Voiko koneella olla mieli? 

Tekoälyn kyvyt lisääntyvät kovaa vauhtia, ja maallikon on vaikea pysyä kehityksen perässä. Ylittääkö tekoäly jo ihmismielen kyvyt, vai eikö se koskaan pysty saavuttamaan niitä? Yksi tilannetta seuraavista asiantuntijoista on professori Lauri Järvilehto, joka on kirjoittanut hyödyllisen uuden kirjan Konemieli: Onko ajattelu ihmisen yksinoikeus?

Järvilehto esittelee ensin erilaisia teorioita siitä, mitä ihmismieli on. Hän päätyy malliin, jossa keskiössä on “minä”, sen jälkeen tietoinen mieli, ulommalla kehällä tiedostamaton mieli ja sitten ympäristö, joka vaikuttaa ihmismieleen. Toisin sanoen ihmisellä on tavallaan kaksi mieltä, tiedostamaton systeemi 1, johon mahtuu valtava määrä kaikenlaista, ja tietoinen systeemi 2, joka voi käsitellä 3-5 asiaa kerrallaan.

Toisessa osassa Järvilehto avaa “konemieltä”. Luvut menevät yli hilseen. Microsoft rakensi OpenAI:ta varten 2020 supertietokoneen, jossa on 285 000 keskusprosessoria ja 10 000 grafiikkaprosessointiyksikköä, yhteensä siis kymmeniä miljoonia prosessointiytimiä. Siinä missä kannettavan tietokoneen prosessoriydin pystyy suorittamaan yli kolme miljardia operaatiota sekunnissa, ihmisen hermoverkon synapsit laukeavat vain noin tuhat kertaa sekunnissa. 

Järvilehto tunnustaa joutuneensa muuttamaan mieltään, kun tekoäly on kehittynyt – aiemmin hän piti luovaan ajatteluun kykenevän vimpaimen olevan täyttä huuhaata. Nyt tekoäly suoriutuu ideoinnista ihmistä tehokkaammin. Mielenkiintoista ja hämmentävää on sekin, että nykyiset tekoälyn kehittäjät jakautuvat eri leireihin siinä, miten koneeseen tulisi suhtautua (ajattelevatko ne vai eivätkö ne ajattele). 

Järvilehto selittää hyödyllisesti, miten ChatGPT, paras tarjolla oleva kielimallibotti, toimii. Moni käyttää sitä ikään kuin hakukoneena ja pettyy sitten outoihin vastauksiin. Tosin nykyään ChatGPT sisältää myös hakukonetoiminnon. Se ei kuitenkaan itsessään ole hakukone vaan “sananarvauskone”. Se ei ole VastausGPT vaan ChatGPT, keskusteluapu.

GPT-3 käsittelee kielellisiä ilmauksia 175 miljardin merkitysparametrin avulla. Parametriavaruus koostuu 50 257 sanan sanastosta, jossa jokainen sana on määritelty merkitysvektorilla, jossa on 12 288 dimensiota. GPT3:n harjoitusaineiston (avoin internet, pari kirjatietokantaa, ym.) pohjalta malli on “oppinut”, mitkä sanat liittyvät toisiinsa ja millä tavalla. Lopussa malli ei valitse automaattisesti kaikkein todennäköisintä vaihtoehtoa vaan yhden todennäköisimmistä – tämä tekee siitä vähemmän robottimaisen. 

Tekoäly ei siis luo sisältöjään Internetistä löytämäänsä yhdistelemällä. Kaikki sen sisältö on oikeastaan aidosti uutta. Sen luova mekanismi on aika samanlainen kuin ihmisenkin. Tulevaisuudennäkymistä Järvilehto mainitsee usein esiin nostetut pelot siitä, että tekoäly vie työpaikkoja ja robotit valtaavat maailman. Järvilehdon mukaan tekoäly ei vie työtäsi vaan auttaa sinua tekemään työsi tehokkaammin ja innostavammin. Tuottavuus kasvaa, jälki paranee.

Järvilehto mainitsee myös tekoälyn mukanaan tuomat ympäristöhaasteet. Tekoälyratkaisut kuluttavat valtavan määrän energiaa. ChatGPT käyttää yli miljoona kilowattia päivässä, saman verran kuin 33 000 yhdysvaltalaistaloutta. Jokainen ChatGPT-kysely käyttää energiaa kymmenen kertaa enemmän kuin yksi Google-haku. Tästäkään syystä tekoälyä ei tulisi käyttää ensisijaisena hakukoneena. 

Ethan Mollick on todennut, että olemme jo luoneet maapallolle “vieraan älyn”. Ensimmäistä kertaa ihmisellä on pitkiin keskusteluihin kykenevä juttukaveri, joka ei ole ihminen. “Koneet helpottavat yksinäisyyttä, ja niihin voi jopa syntyä samanlainen tunneside kuin ihmiskumppaniin”, Järvilehto kirjoittaa. 

Tästä nousee seuraavaksi suuria eettisiä kysymyksiä. Steven Spielbergin elokuvassa AI robottipoika David joutuu “Lihativoliin”, jossa hylättyjä robotteja tuhotaan yleisön hurratessa. “Kohtaus kuvaa selkäpiitä hyytävällä tavalla, miten kaamealta tuntuu nähdä pienen ihmisen näköisen olennon joutuminen ‘hengenvaaraan’, vaikka kysymys on ‘vain’ robotista.”

Järvilehto itse päättelee: “Vanha sanonta kuuluu: jos se kävelee kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka, kohdeltakoon sitä ankkana. Samaa voidaan soveltaa tekoälyratkaisuihn: jos se puhuu kuin ihminen ja käyttäytyy kuin ihminen, kohdeltakoon sitä ihmisenä.” 

Isojen kysymysten edessä joka tapauksessa olemme, ehkä isompien kuin koskaan aiemmin.

Arvioitu teos: Lauri Järvilehto, Konemieli. Onko ajattelu ihmisen yksinoikeus? Tammi 2025, 240 s.