Kirjeitä kaukaisuudesta

Hallussani on mummini isän Verner Donatus Peltosen lähettämiä kirjeitä 1890-luvun alusta ja 1900-luvun alusta.

Ensimmäinen kirjekatsaus on vuodelta 1891, joilloin Verner on toiminut Kemiönsaarella, Kimitossa, Fredrik Gabriel Hedbergin lesken armovuodensaarnaajana. Toinen on hänen tultuaan Jyväskylän lyseon rehtoriksi ajalta, jolloin hän kirjoittaa morsiamelleen.

Kerron näistä hieman.

Kemiönsaaren tunnelma ja laivanrakennus

Verner on saanut ensimmäisen pappispaikkansa armovuodensaarnaajana. Hän asuu Hedbergin työhuoneessa, joka tulvii kirjallisuutta patristikoista Lutheriin. Iltaisin hän lukee nuorelle leskelle Juhani Ahon teosta Kevät ja Takatalvi.

Innostusta herättää luokkatoveri Frans Hannulan hanke Kotimaa-lehden perustamiseksi. Verner polkee polkupyörällään kymmeniä kilometrejä Fransia vastaan.

Frans oli tullut kymmenen vuotta vanhempana Hämeenlinnan lyseoon samalle luokalle. Siellä opiskeli myös Jean Sibelius, joka Vernerin mukaan lunttasi matematiikan ylioppilaskirjoituksissa.

Verner kirjoittaa veljelleen Augustille, miten Collianderin tulisi antaa lasku Akateemisesta kirjakaupasta hankittuihin kirjoihin. Kysellään, miten Pajulan Matilla sujuu. On niin ikävää, kun vasta myöhemmin on saatu tieto, että Lyyti-sisar on kompastunut jäihin Palhossa. Miksi Verner on pidetty tietämättömänä tästä radikaalista tiedosta?

On kyse ensimmäisestä suomenkielisestä sivistyneistöstä. Palhon kartanon lapsi Verner on saanut opintorahansa verovapaalla viinanmyynnillä Venäjälle. Isosisän veli Evert on naitu Wuolijoen kartanoon ja on Niskavuoren Hetan Akustin prototyyppi; Hella Wuolijoen tarinan taustalla on talossa palvellut palvelijatar, joka oli kertonut tarinoita talon vanhemmista asukkaista. Hella on perimältään Isotalo, joka johtaa Lujabetonin omistajiin, Evert on kunnallisneuvos, Akusti. Tarinat ovat tietysti kaunokirjallisia.

Monia muitakin kartanoita omistettiin. Mummin isoisät hankkivat Raalan kartanon, Kiven Viertolan. Siellä sisällissodan aikana pojat tapettiin pistimillä, koska eivät antaneet hevosta. Sääksmäen kartano Voipaala oli jollakin serkulla ja vastaavasti kokonainen Tampereen kaupunginosa.

Vernerin veljestä Augustista tuli eksegeetti ja Kenkäveron herra. Hän oli vuosisadan alkupuolella eksegetiikan apulainen, historiallis-kriittisen tutkimuksen ensimmäisen sukupolven edustajana. 1930-luvun alussa häntä kyseltiin takaisin vanhaan virkaansa, mutta vastasi, että liha taitaa olla jo eltaantunutta. Augustin väitöskirja oli näet koskenut Paavalin käsitystä lihasta. Siitä huolimatta Augusti ehti olla raamatunkomiteassa Juhani Ahon kanssa luomassa prinsessaruususkieltä.

Toinen Vernerin veli Junno-setä oli senaattori ja senaatin oikeisosastossa sisällissodan aikana. Aleksanteri III:n vierailun aikana Palhossa oli porsliinitehdas, joka painatti lautasiin suuriruhtaskunnan vaakunoita.

Alun perin Palho oli Laukon kartanosta katkaistu tila von Schanzeille. Mannerheimin isoäiti on syntynyt tällä tilalla. 1830-luvulla lempääläiset talonpojat, esi-isäni ostivat sen näiltä. Läheisyydessä, parin kilometrin päässä on eversti von Konowin, Lapuan taisteluissa ansioituneen sotilaan koti, jossa Runeberg vieraili saaden tarinoita Vänrikki Stoolin tarinoihin. Pikkupoikina leikittelimme tällä ja ristimme erään kiven Runebergin pissapaikaksi.

