Kristityt ja poliittinen vaikuttaminen. Vaikutelmia kristillisdemokraattien tilaisuudesta

Vartija-lehti sai jokin aika sitten kutsun Helsingin Kristillisdemokraattien järjestämään tapahtumaan, jonka aiheena oli kristityt ja poliittinen vaikuttaminen. Puhujavieraana tapahtumassa oli pastori Robert Dean Houstonista, ja puhetta kommentoivat pastori Mika Ebeling ja rovasti Arto Antturi. Juonnosta ja tulkkauksesta vastasi teologian tohtori Susanna Kokkonen. Lähdin toimittajan silmin seuraamaan tätä tilaisuutta 6.8. Suomen teologisen instituutin (STI) tiloihin.

Vastaavanlaisessa tilaisuudessa en ollut koskaan ennen käynyt. Koin kuitenkin oloni varsin tervetulleeksi, kun saavuin paikalle. Ympärillä olevat ihmiset, jotka vaikuttivat tuntevansa toisensa entuudestaan hyvin, tulivat kysymään, kuka olen ja mistä tulen. Moni oli ilahtunut toimittajan läsnäolosta, ja itsekin pääsin kertomaan Vartijan toiminnasta kiinnostuneille.

Pastori Robert Dean

Lyhyen verkostoitumisen jälkeen siirryimme pieneen luentosaliin, jossa pastori Dean piti monesta kertovan esitelmänsä Kokkosen tulkkauksen avulla. Dean avasi aluksi taustojaan, mutta hyvin tiivistetysti, sillä hänellä on yli 35 vuotta pastoraalista uraa takanaan. Hän kertoi kiinnostuneensa Raamatun opiskelusta teini-iässä ja kuulemma aloitti jo lapsena puheensa toteamalla: ”näin Raamattu sanoo”. Dean kouluttautui pappisvirkaansa Dallasin teologisessa seminaarissa, jossa hän saavutti teologian maisterintutkintonsa heprean kielestä ja Vanhan testamentin tutkimuksesta. Hänellä on myös maisterintutkinto filosofiasta vuodelta 1987, ja hän on ollut vuodesta 2002 lähtien ”Doctor of Ministry” (DMin), joka on käytännöllisemmän tason teologian jatkotutkinto kuin akateemisempi teologian tohtori (ThD). Hän onkin vahvan akateemisen koulutuksensa ansiosta haluttu henkilö opettamaan Raamattua heprean ja kreikan kielistä käsin niin Yhdysvalloissa kuin ulkomailla, mikä johdatti hänet myös tänne Suomeen.

Nykyisellään hän toimii pastorina Texasin West Houston Bible Church -kirkossa, ja käsitykseni mukaan hän työstää edelleen teologian väitöskirjaansa, joka käsittelee historiallista teologiaa. Tämän aiheen käsittely välittyi Deanin esitelmästä vahvasti. Hän on kaiken edellä mainitun lisäksi opiskellut holokaustiopintoja Kokkosen johdolla sekä perehtynyt kristinuskon historiaan Yhdysvalloissa.

Jälkimmäisestä Deanin esitelmä lähti kunnolla liikkeelle. Hän oli kuulemma huomannut, että Yhdysvaltojen alkuhistoriaa olivat vääristelleet sellaiset professorit, jotka eivät uskoneet Raamatun tärkeyteen; 1980-luvulle saakka jopa konservatiiviset historian professorit väittivät, että Yhdysvaltojen perustajat olivat deistejä, ja että Raamatulla ei ollut merkittävää roolia Yhdysvaltojen perustamisessa. Tästä syntyi halu löytää alkuperäiset lähteet Yhdysvaltojen perustajien kirjoituksista, mikä johti siihen, että kahden vuoden aikana luotiin kaksi nidosta asiakirjoja, joissa selvitettiin käytetyimmät ja lainatuimmat lähteet. Deanin mukaan tulos oli, että 32,5 % eli ehdottomasti eniten perustajien käyttämistä lainauksista oli Raamatusta. Hän myös totesi tilaisuudessa myöhemmin, että riippumatta siitä, olivatko Yhdysvaltojen perustajat uudestisyntyneitä kristittyjä vai ei, he kasvoivat maailmassa, jossa Raamatun uskottiin olevan totuus. Tämä antaisi siis perustelun sille, että Yhdysvallat on perustettu kristillisten arvojen ja perinteiden pohjalta.

Yhdysvaltojen perustushistorian lisäksi Dean esitti puheenvuorossaan esimerkiksi huolensa siitä, että täällä ja Yhdysvalloissa kristityt äänestävät hyvin vähän. Ratkaisuja tämän muuttamiseksi hänellä ei ollut, mutta hän lisäsi, että pastorina hänen tarkoituksensa ja roolinsa on opettaa Raamatun sanomaa ja periaatteita, mikä voi osaltaan auttaa jotakuta löytämään sopivan poliittisen ehdokkaan; hän painotti, ettei koskaan suoraan puhu jonkun ehdokkaan puolesta. Lisäksi tilaisuudessa hän käsitteli maailmankatsomuksen määritelmää sekä uskonnon ja filosofian välisiä suhteita monitahoisesti.

Hän puhui tuohtuneesti René Descartesin (1596–1650) rationalismista ja Immanuel Kantin (1724–1804) teoksesta Puhtaan järjen kritiikki (1781–1787), joka ”tuhosi raamatullisen ajattelun”. Postmoderni relativismi on Deanin mukaan noussut tämän teoksen pohjalta: kukaan ei voi sanoa, että jokin on ehdotonta, mutta eikö tämän väittäminen ole itsessään ehdotonta? Koko ajattelutapa on siis ristiriidassa itsensä kanssa. Dean totesi, että synnin vuoksi ihmiset kuitenkin menevät ainaista relativismia kohti, jolloin mikään ei enää voi olla ehdotonta – ei edes Jumala.

