Oikea kuva itsestä

Lieneekö juuri kellään suomalaisella kevyen musiikin esiintyvällä taiteilijalla niin ainutlaatuista ja kansainvälistä uraa takanaan kuin Arja Saijonmaalla. Mikis Theodorakis,  Zubin Mehta, Harry Belafonte, Astor Piazzolla; Olof Palme, Kofi Annan, Jasser Arafat, Simon Peres ja monet muut. Siinä laulajattaren yhteistyökumppaneita paitsi musiikin myös politiikan saralta. Palkintojen ja muiden tunnustusten listakin on vaikuttava.

Mikkelistä pääkaupunkiin muuttanut klassisen pianonsoiton opiskelija ja Ylioppilasteatterin johtaja sai tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä, vaikka moni senikäinen olisi saattanut kieltäytyäkin. Maailmankuulu kreikkalainen säveltäjä ja kapellimestari Mikis Theodorakis (1925–2021) pyysi 1970 Arja Saijonmaata maailmankiertueelleen.

Mikis Theodorakis toi Saijonmaalle menestystä mutta vastustustakin. Theodorakis oli eronnut Moskovalle uskollisesta kreikkalaisesta kommunistipuolueesta, ja DDR:ssä hänen musiikkiaan ei saanut laulaa. Kuten moni muistaa, DDR oli Suomen vähemmistökommunisteille Kremlin ohella ohje- ja ojennusnuora.  Kansainvälinen sosialistinen nuorisofestivaali pidettiin 1973 Itä-Berliinissä; Saijonmaa oli saanut kutsun Suomen virallisen delegaation jäseneksi. Tavatessaan festivaalin ensimmäisenä päivänä Ylioppilasteatterin-aikaisen ystävänsä Kaj Chydeniuksen tämä opasti: ”Sinun täytyy nyt antaa itsestäsi oikea kuva,/ – – -/ Et voi laulaa Theodorakisin lauluja täällä. Hänen musiikkinsa on pannassa DDR:ssä, ja Suomen delegaatio saa hävetä silmät päästään, jos edes mainitset hänen nimensä.” – Mutta Saijonmaa lauloi Theodorakis-ohjelmansa, ja isäntämaan ihmiset kiittelivät.  Theodorakis-tulkkina profiloitunut laulajatar piti sen sijaan dogmaattisissa marxilais-leninistisissä  piireissämme nonchaleerata. Onneksi Ruotsissa oli vapaampaa,

Ennakkoluuloja tuli vastaan sielläkin, kun Saijonmaa halusi levyttää chileläisen Violeta Parran (1917–1967) lauluja ruotsiksi Inti-Illiman -yhtyeen kanssa. Epäilyt menestyksestä joutuivat haihtumaan, kun 13:n  Parran laulujen LP  Gracias a la vida Jag vill tacka livet myi yli odotusten.

Inhimillisimmillään Saijonmaa pääsee esiin muistellessaan paitsi sairauksiaan myös esiintymiskokemuksiaan Kreikan Santorinissa ja Italian Assisissa. Jälkimmäisessä nauhoitettiin levy Nära Fransiskus Assisilaisen (1181–1226) kirkossa, jossa seurana oli laatikolliset edesmenneiden luita. Pohjoisemmassakin oli ennen kirkoissa luuhuoneet, johon vainajien luut tai pääkallot varastoitiin. Levyllä on Pyhän Fransiskuksen kenties kuuluisin teksti Aurinkolaulu italialaisen Angelo Branduardin säveltämänä ja norjalaisen Erik Hillestadin tekstittämänä Solsången.

Saijonmaa on kirjoittanut memoaarinsa ruotsiksi, ja Sirpa Hietanen on kääntänyt sen suomeksi. Mietin, mikä mahtaa olla alkuteoksen ilmaus sille kevyen musiikin kappaletta tarkoittavalle sanalle, joka nyt on suomennettu biisiksi.  En ymmärrä moista sanahirviöitä. Niin populaarimusiikin valtakielessä englannissa kuin sille sanan lainanneessa ranskassa se kirjoitetaan tietenkin kovalla p:llä, pièce, piece. Jos ruotsin kielessä tullaan kevyen musiikin osalta toimeen sanalla låt (kun pjäs-sanalla on enempi teatteriin viittaavat merkitykset), miksei suomeen kelpaa sana kappale? Tai jossain kontekstissa laulu, laulelma.

Muistelijalta näyttää unohtuneen – vaikka käännöksistäkin puhutaan – Mikis Theodorakiksen sävellyksestä Romiosini alkuperäisen tekstin tekijä, joka tietääkseni on maailmankuulu kreikkalainen runoilija Giannis Ritsos (1909–1990). Sama suurpiirteisyys vallitsee muutaman muunkin  Theodorakiksen laulun alkuperäistekstin runoilijasta. Myös Chydeniuksen säveltämän runon ”Puhu minulle rakkaudesta” tekijä jää mainitsematta.

Henkilöhakemisto ei suomennetussa  kirjassa ole suomen aakkosjärjestyksen mukainen. Å on suomen aakkosissa käsittääkseni kolmanneksi viimeinen, ennen Ä:tä ja Ö:tä eikä suinkaan aakkoset aloittavan A:n yhteydessä. Oudolta se tuntuu erityisesti siksi, että teoksen loppulause on päivätty Helsingissä.

Arvioitu teos: Arja Saijonmaa: Laulu vapaudelle. Muistelmani. Suom. Sirpa Hietanen. WSOY 2025. 406 s.