Piispat tekivät hiljattain esityksen. He päättivät esittää, että tunnustaisimme tosiasiat.
Tosiasioiden tunnustaminen liittyy siihen tosiasiaan, että kirkossa on ollut käynnissä avioliittokiista jo lähes neljännesvuosisadan eli yhden kirkollisen kvartaalin ajan. Kiistan toinen osapuoli pitää sinnikkäästi kiinni siitä periaatteesta, että avioliittoon tarvitaan erimerkkiset sukuelimet ja mielellään myös lisääntymiskyky. Toisen osapuolen mielestä kirkon tehtävä on siunata eikä erotella yhteiskunnan tunnustamia avioliittoja kahteen kastiin. Viime vuodet kirkolliskokous ja piispainkokous ovat pelanneet aiheella pingisottelua keskenään.
Nyt piispainkokous on lyönyt kirkolliskokouksen puolelle syötön, jonka ei enää toivo tulevan takaisin. Ratkaisevaan syöttöön on haettu mallia paremmin menestyneiltä naapurimailta, ja Norjan malli on tuntunut voittavalta ratkaisulta. Sen idea on, että jos emme kykene valitsemaan, mitä tietä kulkea, valitkaamme molemmat tiet. Erimielisyys tunnustetaan eikä yksimielisyyttä avioliittokysymyksessä yritetä väkisin runnoa puoleen eikä toiseen. Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia. Pekka saa vihkiä sateenkaaripareja ja Matti saa sanoa, että hyi en vihi homoja. Pääasia, että kaikki ovat kavereita keskenään.
Kirkon konservatiivit kokosivat piispainkokouksen päätöksen jälkeen nopeasti vähäiset rivinsä ja julkaisivat kannanoton. Sen allekirjoittivat ne kolme lähetysjärjestöä, jotka jo valmiiksi ovat riidoissa piispojen kanssa naispapittomista pappisvihkimyksistä. Lisäksi mukaan saatiin marginaalisten herätysliikkeiden johtajia. Näin kokonaisuutta voitiin kutsua herätysliikejohtajien näkemykseksi, vaikka suurimmat herätysliikkeet loistavatkin poissaolollaan.
Konservatiivien silmissä piispoista oli yhdessä yössä tullut Raamatusta irtautuneita luopioita. Herätysliikejohtajista puolestaan tuli hetkessä kapinajohtajia. He kehottavat sanoutumaan irti niistä opettajista, jotka opettavat avioliitosta Raamatun vastaisesti. Oman todistuksensa mukaan tällaisia ovat muun muassa heidän piispansa, joten herätysliikejohtajat kehottavat irtautumaan piispoista. Hieman flirttaillaan myös oman kirkon perustamisella. Eihän se ole kristitty eikä mikään, joka ei aika ajoin uhkaile ja kiristä kirkosta eroamisella saadakseen tahtonsa läpi. Konfliktia lietsovan ja kärjekkään kannonoton lopuksi uskovia kehotettiin välttämään konflikteja ja tarpeetonta kärjistämistä.
Mitä tekisimmekään ilman herätysliikejohtajien teologista viisautta. Ilman heitä emme olisi koskaan ymmärtäneet, että avioliitto on kirkon ydinteologiaa ja pelastuskysymys. On aika puolustaa klassista kristinuskoa. Uskomme Isään, Poikaan, Pyhään Henkeen ja avioliittoon! Pelastumme yksin uskosta, yksin armosta ja yksin avioliiton tähden! Tunnustuskirjojen lisäliitteeksi merkittäköön kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietintö vuodelta 2018. Onhan siinä ilmaistu aikaa kestävästi, miksi homoja saa syrjiä kirkossa nyt ja aina, iankaikkisesti aamen.