Deanin jäävuorivertauskuva maailmankatsomuksen osista.

Dean esitti tilaisuuden aikana (kristityn) maailmankatsomuksen jäävuorena, josta vain 10 % on näkyvää ja loput oletuksia, joista ei puhuta, mutta jotka ovat itse asiassa tärkeintä ja perustavanlaatuista. Ylhäältä alaspäin jäävuoren osat ovat: väitteet (jotka alkavat Jumalasta), estetiikka, etiikka, epistemologia ja metafysiikka eli viime kädessä todellisuus, johon lukeutuvat aine, energia ja Jumala. Politiikan ja lain Dean asettaa etiikan alle, tulkitakseni tässä yhteydessä toiminnallisen oikea/väärä-jaottelun ja siitä seuraavan toimeksipanon yhteyteen, ei siis oikean ja väärän epistemologisen ymmärtämisen yhteyteen.

Deanin kaavio jumalallisista instituutioista.

Siinä missä ihmiset keskenään puntaroivat oikeudenmukaisuutta sekä oikeaa ja väärää, Dean painotti, ettei ihminen ole tasa-arvoinen Jumalan kanssa. Hänen mukaansa Jumala on luonut ihmisrodulle tietyt sosiaaliset rakenteet ja mahdollisuudet, jotka ovat yhtä ehdottomia kuin lait, jotka esiintyvät tieteissä. Nämä rakenteet ja mahdollisuudet Jumala kuulemma antoi meille, jotta voimme elää vakaata ja menestyvää elämää. Tämän ehdottomuuden painottaminen valotti paremmin sitä, miksi Dean paheksui Kantin filosofiaa.

Mika Ebeling

Ebeling puolusti puheenvuorossaan sitä, että politiikassa ei tulisi luopua kristinuskosta. Hänen mukaansa ”moni kristitty on niellyt ajatuksen kristinuskon ja politiikan erottamisesta”, mutta koska politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, kristillinen usko tarjoaa selkeän maailmankuvan ja käsityksen siitä, mikä on oikein ja väärin.

Ebeling totesi myös, että on olemassa oikea ja väärä vapauskäsite. Oikea on Ebelingin mukaan Jumalan antama, ja se sisältää ihmisen kunnioituksen Jumalan asettamia moraali- ja luonnonlakeja kohtaan; valheellinen vapauskäsite puolestaan mieltää vapaudeksi sen, että olemme vapaita Jumalasta ja hänen asettamistaan laeista. Kuullessani jälkimmäisen pohdin kylläkin ensimmäisenä tämän vastaavan negatiivista uskonnonvapautta, joka on kirjattu Suomen perustuslakiin (731/1999) 11 §:n mukaan. Ebeling kuitenkin itse kuvasi tämän valheellisen vapauskäsityksen tarkoittavan esimerkiksi sitä, että ihminen ”pyrkii kieltämään Hänen [Jumalan] luomistekonsa”, jolloin ”ihminen määrittelee itse sen, haluaako olla mies vai nainen”.

Mika Ebeling pitämässä puheenvuoroaan.

Arto Antturi

Antturi puolestaan painotti puheenvuorossaan ensimmäisenä, että kaiken näkyvän takana on paljon näkymätöntä, josta tulisi puhua, erityisesti politiikassa. ”Suomi on rakennettu kristillisen ajattelun pohjalle”, hän totesi, ”ei kirjoituksiin, vaan historiaan ja traditioon”. Antturin linja kristinuskon ja politiikan yhteiselon säilyttämisestä vastaa siis Ebelingin omaa.

Antturi kuitenkin totesi, etteivät kristityt aina aja samaa poliittista linjaa. Se, miten kristitty vaikuttaa yhteiskuntaan riippuu siitä, minkälaiset mahdollisuudet poliittinen järjestelmä (kuten historiassamme Ruotsin kuningas, tsaari tai demokraattinen tasavalta) antaa. Kristittyjen tulee tästä huolimatta pystyä toimimaan yhteistyössä erimielistenkin kanssa ja suostua vaikeisiinkin kompromisseihin; tähän kristityllä kuulemma on hyvät eväät, jotka nousevat uskosta.

Arto Antturi pitämässä puheenvuoroaan.

Mietteeni

Tämän pohjalta jäin tilaisuuden jälkeen kuitenkin miettimään, miksi kristittyjenkin uskossa niin keskeisenä vaikuttava lähimmäisenrakkaus jää usein toissijaiseksi, kun on oikeasti aika tulla erimielisyyksistä huolimatta toimeen muiden kanssa.

Ennen jäävuorivertauskuvaansa Dean kuvaili tilaisuuden alkupuolella maailmankatsomusta silmälaseiksi: katsomme maailmaa ja tulkitsemme sitä silmälasiemme eli maailmankatsomuksemme läpi. Maailmankatsomuksemme vastaa meille siihen, mikä viime kädessä on todellisuutta; mitä tieto on ja miten saamme sitä; ja onko ehdotonta totuutta. Eikö tämä silloin tarkoita, että meillä kaikilla on erilaiset silmälasit eri vahvuuksilla – eri maailmankatsomus, joka ei ole yksi ja sama ja ehdoton kaikille?

Tällöin jos koskaan meidän kaikkien täytyy huomioida sekä jokapäiväisessä elämässä että erityisesti poliittisessa vaikuttamisessa toistemme erilaiset silmälasit: niiden vahvuudet, tehot, naarmut, tahrat, suodattimet ja paljon muuta.

Artikkelikuvassa pastori Robert Dean ja tulkkina toiminut Susanna Kokkonen. Kuvat: Emmi Rintanen.