Uskontojen mäiskettä 1100-luvulla

Yle Areenassa ilmestyi erinomainen artikkeli kristinuskon historian lähes hurjimmasta tapahtumasarjasta, 1100-luvulla alkaneista ristiretkistä. Lähi-idän tilanne ja maailman uskontoblokkien pahaenteinen kalistelu korostaa nykyhetken tilaa, jossa dialogin sijalla ovat ennakkoluulot ja viha. Jäljet johtavat syvälle. Aihe on mediassa esillä monella tasolla. Tässä Elävä historia -juttu, toimittajana Harri Alanne.

On hyvä ymmärtää Välimeren ja Levantin ympäristössä vaikuttaneiden imperiumien vaikutuksia jo ajanlaskun alkua edeltäneinä vuosisatoina. Suomalaisen historia-harrastajan Veli-Pekka Leivon video tarjoaa katsauksen laajemman suuralueen taustoihin antiikin vuosisadoista, hellenismin virtauksista ja Aleksanteri Suuren valloituksista alkaen.

Alueen historia on vaiherikas. Kansainvaelluksia, vapaaehtoisia ja pakotettuja, elinolojen, sotien, joskus nälän ja valtiaiden politiikan seurauksia. Euroopan näkökulmasta kiinnostavat kristittyjen, juutalaisten ja muslimien väestöosuudet, asutushistoria ja maan omistuksen tai hallinnan olot. Tiedot ovat yllättäviä ja niistä puhutaan valitettavan tarkoitushakuisesti.

Tarkoituksellisen historiasokeuden nolo esimerkki on Amerikan nykyisyys. Tuhat vuotta on lyhyt välähdys ihmiskunnan historiassa. Amerikkojen tiedetty historia ulottuu kenties 20 000 vuotta taaksepäin. Eurooppalainen rotu muutti maahan aaltoina noin vuodesta 1500 alkaen. He kohtasivat maan, jossa eli satoja paikallisten heimojen yhdyskuntia, joilla oli maahansa syvä suhde ja vuosituhansien historia. Näiden ihmisveljiemme kohtalo seuraavien vuosisatojen aikana oli tyly. USA:n kristillisen oikeiston vaikuttajien mielissä muhii kansallinen kertomus, jossa on samanlaista luvatun maan retoriikkaa, johon vedotaan Palestiinan kiistassa. Tätä kannattaa muistaa vertailuna.

Pohdin ristiretkiteemaa kristinuskon ja kirkon historian kulmasta. Tavoittelen syväekumeenista Aabrahamin uskonnon haarojen keskinäisen ymmärryksen näkökulmaa. Lähi-idän kirouksen juuret johtavat muinaisuuden vuosisatoihin. Ristiretkien lähettävällä puolella oli aikakauden mahtitekijöitä, erityisesti muutama paavi, kuninkaita ja ruhtinaita. Retket liitetään näin katolisen kirkon globaalin vallan pyrkimykseen. Tämä on yhtäältä totta, mutta on syytä muistaa, että tuolloin elettiin yhteisen kristinuskon aikaa enkä näe syytä irrottaa oman maamme kristinuskoa ja kirkkoa irralleen. Me kaikki kristityt olimme ristiretkien armeijoiden jäseniä. Moraalinen pohdinta, oikeamielisyyden ja syyllisyyden kysymykset ovat aiheellisia.

Hegemoniat ja vääräuskoisten eliminointi

Kuva monipuolistuu, kun lisätään mukaan muita asiaa koskevia aineistoja. Kannattaa huomata erot moraaliarvioinnin tyylissä, kun analyysi tulee katolisen veljen suunnasta. Tässä äänessä on Dr. Thomas Madden, keskiajan historian professori (Saint Louis University, Missouri). Maddenin esityksessä on annos sympatiaa ristiretkien ajatusta kohtaan ja paavin tarkoitusperien kunnioitusta. Avaintieto on se, miten ristiretket, kirkon lupaamat syntejä hyvittävät aneet ja sielun pelastus kiirastulen vaivoilta kytkeytyivät yhteen. Kuten tiedämme, tämä outo oppi haastettiin vuosisatoja myöhemmin. Valaisevien historiatietojen ohella Maddenin esityksessä on islaminvastaisuutta ja hekottelua tavalla, jota en allekirjoita. Historiafaktat ovat esityksen hienoa antia. Valaiseva katsaus ristiretkien ketjuun on kuuluisa neljäs ristiretki, josta ei vaiheita ja mutkia puuttunut. Seuraavat kanadalaisen Eva Schubertin luennot, tässä ja tässä, ovat nautittavia monipuolisen ja tasapuolisen historiasisällön ja esitystavan vuoksi. Surkuhupaisaa on, miten vuoden 1054 suuren skisman vaikutukset sekoittuivat asiaan. Kristikunnan halkeaminen oli edelleen tuore haava, paavilla ja Rooman keisareilla oli ajatuksia uudelleen yhdistymisestä ja Rooman kirkon mahtiaseman palauttamisesta.

