Käsityksiä käsittämättömästä

Sain luettavaksi hyvällä tavalla rönsyilevän kirjan, jota ei tee mieli laskea käsistä. Uskontopuhetta (Gaudeamus 2025) sisältää 21 kirjoittajan pohdintoja uskonnosta ja uskontoilmiöistä näiden aiheiden tutkijoiden kynästä. Näkökulmien moninaisuus ja laaja perspektiivi todistaa kirjan viestin: Uskonto pakenee helppoja määrittely-yrityksiä, ja moninaisuus on avain uskonnon ymmärtämiseen. Kirjan toimittajat Titus Hjelm, Petra Kuivala ja Martin Ubani tiivistävät kirjan sisällön ja tarkoituksen: Uskonnon monet merkitykset. Oivalluksia tutkimuksesta käytäntöön?

Kirja inspiroi haaveiluun. Mitä jos erilaisissa yhteisöissä, eri katsomussuuntien seurakunnissa syntyisi lukupiirejä, joissa tämän kirjan luvut olisivat vuoroviikoin keskustelun aiheena. Tällainen materiaali ja siitä viriävä pohdinta olisi oiva haaste myös esiintymisvuorossa olevan puhujan saarnan valmisteluun tai seurapuheen aiheeksi.

Kirjoittajien asiantuntemuksen alueet ja nimikkeet kuvastavat aiheiden laajaa peittoa. Uskontotiede, kirkkohistoria, käytännöllinen teologia, VT:n ja lähialojen tutkimus, globaalin kristinuskon tutkimus, uskontososiologia ja politologia, uskontojen ja kulttuurien politiikan tutkimus, uskontoantropologia/etnografia, islamilainen teologia, uskontotieteen ja islamin tutkimus, sosiologia, uskontokasvatus, ekumeniikka, systemaattinen teologia ja patristiikka, viestinnän tutkimus, uskontotiede, julkinen uskontodiskurssi, uskonnon ja median suhde, ateismi, eksegetiikka, uskonnonpedagogiikka, yhteiskuntatiede ja mediatutkimus, uskonnontutkimus, globaali kristinusko ja uskontodialogi.

Noin mutkikkaan aiheen kanssa painimme, kun pohdimme, mitä on uskonto. Vertailuna voisi ajatella niitä, joille kysymys on suurin piirtein tästä: Oletko uskossa? Oletko jo antanut elämäsi Jeesukselle? Myös heille kirjaa voi suositella.

Kirjan ajankohtaista merkitystä korostaa maailman henkinen ja kulttuurinen tilanne, jossa uskontoperäiset katsomusten säröt ja halkeamat merkitsevät jopa globaalia turvallisuuden uhkaa. Maailma kaipaa dialogin taitoa ja halua sekä yhteiseen ihmisyyteen kurottautumista. Uskonnollisen kulttuurin moninaisuuden tajuaminen ja hyväksyminen auttaisi.

Löydän kirjan luvuista lukuisia kohtia, joita voisin alleviivata ja mainostaa. On myös kohtia, jotka särähtävät. Ne voisivat olla kiinnostavan keskustelun herätteitä. Kirjan ymmärrettävän rajauksen vuoksi useat uskonnon maailmannäyttämön aiheet jäävät ulkopuolelle tai ohimennen mainituiksi. Traaginen Gaza–Palestiina-kysymys, Israel–antisemitismi-ongelma, kirkkojen jäsenkato useissa maissa, uskonnottoman vakaumuksen vaihtoehto, ortodoksikirkko ja Ukrainan sota, woke-ilmiö ja kirkkojen halkeaminen tai uskontoilmiöt USA:ssa. Vartija-lehti on pitänyt ansiokkaasti useita mainittuja teemoja esillä.

Minna Opas käsittelee eletyn uskonnon ja käsitteelliseen kaavioon asetellun uskonnon suhdetta ja mainitsee tärkeän esimerkin maahanmuuttajien ”uskontokuulustelusta”. Risto Saarisen artikkeli kielen, mielen ja kokemuksen kietoutumisesta, teologiatieteen, humboldtilaisen tietokäsityksen, juutalaisuuden ja hellenismin taustojen vuorovaikutuksesta syventää pohdinnan avaruutta ja Minervan pöllön reviiriä.

Aku Visalan luku uskonnon ja filosofian kohteesta tarkastelee ikuisesti ratkaisematonta köydenvetoa uskonnon, rationaalisuuden, tietämisen ja kielen kesken. Tuomas Akvinolaiseen ulottuva traditio etsii synteesiä teologian, nykytieteen ja filosofian välille. Liukas liitoskappale on uskomus ilmoitetusta tiedosta. Filosofian tehtävänä olisi selventää ja oikeuttaa uskonnon ennakko-oletuksia.  Mieluusti myös haastaa.

Luvuissa 4-10 on arvokas analyysi vallan osuudesta yhteiskunnan rakenteissa, mm kansankirkko-ajatuksen ja kansalaisuuden narratiiveissa, sosiokulttuuriset jännitteet, sukupuolittunut uskonto, kirkko ja hyvinvointiyhteiskunta. Digitaalista uskontoa koskeva luku 11 verkkomaailman ilmiöistä ja teknologioista on kohtalokkaan ajankohtainen. Ennen Gutenbergia uskontotieto oli yrttien salaisuuksien tapaan harvojen monopoli. Kirjanpainamisen vallankumous 1400-luvulla räväytti puhunnan kulttuurin, teki uskonnosta kansan puheenaiheen, loi puheen avoimuutta ja samalla vehkeilyt ja riidat. Nyt 2000-luvun verkkomedian aikakausi moninkertaistaa paitsi avoimen viestinnän myös hämärät gurut, salaliitot ja vihapuheen. Tekoäly on kuin karannut pullon henki.

Kirjan päättävät luvut 16-17 ovat tiivis viittaus tuoreisiin uskontokeskustelun aiheisiin, juutalaisuuden ja kristinuskon kulttuurissa muotoutuneisiin Jumalan käsitteen sanallistuksiin ja historian juutalaisen Jeesus nasaretilaisen opetuksiin ja niiden tulkintoihin.

Arvioitu teos: Uskontopuhetta. Uskonnon monet merkitykset. Toim. Martin Ubani, Petra Kuivala & Titus Hjelm. Gaudeamus 2025, 276 s.