja oikeudenmukaisuus voittaa ahneuden ja epärehellisyyden. Monella tavalla Superman voisi olla lajityyppinsä parhaimpia, mutta James Gunn on valinnut tien, jossa hän on halunnut sisällyttää kaiken mahdollisen vain vähän reilun parin tunnin elokuvaan. Elokuvassa on liikaa hahmoja ja sivujuonia, jotka estävät katsojan kiinnittymisen tarinaan, ja muutamat aidosti hyvät hetket hukkuvat temmellyksen sekaan.

Supermanin ensi-ilta on tänään 11. heinäkuuta.