The Right Rev. Mariann Edgar Budde, bishop of Washington, delivers the Homily during a memorial service celebrating the life of Neil Armstrong at the Washington National Cathedral, Thursday, Sept. 13, 2012. Armstrong, the first man to walk on the moon during the 1969 Apollo 11 mission, died Saturday, Aug. 25. He was 82. Photo Credit:(NASA/Paul E. Alers)

Uskonnollinen omavaltaisuus vaarallinen valtatekijä Yhdysvalloissa

Yhdysvaltain uskonnollisessa maisemassa on rinnakkain kaksi erillistä tulkintaa kristillisestä sanomasta. Sielujen taistelu on myös poliittinen kamppailu.

Läpi Amerikan historian kaksi kristillistä näkökulmaa ovat kilpailleet vaikutuksesta julkisuudessa. Evankelikaaliset kristityt saarnaavat ihmisen synnistä ja koko yhteiskunnan pelastuksesesta, kun taas sosiaalisen evankeliumin (Social Gospel) liike soveltaa kristillistä etiikkaa yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Sanaa evankelikaali käytetään usein kuvaamaan valkoihoisia kristittyjä, jotka ovat kokeneet henkilökohtaisen kääntymyksen; uudestisyntyneitä, jotka tulkitsevat Raamattua kirjaimellisesti ja jotka uskovat, että heidän velvollisuutensa on käännyttää muita ja muokata yhteiskuntaa oman uskonsa mukaan.

Sosiaalinen evankeliumi on protestantismin sisällä syntynyt kristillinen uudistusliike, jonka juuret ovat 1800-luvulla. Se syntyi vastauksena niin kutsutun ”kullatun ajan (Gilded age)” äärimmäiseen eriarvoisuuteen. Liike muuttui kristinuskon taloudellisten ja poliittisten uudistusten välineeksi.

Demokraatit menestyivät nyt marraskuussa käydyissä välivaaleissa paljolti sosiaalisen evankeliumin edustajien ansiosta. Useat demokraattista puoluetta tukevat kirkon johtajat, pastorit ja nuoret valittiin liittovaltion ja osavaltioiden virkoihin, heidän joukossaan Iowan osavaltion kuvernööri Rob Sands ja senaattorit James Talarico, presbyteeripastori Texasista, ja Adam Hamilton, metodistipastori Kansasista.

Yksi Yhdysvaltain välivaalien seurauksista on, että Donald Trumpin tukemat valkoiset evankelikaaliset ovat menettäneet vaikutusvaltansa kongressissa ja osavaltioissa.

Evankelikaalisella kristinuskolla on ollut näkyvä rooli Yhdysvaltain presidenttien keskuudessa. Ronald Reaganin ja George W. Bushin kausilla Valkoisessa talossa istuneet evankelikaalit yhdistivät yhteiskunnallisen arvostettavuuden ja hurskaan keskittymisen Jeesukseen. He heristivät sormeaan ajan moraalittomuudelle ja puhuivat ääni väristen, kun puhe kääntyi pelastukseen.

Raamatullinen retoriikka kirkastaa Trumpia

Donald Trumpia ei voi ymmärtää perinteisenä poliitikkona. Hänen ideologiansa juuret ovat liikkeessä, joka korottaa yksilön oman jumalansa asemaan. Trumpin
kannattajat eivät pidä häntä totuuteen sitoutuneena ihmisenä vaan pikemminkin presidenttinä, joka luo totuuden.

Donald Trumpin myötä uskon merkitys presidentin vallankäytössä on saanut aivan uudenlaisen luonteen. Nykyinen ”trumpismi” ammentaa voimaansa uusista uskonnollisista virtauksista. Näkyvin niistä on MAGA-liike (Make America Great Again), jolle tunnusomaista on herruusoppi eli dominionismi. Se kehottaa uskovia ottamaan vallan yhteiskunnan seitsemällä osa-alueella, joita ovat perhe, uskonto, koulutus, media, kulttuuri, talous ja politiikka. Raamatullinen perusta tälle löytyy Vanhasta testamentista (Danielin kirjan 7: 27): ”Mutta kuninkuus, valta ja mahti kaikkien taivaan alla olevien valtakuntien yli annetaan kansalle, joka on Korkeimman pyhien joukko.”

