Lanzmann.

Claude Lanzmannin Shoah ja sen tekeminen

Claude Lanzmann teki 1970–1980-luvuilla eeppisen, yli yhdeksän tuntia kestävän dokumentin holokaustista nimeltä Shoah. Sen ensi-ilta oli vuonna 1985. Dokumenttia näkee harvoin elokuvissa tai tv:ssä. Se oli kahdessa osassa katsottavana YouTubessa vielä vuosi sitten mutta ei enää. United States Holocaust Memorial Museumin kokoelmissa on Lanzmann-kokoelma, jossa on transkriptioita elokuvassa esiintyvistä haastatteluista.

Satojen tuntien kuvatusta materiaalista jäi tietenkin paljon käyttämättä. Nyt valmistuneessa Guillaume Ribotin ohjaamassa dokumentissa on hyödynnetty tätä materiaalia sekä Lanzmannin päiväkirjoja, joiden avulla päästään näkemään ja kuulemaan elokuvan tekoon liittyviä vaiheita.

Lanzmann kertoo elokuvan saaneen alkunsa hänen vierailullaan Israelissa 1973. Hän tapasi silloin yhden elokuvan keskeisistä haastatelluista, Chelmnon tappoleiristä  selvinneen Simon Srebrnikin. Lanzmann kertoo, että hän ei ymmärtänyt tässä vaiheessa lainkaan, mitä Srebrnik hänelle kertoi. Se aukeni hänelle vasta myöhemmin, kun hän kulki Srebrnikin kanssa Puolassa tapahtumapaikoilla.

Lanzmann yritti saada rahoitusta Yhdysvaltain juutalaisilta ja kävi eri tapahtumissa kertomassa hankkeestaan. Ongelmaksi tuli se, että kysyttäessä hän ei osannut kertoa, mikä elokuvan sanoma olisi. Hän arveli, että jos hän olisi ilmoittanut sanomaksi ”never again” tai jotakin muuta ylevää, rahahanat olisivat auenneet. Jossakin vaiheessa Lanzmann tajusi, että elokuvan aiheena eivät olisi holokaustista selviytyneet vaan kuolema.

Lanzmann kertoo salapoliisityöstä, jonka tuloksena hän sai viimein kontaktin Abraham Bombaan, jonka tehtävä Treblinkassa oli ollut parturoida kaasukammioihin menevien hiukset. Hän sai Bomban puhumaan vasta järjestämällä tämän parturoimaan miesten hiuksia eräässä parturiliikkeessä. Bomba pystyi kertomaan samalla, kun leikkasi hiuksia.

Lanzmann yritti saada elokuvaan myös tappotyöhön osallistuneiden saksalaisten haastatteluita. Hän onnistui Franz Suchomelin, Treblinkassa työskennelleen vartijan kanssa. Saadakseen Suchomelin suostumaan Lanzmann omaksui valenimen, joka ei kuulostanut juutalaiselta ja keksi ranskalaisen tutkimuslaitoksen, jossa hän muka työskenteli. Suchomeliin hämäys tehosi. Haastattelussa Lanzmann ja hänen pieni tiiminsä käytti pientä kätkettyä kameraa, josta lähetettiin kuva kadulla odottavaan pakettiautoon.

Toisen saksalaisen haastattelu ei sujunut niin hyvin. Heinz Schubert oli toiminut erään Einsatzgruppen, itärintamalla toimineen tappo-osaston johdossa. Lanzmannin hämäys ei toiminut, kameran ja pakettiauton käyttö paljastui ja hän joutui ryhmänsä kanssa pikaisesti pakenemaan paikalta.

Suuri osa dokumentista kuvattiin Puolassa. Lanzmann haastatteli tulkin avulla tappoleirien lähellä asuneita talonpoikia. Hän totesi olevansa todennäköisesti ensimmäinen ulkopuolinen, joka kyseli näiltä sodanaikaisista tapahtumista. Haastatteluissa tulevat riipaisevasti esille monien vanhemman polven puolalaisten negatiiviset asenteet juutalaisia kohtaan. Jumalantappajat olivat ansainneet kohtalonsa.

Elokuvan mieliinpainuvimpiin osuuksiin kuuluu Henryk Gawgowskin haastattelu. Hän kuljetti Treblinkaan meneviä junia vodkan avustamana ja kertoi vaunuista kuulemistaan huudoista. Lanzmann vuokrasi Puolan valtiolta kuvauksia varten samanlaisen veturin, jota Gawkowski oli aikanaan ajanut. Gawkowskin ajaessa veturia Treblinkan lähellä Lanzmann totesi tämän hallusinoivan ja eläytyvän täysin sodanaikaisiin tapahtumiin.

Lanzmannin Shoahin katsominen on sielua ravistava urakka. Tämä Shoahin tekemisestä kertova dokumentti tiivistää hyvin sen, mistä elokuvassa on kyse.

Arvioitu elokuva: All I Had Was Nothingness. Ohjaus Guillaume Ribot. Ranska 2025. 94 min.

Viimeinen esitys Espoo Ciné -festivaaleilla su 31.8. klo 18.

Lue myös:

Mikko Ketola: Kolme holokaustielokuvaa YouTubessa. Vartija 1.4.2024.


Avatar photo

About

Mikko Ketola (s. 1963) on kirkkohistorian yliopistonlehtori ja dosentti Helsingin yliopistossa. Vartijan päätoimittajana hän on toiminut vuodesta 2010 lähtien. Lue lisää


'Claude Lanzmannin Shoah ja sen tekeminen' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Be the first to comment this post!

Would you like to share your thoughts?

Your email address will not be published.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.