Ev.lut. kirkossa on ollut naisia pappeina 40 vuoden ajan. Asian luulisi olevan sikäli jo poissa päiväjärjestyksestä, mutta näin ei tietenkään ole. Asia on edelleen ajankohtainen ja monelle kipeä. Vaikka olen mies, rohkenen kirjoittaa asiasta muutamia rivejä. Jumala siinä auttakoon ja Luoja varjelkoon!
Minulle itselleni asiassa ei ole mitään ongelmaa, vaikka olen kasvanut vanhoillislestadiolaisuudessa ja jo lapsena oppinut ajattelemaan, että nainen ei voi olla pappi. Asia perusteltiin raamatuilla, eikä siinä ollut harmaan sävyjä tai mitään omituista. Asia oli selkeä, helppo ja varma. Nykyään ajattelen ja uskon aivan toisin.
Aina toisinaan on tehty ehdotuksia siitä, että naisen pappeutta vastustavat voisivat viettää keskenään heille sopivia messuja. Minusta tämä asia ei kuulosta mahdottomalta eikä kummalliselta. Pitäkööt! Mitäpä se minua haittaa. Ei pappeuskysymys suinkaan ole ainoa kirkossa erimielisyyksiä aiheuttava asia. Sen sijaan se on ainoa asia, jonka vastustamisesta takuuvarmasti seuraa kirkossa jotakin. Kun kävin muutamia vuosia sitten läpi tuomiokapitulien kurinpitotoimia, huomasin, että vain naispappeuden vastustaminen tarkoitti aina ja automaattisesti sanktioita. Se tuntui hyvin kummalliselta.
Kun tulin ennen vanhaan tuhansia vuosia sitten papiksi maalaispitäjään, naispappeuden vastustajat pitivät messuja, joissa seurakunnan puolesta olin paikalla minä. Kaikki osapuolet vaikuttivat aivan tyytyväisiltä, ja messun vähäiselle osallistujaporukalle tilanteet vaikuttivat olevan varsin merkityksellisiä. Minusta olis tietysti hyvin hassua, että minun läsnäoloni oli OK, vaikka olin aivan kaikesta väärää mieltä.
Erikoista on mielestäni sekin, että kirkolle, piispoille, papeille tai muille tärkeille tahoille ei tunnu olevaan minkään sorttimentin ongelma se, että kirkon sisällä on taho, jonka mukaan vain sen piirissä olevat pelastuvat. Eikö tämän pitäisi olla oikeasti joku ongelma, johon pitäisi puuttua?
Vanhoillislestadiolaisuuden näkemys ei häiritse minua itseäni tippaakaan. Minun kirkkooni he mahtuvat samalla tavalla kuin minun kirkkooni mahtuvat myös naispappeuden vastustajat. Minua vanhoillislestadiolaisten harhaoppi kiinnostaa saman verran kuin vaikkapa Jehovan todistajien ajatukset. Logistiikkaani (Jopetus) ei vain mitenkään mahdu tämä suhtautumisten ero ja jyrkkyys: naispappeuden vastustaminen suuri ongelma, helvettiin lähettäminen ei niinkään. En tajua?
Asia on takuulla myös tiedossa piispakuntaa myöten. Onko siis niin, että epärehellisyys maan perii kirkossakin ja yhtä asiaa huutamalla peitellään piiloon kaikki todelliset ongelmat?
Maailma on muuttunut ainakin internetissä Väyrysen kompromissiksi: jos et ole jokaisesta pilkusta samaa mieltä, olet väärässä ja minua vastaan. Se on surullisinta mitä keksiä voi.
Tässä seison ja muuta voin!
Artikkelikuvassa Pieter Huysin maalaus Inferno vuodelta 1570. Public domain, Wikimedia Commons.
'Naiset ovat vihityttäneet itsensä papeiksi!' have 1 comment
13.11.2026 @ 15.38 Juha
Mielestäni naisten pitää voida tehdä kaikkia töitä. Tähän on monia syitä. Yksi tärkeä syy on , että yhteiskunnat eivät kehity, jos tyttöjä tai naisia syrjitään ja tätä on maailma täynnä.
Toksisesta maskuliinisuudesta pitäisi päästä eroon.
On naurettavaa, että otetaan joitakin sanoja Raamatusta perusteeksi, vaikka tiedetään , että syyt ovat usein itsekkäitä.
Kristinusko on muuttunut koko ajan siitä, mitä se oli Paavalin kirjoittaessa kirjeitä( Jeesus liike) ja Jeesuksen opetuksistakaan ei ole kuin rippeet jäljellä. Ehtoollinen on muuttunut myös paljon. Jeesuksen pyytämä muistoateria oli kokonainen juutalainen ateria. Eipä ole enää.
Kristittyjä syytettiin myös, että ottivat elementtejä suoraan pakanuudesta. Se on totta. Keisari määräsi myös asioita. Ei siinä Raamattua luettu.