Kaiken takana oli tuon ajan voimakeskusten ja imperiumien valloitushalu ja kiistely. Uskonnoista nousevat perustelut olivat motivoimassa osapuolten tekemisiä. Vääräuskoisten hävittäminen innosti samalla tavalla muslimeja ja kristittyjä. Uskontojen vuorovaikutuksen korvasi toisen kumoamisen vimma. Tästä jumiasemasta voisi päästä eteenpäin vain uskontojen välisen dialogin kautta.

Parannuksen ja katumisen kutsu

Ristiretken osallistujille matka markkinoitiin pyhiinvaelluksen nimellä. Kauhistava tosiasia on, että kirkon opetus tuolloin salli muslimien tappamisen, jopa ansioitumisena. Tässä on kristillisen kirkon katumisen ja väärinteon tunnustamisen paikka. Islamin yhteisön tulisi vuorostaan astua reformaation tielle ja tunnustaa radikaalisuuntien, terrorismin ja kalifaatti-pyrkimyksien vääryys ja purkaa uskontonsa sisällön sellaiset myrkylliset ainesosat, jotka ovat mahdollistaneet terrorismin ilmiöt. Kristillisen kirkon historia, ristiretkien hirmuteot luovat ymmärrettävää katkeruutta ja puolustelua. Mutta juuri tästä tulisi alkaa raju avoin dialogi Aabrahamin seuraajien, koko uskontoperheen kesken. Uskontohistorian tutkimuksen, teologian ja oppihistorian analyysin tulisi saada arvostusta maailmanrauhan rakentajana. On ikävää miten päinvastoin historialliskriittisen tutkimuksen edustajat saavat osakseen inkvisition kuraa. Tästä esimerkkinä on Jumalan synty (Otava 2025) teoksen saama kritiikki. Jopa kirjan polttamisesta näytösluonteisena stunttina on kerrottu. Keskiaikaharrastus on hienoa mutta silti..?

Arkeologia ja käsikirjoituslöydöt, kivipaasiin uurretut merkit, savitaulut luovat aineistoja, joista ihmiskunta voi kurkistaa kulttuurin, myös uskonnollisten ajatuksien historiaan ulottuen Sumerin, Assyrian, Babylonian, Egyptin ja Persian muinaisuuteen asti – toki paloittain ja epävarmuuksiin piiloutuen. Se, miten tästä repaleisesta jäämistöstä on voitu koostaa spekulatiivisia kuvauksia uskonnon puhetapojen ja ideoiden, mm jumaluuden käsitteistön synnystä on haltioittavan mielenkiintoista juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin itseymmärryksen kannalta. En voi käsittää kirjarovioiden ajatusmaailmaa.

Yonatan Adler, Jahve ja Toora

Toinen esimerkkini on juutalaisen uskontotutkimuksen alalta. Professori Yonatan Adler on Israelin historian, arkeologian ja juutalaisuuden tutkija (Ariel University). Yliopisto on hieman kiistelty mm EU-tutkijoiden parissa Israelin valtion politiikan syistä, mutta tämä ei koske tarkoittamaani aihetta. Professori Adler on kiinnostunut juutalaisuuden alkuperästä; muun muassa Jahve-uskon ja Tooran ilmestymisestä historian dokumentteihin. Kysymyksenasettelu ja näkökulman valinta on erityisen tärkeä. Häntä kiinnostaa juutalaisen kulttuurin ilmeneminen tavallisten ihmisten – kadun tallaajien – elämässä. Hän tiedostaa, että uskonnon ja tradition tarkempaan tuntemiseen vaadittava kielitaito ja sivistys on pienen lukutaitoisen eliitin ominaisuus ja kansan enemmistö elää (kuten tänäänkin) melko irrallaan valittujen eliitistä. Tämä näkökulman korostus on merkittävä ja hänen tutkimuksensa on tuottanut yllätyksiä. Muun muassa näyttää, että Tooran määräyksien yleisempi käyttöönotto oli melko satunnaista ajalla ennen 200BCE. ”Jumalan synty” -kysymystä pohditaan siis myös juutalaisen uskontohistorian ja arkeologian parissa. Jälleen yksi syy kehottaa Aabrahamin suvun haaroja tutkimaan yhdessä historiaa, joka selittää paljon, yhdistää kohtaloitamme ja toisaalta avaa ymmärrystä siitä, miten polkujen haarautumiset syntyivät. Varhaista juutalaisuuden ja kristinuskon risteysaikaa pohtinut tutkija on myös professori Michal Bar-Asher Siegal. Hän tarjoaa mielenkiintoista ajattelemisen aihetta alkuvuosisatojen kuhisevasta uskontohistoriasta.

Artikkelikuvassa miniatuuri 1300-luvulta. Aiheena on toisen ristiretken aikainen Dorylaeumin taistelu (1147) käsikirjoituksesta Estoire d’Eracles. Kuva: anonymus, Public domain, via Wikimedia Commons.