MAGA-liike pyrkii ottamaan haltuunsa yhteiskunnan eri osa-alueita asettamalla uskollisia edustajiaan asemiin, jotka ulottuvat paikallisista koululautakunnista aina korkeimpaan oikeuteen saakka. Uskonnonvapautta käytetään perusteena aborttioikeuksien kumoamiselle, transihmisten syrjimiselle ja kristittyjen suosimiselle. Demokraattiset prosessit sekä kirkon ja valtion erottaminen toisistaan sivuutetaan vedoten jumalalliseen toimeksiantoon muuttaa Amerikkaa suureksi kristilliseksi kansakunnaksi. Vastineeksi päättäjät ovat saaneet vaikutusvaltaa poliittiseen päätöksentekoon sekä konservatiivisten tuomarien nimittämiseen korkeimpaan oikeuteen.

MAGA on ollut Yhdysvaltain uskonnollisen kentän vaikutusvaltaisimpia voimia, nyt käytyihin vaaleihin asti. Edellisissä presidentinvaaleissa Trumpia tuki 86 prosenttia evankelikaaleista – eli noin 90 miljoonaa amerikkalaista. He ovat syvästi sitoutuneita uskoonsa ja näkevät vastustajansa demoneina, jotka on nujerrettava.

Trump on nimittänyt televisiosaarnaaja Paula Whiten johtamaan Valkoisen talon uskonnollisiin ja yhteisöllisiin kumppanuuksiin keskittyvää toimistoa (Office of Faith-Based and Neighborhood Partnerships). White väittää toimivansa jumalallisella valtuutuksella ja saarnaa yksilökeskeistä menestysteologiaa.

Hän on edistänyt evankelikaalisten eräänlaista ”hollywoodilaistumista”, jossa julkkisstatus tuo sanomalle uskottavuutta. Sadoissa YouTube-videoissa sanoma on selvä: ”Donald Trumpin vastustaminen on Jumalan vastustamista.” Lahjoittamalla avokätisesti Paula Whiten toiminnalle luvataan aineellista siunausta ja henkilökohtaista menestystä. Hän siteraa Raamatun tekstejä omien tavoitteidensa ajamiseen – yksi esimerkki tästä on jae: ”Antakaa, niin teille annetaan” (Luuk. 6:38).

Moraalisen uskottavuuden loppu

On epäselvempää, millaisen hinnan MAGA-liikkeen kannattajat lopulta joutuvat maksamaan uskollisuudestaan sitten kun Trump ei ole enää kuvioissa mukana. Trumpin presidenttikauden lähestyessä loppuaan tämä kysymys muuttuu yhä polttavammaksi.

Seurauksia saattaa pian ilmetä. Moraaliseen uudistukseen tähtäävät liikkeet kääntyvät lopulta usein omia kannattajiaan vastaan. Uudistusliikkeet laukaisevat voimakkaita vastareaktioita, sillä Yhdysvallat on syvästi jakautunut kansakunta, väittää James A. Morone, Brownin yliopiston professori ja kirjan Hellfire Nation, The Politics of Sin in American History (2003) kirjoittaja.

”Jos toinen osapuoli voittaa, voitto ei ole koskaan pysyvä. Jos historia antaa viitteitä tulevasta, on erittäin todennäköistä, että näemme vastareaktion.”

Tästä on jo nähtävissä merkkejä. Morone viittaa haasteisiin, joita evankelikaaliset kristityt todennäköisesti kohtaavat Trumpin kauden loppuvuosina ja sen jälkeen.

Heitä uhkaa moraalisen uskottavuuden menettäminen.

Evankelikaaliset kristityt kuuluivat raittiusliikkeen aktiivisimpiin tukijoihin, kun kieltolaki astui voimaan 1920-luvulla. He pitivät ristiretkeään jumalallisesti innoitettuna ja ennustivat sen johtavan moraaliseen heräämiseen.

Sitten he kuitenkin huomasivat ilmiön, joka koskettaa monia moraaliseen uudistukseen pyrkiviä liikkeitä. Kun uudistajat ovat saavuttaneet tavoitteensa, he menettävät sekä intonsa että kannattajansa. Aivan kuten joitakin valkoisia evankelikaaleja nykyään, myös alkoholikiellon ajajia syytettiin tekopyhyydestä. Heidän lupaamansa moraalinen uudestisyntyminen jäi toteutumatta. Alkoholikielto päättyi 1930-luvulla, ja raittiusliike luhistui. Monet kannattajat menettivät palonsa.

