Calabrian mafiajärjestö, jonka paavi Franciscus tuomitsi

Mafia assosioituu ihmisten mielissä yleensä joko Sisiliaan tai Yhdysvaltoihin tai molempiin. Kummisetä-elokuvia katsoneet muistavat, että newyorkilainen Corleonen mafiaperhe oli lähtöisin Corleonen kaupungista Sisiliasta. Sisilian mafia eli Cosa nostra samoin kuin Napolin mafia Camorra ovat kuitenkin viime vuosikymmeninä jääneet varjoon Italian saappaankärjen eli Calabrian mafian, ’Ndranghetan rinnalla. Nimi juontuu ilmeisesti kreikan sanasta ἀνδραγαθία, joka tarkoittaa ritarillisuutta tai urheutta. Lausuttaessa sanaa ensimmäinen n-kirjain on äänetön.

Sanne de Boerin kirjan pääteema ei ole otsikossa mainittu paavin suhtautuminen ’Ndranghetaan, vaan hän kirjoittaa järjestöstä monesta näkökulmasta.  De Boer on hollantilainen journalisti, joka asui useita vuosia pienessä kaupungissa Calabrian rannikolla. Hänelle valkeni pian käytännössä, millainen merkitys ’Ndranghetalla oli ihmisten arjessa. Hän perehtyi järjestön toimintaan myös kotimaassaan Hollannissa. De Boer huomasi, että järjestön lonkerot ulottuivat monella tavalla hollantilaisen yhteiskunnan eri tasoille. Järjestö on suurin kokaiinin Eurooppaan tuoja, ja valtaosa huumeesta saapuu mantereelle hollantilaisten satamien kuten Rotterdamin kautta. Kokaiinin kuljettamiseen Hollannista Italiaan ja muualle Eurooppaan tarvitaan monenlaisia välikäsiä satamien työntekijöistä erilaisiin virkamiehiin.

Hollanti ei ole ainoa Euroopan maa, jossa ’Ndrangheta toimii, ja eri maiden poliisiviranomaiset ovatkin tehneet yhteistyötä sen rikosten selvittämisessä. Italian rikoslaissa jo pelkkä todistettu kuuluminen johonkin mafiajärjestöön riittää syytteeseen asettamiseen ja tuomitsemiseen, mutta muissa Euroopan maissa vaaditaan aina näyttöä jostakin tietystä rikoksesta. Jotkut italialaiset mafia-asiantuntijat arvioivat, että ’Ndrangheta saattaa olla maailmanlaajuisesti vaikutusvaltaisin rikollisjärjestö, jopa venäläistä tai kiinalaista mafiaa merkittävämpi kansainvälinen toimija. Sillä on tunnetusti vahvat haarat esimerkiksi Australiassa ja Kanadassa. Vaikka ’Ndranghetan kotikenttä on edelleen Calabria, se on Italiassa levinnyt Rooman alueelle ja teollistuneeseen Pohjois-Italiaan, jota on aiemmin ehkä totuttu ajattelemaan jollakin tavalla mafiasta vapaana alueena.

’Ndranghetan nousu Italian mafiajärjestöjen huipulle on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Kaikki kolme Italian tunnetuinta mafiajärjestöä saivat alkunsa jo 1800-luvulla. ’Ndrangheta oli vielä 1800-luvulla keskittynyt Reggio Calabrian provinssiin, jossa jokainen klaani (ndrine) hallitsi omaa kyläänsä tai urbaania aluetta ja vältti tunkeutumista toisen klaanin alueelle. Toisen maailmansodan jälkeen toiminta siirtyi nopeasti kaupunkeihin, joissa oli helpompi tehdä rahaa.

Kiinnostava huomio kirjassa on se, että kun katolisen kirkon vihollisia Italian yhdistymisen aikana 1860-luvulla ja myöhemminkin olivat liberaalit ja kommunistit, mafiajärjestöjen toiminta ei herättänyt kirkon piirissä suuria intohimoja. Mafiajärjestöt eivät vastustaneet kirkkoa, eikä kirkko ottanut kantaa mafiaa vastaan. Mafiosot pitivät itseään hyvinä katolilaisina, kastoivat lapsensa, menivät naimisiin kirkossa, kävivät messussa ja lahjoittivat avokätisesti rahaa omalle seurakunnalleen. Kun he kuolivat, pappi kutsuttiin paikalle, ja hautajaiset pidettiin kirkossa. Vielä tänäänkin katolisten juhlapäivien kulkueet saattavat pysähtyä kunnianosoitukseksi paikallisen mafiapomon talon kohdalla.

Kaikkien mafiajärjestöjen tärkein rahanlähde 1950–1960-luvuilla oli savukkeiden salakuljetus. Savukkeiden jälkeen kiinnostus siirtyi ensin heroiiniin ja sitten kokaiiniin. ’Ndranghetan väkivaltainen toiminta lisääntyi 1970–1980-luvuilla. Klaanit suorittivat toisiaan vastaan lukuisia verikostoja eli vendettoja  ja satoja sai niissä surmansa.  Järjestö myös kidnappasi rikkaiksi tiedettyjen perheiden lapsia, joita pidettiin vankina pitkiäkin aikoja Calabrian vaikeakulkuisilla vuoristoseuuduilla, kunnes lunnaat maksettiin.

