Valkoiset kristilliset nationalistit sotajalalla

Kun Bradley Onishi oli teini-ikäinen, hänestä tuli 14-vuotiaana kääntymiskokemuksen kautta yli-innokas evankelikaalinen kristitty, joka oli aina valmis evankelioimaan kadulla kohtaamiaan ihmisiä ja kysymään heiltä, missä he aikoivat viettää iäisyytensä. Hänen seurakunnassaan kristittyjen tärkein tehtävä oli pelastaa sieluja; ”todellisille kristityille” – Onishille ja kumppaneille – nälkäisten ruokkiminen oli aivan toisarvoinen asia. Kaikenlainen kristittyjen sosiaalinen toiminta oli pikemminkin sosialismia.

Jälkeenpäin Onishi kertoo tajunneensa, että se kristinusko, johon hän aikanaan kääntyi, edusti yhtä lailla tiettyä myyttiä Yhdysvaltain historiasta kuin Kristuksen evankeliumia. Myytin mukaan Yhdysvallat on valkoisten kristittyjen miesten perustama ja nimenomaan valkoisia kristittyjä varten. Jos ajattelee näin, kirkon ja valtion erottaminen tuntuu tietenkin luonnottomalta ja teokratia tavoiteltavalta. Myytti on myös hyvin rasistinen: oikein ymmärretyssä Yhdysvalloissa ei ole sijaa muunvärisille tai muita uskontoja noudattaville ihmisille. Uskontodialogi on siinä katsannossa täysin turhaa touhua.

Onishin mukaan maga-väen tunnuslause Make America Great Again tarkoittaa todellisuudessa Make America White and Christian Again. Valkoinen kristillinen nationalismi, josta tässä kirjassa on puhe, on Onishin mukaan kulttuurinen identiteetti, joka perustuu ajatukselle Yhdysvalloista kristillisenä kansakuntana.

Bradley Onishi on nykyään ex-kristitty, joka tutkii työkseen valkoista kristillistä nationalismia. Hänen teoksensa on eräänlainen hybridi, sillä se on osittain muistelmaa, osittain valkoisen kristillisen nationalismin historiaa, ja osittain historiaa eteläisen Kalifornian osuudesta uskonnollisen oikeiston nousussa. Onishi hyödyntää evankelikaalimenneisyyttään, jota kesti vuoteen 2005, kertomalla kirjan teemoihin liittyviä anekdootteja ja muistoja omista aktiivisista evankeliointiajoistaan. Kun hän katsoo kuvia ja videoita Trumpin tukijoiden yrityksestä vallata Capitol 6. tammikuuta 2021, hän ajattelee, että hänkin olisi saattanut olla siellä, ellei olisi hylännyt evankelikaalista elämäänsä. Vähintään hän olisi rukoillut hengenheimolaistensa puolesta, jotta nämä olisivat palauttaneet Trumpille tältä varastetun presidenttiyden, kuten kyseisissä piireissä ajateltiin ja ajatellaan edelleen.

Onishi näkee Capitol-kapinan alkulaukauksena toistaiseksi ”kylmässä” sisällissodassa, jonka hän uumoilee kestävän vielä pitkään. Kirja on ilmestynyt jo 2023, joten Trumpin toinen kausi ei tietenkään ole käsittelyssä mukana. Onishi tuntuu ajatelleen vuoden 2023 tilanteessa, ettei Trump enää palaisi presidentiksi. Sen sijaan hän on tuolloin olettanut, että Trumpin tukijat olisivat valmiita uusiin väkivaltaisuuksiin saadakseen Yhdysvallat haluamilleen raiteille. Ajatus lähes väistämättömästä sisällissodasta elää monilla tahoilla vahvana Yhdysvalloissa, vaikka Trumpin uudelleenvalinta lienee rauhoittanut synkimpiä uhoajia maga-taholla. Kirjan kirjoittamisaikana Onishi pani merkille, että monet kristityt ekstremistit olivat muuttaneet Idahon, Wyomingin ja Montanan osavaltioihin, joista oli tulossa tietynlainen valkoisten kristittyjen nationalistien ”linnoitus”.