Augusti-sedän pojasta Tapiosta on vieläkin kuva Kenkäveron pappilassa: Tapio ajaa koulutovereitaan T-mallin Fordilla. Vielä 2000-luvun alussa Tapiolla oli tapana lähettää Nurmijärven seurakunnan talouspäällikkö toimipaikkaani tehtävänään saattaa terveisiä.

Muistan vanhat ajat. Mummi sanoi, että Raalankin pojat tulevat. Odotin kivoja leikkikavereita. Vastaan tuli sitten vanhoja asessoreita keppeineen. Kaikkialla vallitsi 1800-luvun lopun maailma.

Verner rakastuu

1900 Verner on Jyväskylän lyseon rehtori. Takana ovat oppivuodet Uppsalassa ja Saksassa. Hän on kiinnittänyt silmänsä Vesilahden Narvan seurojentalolla ihastuttavaan neiti Holopaiseen ja kysellyt huolestuneena, kuuluuko neiti kristilliseen yhdistykseen.

Verner aloittaa kirjepommituksen. Hän kertoo, miten Jyväskylässä on ollut neiti Gripenbergin esitelmä naisasiassa. Se on ollut oikein kelpo ja vallan hyväkin. Verner kirjoittaa, että naisasia on oikein hyvä asia, mutta että ei hän näistä kaikkein emansipeeratuimmista oikein tykkää vaan juuri sillä tavoin emansipeeratuista kuin kirjeen saaja.

Ja Verner on huolissaan. Että hän ei ole lähettänyt kukkia Sigridille tämän merkkipäivänä on juuri sellainen arvostelu, jonka Vernerin sydämetön piittaamattomuus voi vain aikaan saada.

Lopulta Verner uskaltautuu oikein aika lailla. Hän lähettää kirjeessä kihlasormuksen, joka on oleva elinikäisen ystävyyden liiton symboli.

Avioliitto solmitaankin.

Verner joutuu tunnustamaan, että hän ei ole aivan hermoheikko. Onneksi kyse ei ole kuitenkaan vaivan fysiologisesta laadusta (sic!). Verner noudattaa tarkkaa kunto-oppia. Sen mukaisesti maitokin pitää purra.

Vernerin oppilaita ovat Alvar Aalto, Hannikaiset ja Otto Wille Kuusinen. Verner rahoittaa Otto Willen opintoja.

Ja muistan sen kummallisen vatsatautisen ja hermosärkyisen tunnelman lapsuuteni kartanosta. Samuli, varatuomari, joka ei ollut tehnyt kertaankaan päivätyötä, kyseli suvun mustalammaalta, taiteilijaisältäni Juhalta, ärrä sorahtaen, mitä nämä von Wrightin työt oikein maksavat, osoittaen Edelfeltin jäljennöstä hirsipalatsin seinällä.

Kaikkialla oli asessoreita, tuomareita ja pappeja. Nutturapäiset tädit, jotka päivänvarjoineen olivat rämpineet lehmänkakkapeltojen läpi 1800-luvun huvilamaailmaan, puristivat hampaat irvessä käsilaukkujaan, jotka kaiketi olivat täynnä rahaa.

Muistan, miten vanhat tätini vielä 1970-luvulla ihmettelivät, mikä Otto Willeen meni.

Lopulta Vernerin poika Paavo on Taipaleella konekiväärikomppanian päällikkönä. Hän on 30-vuotias pappi ja RUK:n priimus. Ystävyys Yrjö Jylhään herättää kysymyksen runoilijan ja papin tehtävästä sodassa. Vastassa on isän oppilas Otto Wille Terijoella.

Paavo kaatuu sitten 1941 Viteleessä, Yrjö Jylhän saapuessa kaatumista seuraavana päivänä ystäväänsä tapaamaan.

Heidän yhteinen korsunsa Kirvesmäessä oli nimeltään Seurahuone. Jylhän ja Palhon komppanioiden poistuessa siitä porukkaan tuli uusi. Teologian ylioppilas Oiva Kalliala luki virsikirjaa ja lausui, että taitaa olla viimeinen virsi. Sitten tuli kranaatti. Jylhä kirjoitti runon Viimeinen virsi: Katto sortuu, on yö.

Artikkelikuvassa Verner Donatus Peltonen takarivissä viides oikelta. Kuva: Petri Järveläisen arkisto.