Roomasta maailman ääriin ja takaisin

Liekö Suomen luterilainen 500-vuotinen historia syynä siihen, ettei näin kattavaa ja monipuolista esitystä globaalista katolisuudesta ole ennen ollut suomeksi tarjolla? Gaudeamuksen kustantama ja Petra Kuivalan, Mikko Ketolan sekä Jyri Komulaisen toimittama monipuolinen tieteellinen ja vertaisarvioitu artikkelikokoelma Roomasta maailman ääriin – Globaali katolisuus on erittäin tarpeellinen kirja sekä katsomusopetuksen taustamateriaaliksi että ikkunaksi, jonka kautta voimme täältä yhdestä maailman äärestä kurkistaa, mitä kuuluu suurimmalle kristilliselle kirkkokunnalle.

Protestantteina ja luterilaisena olemme tottuneet jo oman kirkkomme moniäänisyyteen erilaisten herätysliikkeiden painotusten kautta, tai uudemmankin ajan erilaisten hiljaisuuden liikkeiden tai sateenkaarikristillisyyden kautta. Yhä edelleen helposti peilaamme katolista äitikirkkoa monoliittina, jota vastaan muut kirkkokunnat ja uudemmat liikkeet pyristelevät. Onpa joku joskus haikaillutkin katolisen yleisen yksimielisyyden perään oman moninaisuutemme keskeltä.

Roomasta maailman ääriin tarjoaa 15 erilaista näkökulmaa maailmanlaajuiseen katoliseen kirkkoon ja havahduttaa siihen todellisuuteen, että 1,4 miljardia katolilaista on vähintään yhtä moninainen joukko kuin pieni luterilainen porukkamme.

Elina Vuolan artikkeli vapautuksen teologian merkityksestä ja Vera La Melan artikkeli maallikkoliikkeiden roolista nykyajassa avaavat ajankohtaisia kysymyksiä katolisen kirkon arjesta. Samoja kysymyksiä kohtaa myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko, esimerkiksi mikä on kirkon viran merkitys yhteiskunnassa ja mikä on maallikkojen rooli kirkossa. Ehkä kirkkomme johtajien kannattaisi perehtyä siihen, mitä muualla maailmassa on meneillään näiden kysymysten saralla. Samoja kysymyksiä pyörittelee Alpo Penttinen artikkelissaan katolisen kirkon tulevaisuudesta.

Uskonnonopetuksen kannalta erityisen hyödyllistä on esimerkiksi suomalaisen katolisuuden ja ekumenian historia Minna Hietamäen ja Mikko Ketolan artikkeleista. Myös artikkelit katolisuudesta eri puolilta maailmaa, Manilasta, Saharasta, Gangesilta ja Amazoniasta ovat mielenkiintoisia. Petra Kuivalan esimerkit katolisesta elävästä kansanuskosta Kuubassa virallisen opetuksen rinnalla herättävät ajatuksia myös oman kirkkomme välillä kovin tiukasta opillisuudesta.

Uskonnollisten yhteisöjen varjopuolia ei myöskään unohdeta: Juha Ahosniemen ja Ketolan artikkelit seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja salaliittoteorioiden noususta valaisevat aihepiirejään. Toisaalta katolisen kirkon suhde vaikkapa Amazonian alkuperäiskansoihin (Minna Oppaan artikkeli) tai naissukupuoleen (Elina Vuolan artikkeli) eivät myöskään ole ongelmattomia.

Eniten tällä hetkellä itsellä kolahti kirkon luottamushenkilönä Jyri Komulaisen artikkeli katolisesta läsnäolon teologiasta. Sama ajattelu näkyy Jukka Helteen artikkelissa, jossa kirkko on läsnä Manilan Payatasin kaupunginosan kaatopaikkaseurakunnassa, jossa 140 000 ihmistä asuu ja selviytyy elämästä päivä päivältä. Kun pappi lähtee lähetystyöhön, hän ei vie Jumalaa minnekään, vaan Jumala on jo läsnä ihmisten keskellä. Teologian ja teologien tärkein tehtävä on olla läsnä, oppia ja kuunnella. Se on evankeliumia, ei hienot sanankäänteet tai näyttävien uskoontulemisten laskeminen. Kaikki kirkon arvokas työ ei ehkä näy meilläkään tilojen määrässä, niiden käyttöastetilastoissa tai tilaisuuksien osallistujien määrässä.

Viimeisessä epilogissa Komulainen sulkee ympyrän ja toteaa kahden viimeisen paavin matkanneen puolestaan maailman ääristä Roomaan. Kirjassa pohditaan myös useammassakin kohtaa mitä uutta Franciscus toi Roomaan Argentiinasta ja mitä Pohjois-Amerikasta mahtaa olla tarttunut uuden paavin matkaan.

Artikkelikokoelma tarjoaa myös hyvän viittausluettelon, jonka parissa voi jatkaa. Kirja ei tieteellisyydestä huolimatta ole ollenkaan vaikeaselkoinen, artikkelit ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Ainakin itse voisin suositella tätä ei vain ammatillisesti aiheesta kiinnostuneille, vaan ihan kaikille, jotka haluavat oppia jotain uutta ja ajankohtaista katolisesta kirkosta tai vain maailmasta, jossa elämme. Vaikka itsekin paljon jo tiesin aiheesta, kirja kokosi yhteen niin monia ja varsinkin aivan uusimpia ajankohtaisuuksia, että erityisesti näin uunituoreena se vie mukanaan aivan ajan hermolle.