Onishi on kasvanut Kaliformiassa Orange Countyn piirikunnassa, jonka keskus on Anaheim. Se oli hänen nuoruudessaan Yhdysvaltain konservatiivisimpia ja valkoisimpia kolkkia. Se oli aseteollisuuden keskus, johon muutti 1950-luvulta lähtien paljon Yhdysvaltain sisäisiä siirtolaisia ns. Sunbeltin alueelta eli etelävaltioista ja keskilännestä. He toivat mukanaan konservatiiviset poliittiset näkemyksensä ja rasistiset taipumuksensa. Orange Countysta oli kotoisin presidentti Richard Nixon.

Mutta poliittisesti tärkeämpi seikka oli se, että piirikunnasta lähti liikkeelle ns. Goldwater-liike, joka aikanaan nosti Ronald Reaganin presidentiksi. Republikaanien presidenttiehdokkaana vuoden 1964 vaaleissa oli senaattori Barry Goldwater, joka hävisi murskaavasti Lyndon B. Johnsonille. Orange County oli niitä harvoja piirikuntia, joissa Goldwater voitti ylivoimaisesti. Tappion arveltiin merkitsevän suurin piirtein kuoliniskua republikaaneille, mutta toisin kävi. Republikaaniaktiivit sisuuntuivat ja kehittivät uusia tapoja aktivoida konservatiivisia äänestäjiä. Reaganin aikana niin kutsuttu uusi oikeisto ja uskonnollinen oikeisto löysivät toisensa rotua, rotuerottelua ja ”perhearvoja” koskevissa kysymyksissä. Onishi näkee Goldwaterin tappion tärkeänä virstanpylväänä kehityksessä, joka johti Capitolin kapinaan.

Onishi kirjoittaa perhearvot lainausmerkeissä, koska hänen nähdäkseen käsite on kehittynyt suoraan orjuutta sekä valkoista terroria puolustavasta ja rotuerottelua kannattavasta ajattelutavasta ja on vastoin lämpimälta kuulostavaa muotoiluaan peitenimi valkoista kristillistä Amerikkaa ajavalle ideologialle. Onishin mukaan valkoiset kristityt ovat 1860-luvulta nykypäiviin asti käyttäneet termiä ”perhearvot” puolustaakseen rotuerottelua kannattavia ja homofobisia oppeja ja käytäntöjä. Monien muiden tutkijoiden tavoin Onishi alleviivaa sitä, että alkuperäinen uskonnollisen oikeiston syntyyn vaikuttanut tekijä oli rotuerottelun kannattaminen, ei abortin vastustaminen, joka oli alun perin katolisen kirkon erityispiirre.

Valkoisten kristittyjen nationalistien ekstremistisiin taipumuksiin on viime vuosina kuulunut ulkomaisten autokraattien kuten Putinin ja Orbanin ihannointi. Tämä liittyy Onishin mukaan siihen, että valkoinen kristillinen nationalismi on alkuperäinen amerikkalainen purity culture, joka terminä tunnetaan parhaiten teini-ikäisten kristittyjen pidättäytymisestä seksuaalisista kokemuksista ja himoista. Siitä Onishilla on omakohtaisia kokemuksia. Autoritaariset johtajat tunnetaan siitä, että he rajoittavat sananvapautta, kontrolloivat mediaa, säätävät lakeja, jotka rajoittavat henkilökohtaisia vapauksia ja marginalisoivat seksuaalisia vähemmistöjä. Kansalaisvapauksien ja ihmisoikeuksien rajoittamisella autokraattien on helpompi pitää kansa ”puhtaana”. Trumpin politiikassa voi ajatella siirtolaisten karkottamisen olevan tietynlainen purity culture. Ylipäätään olisi kiinnostava tietää, kuinka paljon Trumpin uskonnollisilla neuvonantajilla, jotka ovat todennäköisesti pitkälti valkoisia kristillisiä nationalisteja, on vaikutusta hänen päätöksiinsä. Ottaako hän heidät vakavasti?

Arvioitu teos: Bradley Onishi: Preparing for War. The Extremist History of White Christian Nationalism – And What Comes Next. Broadleaf Books 2023. 237 s.