Luin Vartijan e-kirjasta Kari Latvuksen artikkelin Minä, konservatiivi. Teologian tohtori pohtii uskonasioissa sanaparia liberaali–konservatiivi. Hän kertoo olevansa molempia. Konservatiivisuus on hänelle perinteen kunnioittamista ja hän kertoo nauttivansa vanhoista virsistä ja pitävänsä, että korostetaan Raamatun tekstikokoelman merkitystä.
Liberaalisuus on sen myöntämistä, että kaikki muuttuu. Kari Latvus kertoo olevansa taipuvainen ajattelemaan näin. Hänen mielestään muutos koskee myös uskoa ja toisin ajatteleminen johtaa ongelmiin ja umpikujaan. Hän antaa ymmärtää, että muutos koskee mm. uskoa Jeesuksen neitseestä syntymiseen, sovitusuhriin ja ruumiilliseen ylösnousemukseen. Siis nämäkään eivät ole asioita, jotka ovat totta tai aina totta.
Artikkeli sai minut miettimään, olenko konservatiivi. Sellaisena, tai äärikonservatiivina, minua varmasti pitävät monet, jotka tuntevat tai tietävät minut. Tarkoitan uskoani ja teologisia käsityksiäni.
* * *
Nuorempana ajattelin monissa asioissa, että mitä vanhempaa sen parempaa. Kannatin vanhoja toimintatapoja seurakunnassa, uskonasiat oli parasta sanoa vanhoilla sanoilla ja minäkin lauloin mieluiten virsiä, jotka olivat edelliseltä vuosisadalta tai vanhempia. Itsensä arviointi on vaikeaa mutta ajattelen, etten enää ole tällä tavalla konservatiivi.
* * *
Uskon, että Jumala on puhunut ja puhuu Raamatussa. Uskon, että mitä hän ilmoittaa siinä, ei muutu. Luen Raamattua kuten kristityt lukevat – Uudesta testamentista käsin.
Pyrin lukemaan Raamattua sitä kunnioittaen. Se tarkoittaa, että ymmärtää Raamattua niin kuin se haluaa sitä ymmärrettävän. Tähän siis pyrin, en väitä, että olen onnistunut. Uskon, että Raamatussa Jumala kertoo tahdostaan, itsestään, tiestä luokseen ja ihmisen pelastumisesta.
Tietysti joidenkin mielestä juuri tämä on konservatiivisuutta ja tarrautumista menneeseen maailmaan. Itse en ajattele näin. Toki jos konservatiivisuudeksi määritellään, että uskoo Jumalan puhuvan Raamatussa, sitten olen konservatiivi.
En ajattele myöskään, että kyse on ensisijaisesti turvallisuuden kaipuusta. Ennemmin kyse on siitä, ettei minulla ole muita vaihtoehtoja. Uskon, etteivät nämä suurimmat asiat ole ihmisen päätettävissä.
Jumala on sellainen kuin hän on ja millaiseksi hän ilmoittaa itsensä. En tavoita häntä omilla ajatuksillani. Haluan kuunnella, mitä hän puhuu Raamatussa, koska vain niin voin oppia tuntemaan hänet ja tien hänen luokseen.
* * *
Minusta ajatus, että kaikki muuttuu – myös usko ja uskoa määrittelevä oppi – johtaa umpikujaan. Jos kaikki muuttuu, emme voi tietää mitään Jumalasta tai miten ihminen pelastuu. Mistä tiedämme, pitääkö vielä paikkansa, mikä piti paikkansa joskus ennen? Ja ehkä sekään ei ollut totta edes silloin.
Jos ei ole Jumalan ilmoitusta, on vain joukko erilaisia mielipiteitä ja kaikki ovat yhtä oikeita tai yhtä vääriä. Ilman muuttumatonta Jumalan ilmoitusta ei voi olla uskoa Jumalaan siinä merkityksessä, jossa Raamattu puhuu siitä, ja on samantekevää, mitä ihminen uskoo; kunhan ei tee mitään suurempaa vahinkoa.
Varmasti on niitä, joiden mielestä ei ole muuta mahdollisuutta kuin elää tässä umpikujassa. Onneksi kristityn ei tarvitse ajatella näin.
* * *
Raamattuun sitoutuminen ei aina tarkoita kirkon perinteisiin ratkaisuihin sitoutumista. Se ei siis aina ole konservatiivisuutta.
Kirkko voi tehdä ja on tehnyt virheitä. Perinteitä, jotka ovat vastoin Raamatun opetusta, tulee muuttaa. Tuntuu, että varsinkin nyt kirkkomme ja muutkin kirkot luovat tällaisia perinteitä. Toki monissa asioissa kirkon perinteinen opetus ja käytännöt ovat Raamatun mukaisia.
* * *
On paljon asioita, joihin Raamattu ei ota kantaa. Hyvät muutokset näissä ovat tervetulleita. Saatan olla näissä asioissa liian liberaali ja uudistuksiin innokas. Saatan olla historiaton ja ajatella, että vanha on sinänsä huonoa. Niin ei tietenkään ole. Tai saatan olla liian tunteeton ja käytännöllinen. Perinteen kunnioittamisessa minulla, liberaalilla, on paljon opittavaa.
* * *
Minusta usko siihen, että Jumala puhuu Raamatussa, on vapautta. Saan luottaa, että olen Jumalan oma ja pelastun armosta. Minun ei tarvitse yrittää ansaita paikkaa taivaassa, saan sen lahjana, jonka Jeesus on ansainnut minulle. Voin luottaa tähän, olla jopa tästä varma, koska Jumala lupaa niin kirjassa, jossa hän puhuu.
Jari Rankinen
Kirjoittaja on sastamalalainen pastori, joka on kirjoittanut nettipäiväkirjaa vuodesta 2006.