Nykyaikana ’Ndrangheta on panostanut entistä enemmän sellaiseen liiketoimintaan, jota on usein päällisin puolin vaikea huomata mafian toiminnaksi kuten loma-asuntojen tai moottoriteiden rakentamiseen. Yksi tavallinen rahanansaintakeino on ollut ongelmajätteen hävittäminen – moraalittomin keinoin. Järjestön tiedetään esimerkiksi hankkineen käyttöikänsä lopulla olleita rahtilaivoja, jotka se on lastannut täyteen jätettä ja upottanut avomerellä. Laivojen on väitetty joutuneen onnettomuuden uhreiksi, jolloin järjestö on saanut niistä vakuutuskorvaukset. Rahanpesu on olennainen aktiviteetti. Järjestöä pidetään Italian rikkaimpana mafiajärjestönä. De Boer huomauttaa, että ’Ndrangheta on uhka myös demokratialle, sillä se pystyy rahan avulla vaikuttamaan erilaisten vaalien tuloksiin. Väkivallan harjoittaminen liittyy edelleen eri klaanien välisiin verikostoihin Calabriassa ja poliisin tiedonantajien surmaamiseen.

’Ndranghetan toiminnassa on monia uskonnolle tyypillisiä piirteitä rituaaleineen ja käyttäytymissääntöineen. Järjestöön liitytään eräänlaisen ”kasteen” kautta. Pappeja ei oteta muodollisesti ’Ndranghetan jäseniksi, mutta suvulle voi olla hyödyllistä, jos joku sen jäsenistä on pappi. Tällainen pappi voi esimerkiksi järjestää pakosalla olevalle mafiapomolle salaiset häät, kuten tehtiin tunnetun sisilialaisen mafiapomon Toto Riinan tapauksessa.

Paavien vastalauseet mafialle alkoivat sen jälkeen, kun kaksi sisilian mafiaa vastaan toiminutta syyttäjää Paolo Borsellino ja Giovanni Falcone kuolivat pommi-iskuissa 1992. Vuosi sen jälkeen paavi Johannes Paavali II kehotti Sisilian Agricentossa pitämässään saarnassa selkeää mafiakulttuurin tuomitsemista, koska se on ”kuoleman kulttuuri, syvästi epäinhimillinen, evankeliumin vastainen ja vihamielinen ihmisten arvokkuudelle ja yhteiskunnalliselle rinnakkaiselolle”.

Seuraavan kerran mafian – tällä kertaan nimenomaan ’Ndranghetan – toiminnan tuomitsi paavi Franciscus saarnatessaan Calabrian Piana di Sibarissa kesäkuussa 2014:

”Tämä on ’Ndrangheta: Pahan palvontaa ja halveksuntaa yhteistä hyvää kohtaan. Tätä pahaa vastaan on taisteltava, se on karkotettava! Tälle on sanottava ’ei’! Kirkon, jonka tiedän olevan niin sitoutunut tietoisuuden lisäämiseen, on oltava yhä huolestuneempi siitä, että hyvyys voittaa. Lapsemme vaativat sitä, nuoremme, jotka tarvitsevat toivoa, vaativat sitä. Usko voi auttaa meitä vastaamaan näihin tarpeisiin. Ne, jotka seuraavat tätä pahaa polkua elämässään, kuten mafian jäsenet, eivät ole yhteydessä Jumalaan: heidät on ekskommunikoitu!”

Paavi Leo XIV ei ole ottanut suoraan kantaa mafian toimintaan, mutta kansainvälisenä huumeiden väärinkäytön vastaisena päivänä kesäkuussa 2025 hän sanoi, että ”Liian usein turvallisuuden nimissä on käyty sotaa köyhiä vastaan ​​ja vankilat on täytetty niillä, jotka ovat vain viimeinen lenkki kuoleman ketjussa. Samaan aikaan ne, jotka pitävät ketjua käsissään, onnistuvat säilyttämään vaikutusvaltansa ja rankaisemattomuuden.” Käytännössä tämä tietenkin viittaa lähinnä mafian toimintaan.

Sanne de Boer on toiveikas sen suhteen, että ’Ndranghetan toiminta saataisiin entistä paremmin aisoihin. Ihmiset uskaltavat vastustaa järjestöä avoimemmin, ja viranomaisten toiminta tuottaa tuloksia. Sitä hän sen sijaan epäilee, voisiko järjestön jäsenten ekskommunikointi oikeasti toimia.

Arvioitu teos: Sanne de Boer, The New Mafia. The Inside Story of the Rise of the ’Ndrangheta. Monoray 2025. 309 s.