Demoni istuu mieluummin katossa. Kuva: Michael Tackett/Warner Bros. Entertainment Inc.
The Conjuring on hyvin tyylikäs ja tunnetuista edeltäjistään (Manaaja, Ennustus ja kaikki ne peljätykset, joissa vanhassa talossa tapahtuu muutakin pelottavaa kuin putkirikko) oppia ottanut elokuva.
Värit, sisustus, valaistus, äänet ja musiikki ovat kohdallaan. Pelottavuusmittarissa elokuva nousee melko korkealle. Ohjaaja James Wan on aiemmin tehnyt muun muassa Saw-sarjan ensimmäisen elokuvan.
Elokuva perustuu niin sanotusti tositapahtumiin. Pääosissa on katolinen pariskunta Lorraine (Vera Farmiga) ja Ed Warren (Patrick Wilson), jotka olivat itseoppineita demonisten ilmiöiden tutkijoita ja satunnaisia eksorkisteja.
He aloittivat toimintansa 1950-luvulla, ja Edin kuoltua 2006 Lorraine on yhä jatkanut työtä. Elokuvassa kuvattu Perronin perheen riivattu talo Rhode Islandilla 1970-luvun alussa oli yksi heidän tutkimistaan kohteista.
Warrenit opettavat opiskelijoille perusasiat demonien toimintasuunnitelmasta. Kuva: Michael Tackett/Warner Bros. Entertainment Inc.
Warrenit vakuuttuivat, että Perroneitten talo oli naispuolisen demonisen hengen riivaama, ja että tämä henki oli peräisin Salemin noitaoikeudenkäynneistä 1600-luvun lopulla. Tässä kohtaa tositapauksellisuus herättää epäilyn.
Uskoivatko Warrenit itse siihen, että Salemissa oli todella kyse noidista, vai onko kyse käsikirjoittajien, Hayesin veljesten, luovasta panoksesta?
Warrenit joka tapauksessa itse uskoivat vahvasti siihen, että maailma on Jumalan ja Saatanan pelikenttä, ja että jokaisen täytyy valita puolensa tässä taistelussa.
Heidän mielestään modernin maailman ongelma oli uskon puute – ei Jumalaan vaan Saatanaan. Hayesin veljekset taas ovat kuvanneet itseään kristityiksi, jotka uskovat demonisiin voimiin ja hengelliseen sodankäyntiin.
Perheen äiti joutuu koville viiden tyttären kanssa. Kuva: Courtesy of Warner Bros./Warner Bros. Entertainment Inc.
Yhdysvalloissa elokuvaa on määrätietoisesti markkinoitu ”uskonnolliselle yleisölle” – joka siellä on selvästi profiloitunut osa elokuvissakävijöitä – tervehenkisenä kauhuelokuvana, jossa ei ole seksiä eikä rumaa kieltä. Ketään ei tapeta perheen koiraa lukuun ottamatta, eivätkä suolet lennä ympäriinsä.
Ammoin kuolleita kyllä vilautetaan sopivissa määrin, ja pelottavia ilmestyksiä nähdään. Juonta tuskin tulee paljastetuksi liikaa, kun sanoo, että henki ottaa elokuvassa valtaansa perheen äidin (Lili Taylor) kiusattuaan ensin hyytävästi perheen viittä tytärtä.
Kunnon kristitty voi siis hyvällä omallatunnolla lähteä elokuviin. Tällaista A-luokan Hollywood-elokuvaa ei olekaan ollut tarjolla seurakunnalle sitten Mel Gibsonin The Passion of the Christin.
Lili Taylorille muuten osa kirotun talon asukkina ei ole ensimmäinen, sillä hän oli mukana 1999 kuvatussa elokuvassa The Haunting.
Elokuvaa on myös arvosteltu tietyistä korostuksista, vaikka arvostelijatkin ovat yleensä myöntäneet, että kauhuelokuvana teos on hyvä. Esimerkiksi nettilehti Salon.comissa toimittaja Andrew O’Hehir, joka on yhdeksännen polven jälkeläinen Abigail Faulknerille, yhdelle Salemissa tuomitulle ”noidalle”, kuvaa elokuvaa ”oikeistolaiseksi, naisvihamieliseksi ja todella pelottavaksi”. Nämä piirteet näkyvät hänen mielestään pinnan alla pulppuilevassa ideassa, että jos jokin on perheessä (tai yhteisössä tai maassa) vialla, syy löytyy naisista.
Mikko Ketola
Arvosteltu elokuva:
The Conjuring (Kirottu). Ohjaus: James Wan. Käsikirjoitus: Chad ja Carey Hayes. Pääosissa: Vera Farmiga, Patrick Wilson, Lili Taylor ja Ron Livingston. Ensi-ilta: 23.8.2013.
