Kristillinen usko dialogin rajapinnoilla

Suomalainen teologi Veli-Matti Kärkkäinen on Kaliforniassa sijaitsevan Fuller Theological Seminaryn systemaattisen teologian professori, Helsingin yliopiston dosentti ja erittäin tuottelias kirjoittaja. Kärkkäinen julkaisi viisiosaisen kristillisen opin katselmuksen (A Constructive Christian Theology for the Pluralistic World, 2013–2017) sekä nyt eräänlaisena jälkiuunileipänä laajemmalle yleisölle suunnatun teoksen I Believe. Help My Unbelief! (Cascade Books 2024). Sivuja tässä ”suppeassa” esityksessä on 443. Aikamoinen tiiliskivi siis tämäkin.

Kärkkäisen taustayhteisöksi voi laskea helluntaisuuden, mutta hän on nykyisin luterilaisen kirkon pappi.

Teoksessa on kyse laajasta kristillisen uskon esittelystä, jossa käydään läpi keskeiset opinkohdat ilmoituksesta, maailmasta, jumalakäsityksestä, ihmiskäsityksestä, kolminaisuudesta, pelastuksesta, kirkosta ja tulevaisuudenodotuksesta. Kirjoittaja ansaitsee kiitosta siitä, että isoja teologisia kysymyksiä pyritään käsittelemään ilman raskasta terminologian viidakkoa ja alaviitteiden muodostamaa näköestettä.

Jokaisen teeman yhteydessä Kärkkäinen pyrkii tuomaan esiin kaksi olennaista lähestymistapaa. Ensinnäkin lyhyissä katkelmissa Kärkkäinen esittelee erilaisia teologisia suhtautumistapoja asiakokonaisuuteen, jolloin erilaiset teologiset linjaukset saavat äänensä esiin. Esimerkiksi kuvattuaan erilaisia perinteestä nousevia teistisiä kuvia Jumalasta, Kärkkäinen tuo esiin sen, kuinka Jürgen Moltmann ja feministinen teologia ovat arvokkaalla tavalla avanneet pan-en-teististä tapaa kuvata maailmassa läsnä olevaa Jumalaa, joka osallistuu maailman kipuun ja nälkään.
Toiseksi jokaiseen päälukuun liittyy katsaus saman teeman käsittelyyn keskeisissä uskonnollisissa traditioissa: juutalaisuudessa, islamissa, hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa. Aina katsaukset muiden uskontojen suuntaan eivät tuo esiin mitään tajunnan räjäyttävää, mutta lähestymistapa on arvokas ja olennainen.

Kirjan alaotsikon mukaisesti Kärkkäinen käy aika ajoin myös keskustelua tieteen ja sekulaarin maailman esiin tuomista teemoista; näin erityisesti keskustelussa maailman syntyteoriasta ja tulevaisuudesta. Oma tuntumani on, että Kärkkäinen on jaksanut koota enemmän keskusteluavauksia muiden uskontojen suuntaan kuin sekularisoituneiden ja kirkon opista vieraantuneiden ihmisten suuntaan.

Miltä sitten kristillinen usko näyttää sekulaarissa ja moniuskontoisessa maailmassa? Kokonaisuuden läpikahlattuaan voi todeta, että monissa kohdin kirja nostaa esiin olennaisia kysymyksiä ja niihin useammankin vastauksen. Toisinaan syntyy yhteenveto ja tiivistys, mutta ei aina. Tällöin läpi käydyt näkökulmat muodostavat kokonaisuuden, josta kukin nostaa esiin omimmat painotukset.

Kärkkäinen toteaa alkupuheessa pyrkivänsä positiiviseen vuoropuheluun eri tahojen kanssa samalla, kun hän tunnustaa olevansa tiukasti omistautunut oman kristillisen perinteensä mukaiseen uskoon. Kuten Kärkkäinen toteaa itsestään, hän ei ole tiukka apologeetti (hard-nosed apologist), vaan pikemminkin pehmeän määrätietoinen keskustelija, joka ei piilota linjaansa.

Voiko vielä toivoa jotain lisää? Tässä muutama ajatus. Jos halutaan syventää vuoropuhelua sekulaarien ajattelutapojen kanssa, yksi askel voisi olla se, että maailman syntyhetkeä seuraavan evoluution osalta syntyisi luomisen teologian oheen myös evoluution teologiaa. Evoluutiokeskustelusta käsin voisi kysyä, missä Jumala kohdataan evoluution keskellä. Kun vapautuksen teologia on antanut äänen niille, joilla yleensä ei ole ollut oikeutta puhua Jumalasta, niin miten opimme kuuntelemaan syvemmin elämää, maailmaa ja evoluution viestejä.

Toinen kysymykseni liittyy siihen, miten kristillisen perinteen suurta ydintä eli Raamattua käytetään. Muutamissa kohdissa ote on maalattu isolla pensselillä (What Bible tells?), toisinaan esitys on huolellisesti dokumentoitu kunkin Raamatun tekstin kirjoittajan tarkkuudella. Raamatuntutkijana piirsin kyllä paikoin muutaman ison kysymysmerkin kohtiin, joissa Raamatun uskonkertomukset (esimerkiksi israelilaisten maanvalloitus tai Matteuksen ja Luukkaan alkukertomukset) muitta mutkitta otetaan tapahtuneina historiallisina faktoina. Jos kirjassa halutaan ottaa tiede vakavasti, eikö myös Raamattua koskeva tieteellinen tutkimus tulisi ottaa yhtä lailla huomioon?

Kärkkäisen pehmeän apologian kova ydin on ilmeisesti kristologiassa, kun hän toteaa “Yhteenvetona: kaikenlainen Jeesus Kristuksen inkarnaation kieltäminen erityisenä, ainutkertaisena ja toistamattomana tapahtumana murentaa vakavasti kristillistä ortodoksiaa.” Vastaavasti linja tulee esiin, kun tarkastelu kohdistuu Jeesuksen kuoleman tulkintaan. ”Mitä tahansa poliittisia tai uskonnollisia motiiveja olikaan Jeesuksen murhan taustalla, niin lopulta kyse oli osasta taivaallista suunnitelmaa.”

Kärkkäisen esitys on sivistynyt ja häikäisevän monipuolinen niin ekumeenisesti kuin uskontodialogin osalta. Keskustelu on avointa ja pohtivaa, mutta samalla siitä on ehkä rajattu pois osa kysymyksistä ja kysyjistä. Teemat, jotka vaikkapa Rudolf Bultmann, Dietrich Bonhoeffer ja Paul Tillich – tai Marcus Borg – esittivät, eivät saa tilaa keskustelussa. Nämä äänet olisivat ehkä tarjonneet inkarnaatioon tai jumalakäsitykseen erilaisia sävyjä.

Pikkujuttu: jostain syystä kirjassa Karl Marx on tehty venäläiseksi; hän oli saksalainen, joka kuoli Lontoossa.

Mainio kirja, joka antaa lukijalleen runsaasti pureksittavaa. Samalla teos on merkki lisääntyvästä, eri tahoja kunnioittavasta uskontokeskustelusta. I Believe. Help My Unbelief! on oppinut ja avoin teos, joka kutsuu vuoropuheluun moniuskontoisessa maailmassa, mutta tekee sen tietoisesti klassisen kristologian rajojen sisäpuolella.

Arvioitu teos: Veli-Mattu Kärkkäinen, I Believe. Help My Unbelief! Christian Beliefs for a Religiously Pluralistic and Secular. Cascade Books 2024.