Moronen mukaan samankaltainen dynamiikka saattaa vaikuttaa valkoisiin evankelikaaleihin Trumpin jälkeisessä ajassa.

”Nykyään näemme moraalisen toimintakykymme rapautuvan samalla tavalla. Trumpin kannattajat ovat vapauttaneet itsensä moraalisesta epämukavuudesta mukauttamalla teologisia vakaumuksiaan vastaamaan Trumpin vaatimuksia.”

Jotkut valkoiset evankelikaaliset eivät tule katumaan tukeaan Trumpille. Koska kyse on ”Amerikka ensin” -periaatteesta; nationalismi on heille uskoa tärkeämpää.

Kuitenkin evankelikaaliset kannattajat tulevat tappion hetkellä huomaamaan, että poliittinen valta on katoavaista, kun taas moraalinen uskottavuus on kestävämpää.

Kun on tilinteon aika, niiden, jotka panivat kaikkensa Trumpin varaan, on päätettävä, oliko se sen arvoista, huomauttaa James A. Monrone ja toteaa, että
he ennemmin kuin myöhemmin huomaavat Uuden testamentin ilmaiseman vakavan viisauden: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.”(Galatalaiskirje 6:7)

Sosiaalinen evankeliumi vastaus ajan haasteisiin

Sosiaalinen evankeliumi juontaa juurensa kristilliseen käsitykseen yhteiskunnallisesta vastuusta; se hylkää ajatuksen, jonka mukaan kristinusko koskisi ainoastaan yksilön henkilökohtaista pelastusta ja syntien anteeksiantoa.

Tämä näkemys edellyttää kamppailua oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuun puolesta sekä yhteiskunnallisten rakenteiden parantamista. Ihmisten pelastaminen köyhyydestä on yhtä tärkeää kuin heidän pelastamisensa helvetiltä.

Sosiaalisen evankeliumin sanoma taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta puhutteli monia amerikkalaisia, kun suuri lama iski maahan täydellä voimallaan 1930-luvulla. Sosiaalinen evankeliumi vaikutti yhteiskuntapolitiikkaan suuren laman aikana ja edisti hyvinvointivaltion laajentumista ”New Deal” -ohjelman puitteissa. Se heijastui myös pastori Martin Luther King nuoremman saarnoihin 1970-luvulla.

Demokraattinen puolue kokee parhaillaan eräänlaista uskonnollista heräämistä. Näiden demokraattien omaksuma sosiaalinen kristillisyys on ollut ristiriidassa evankelikaalisen kristillisyyden kanssa jo yli vuosisadan ajan.

Tiettyjen valkoisten evankelikaalisten johtajien moraalisen uskottavuuden rapautuminen on luonut nykyhetkeen teologisen tyhjiön. Perinteisesti valkoiset evankelikaaliset johtajat eivät ole esittäneet merkittävää kritiikkiä varallisuuden keskittymistä tai suuryritysten valtaa kohtaan.

Demokraattipoliitikot täyttävät nyt tätä julkista tyhjiötä. ”Elämme aikaa, jolloin suuri osa väestöstä on syvästi huolissaan taloudellisesta eriarvoisuudesta, ja voimakkain vastaus tähän on sosiaalisen evankeliumin liike”, toteaa James A. Morone.

”Sosiaalinen evankeliumi on käynyt läpi pitkän hiljaiselon, mutta nyt edellytykset sen uudelleennousulle ovat olemassa – ja itse asiassa näemme sen juuri nyt tapahtuvan.”

Tässä viitekehyksessä nousee esiin moraalinen vaatimus sosiaalisesta evankeliumista – kehityskulku, jota ovat hyödyntäneet esimerkiksi James Talarico Texasissa ja Adam Hamilton Kansasissa. Jeesuksen käsky ”rakasta lähimmäistäsi” on sanoma suvaitsevaisuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta.

James Talaricon vaalislogan – ”Tämän maan todellista taistelua ei käydä vasemmiston ja oikeiston välillä, vaan huipun ja pohjan välillä” – juontaa juurensa sosiaalisen evankeliumin sanomaan. Hänen sanomansa, joka keskittyi ihmisoikeuksien käsitteeseen, raivasi tien hänen vaalivoitolleen Texasissa, osavaltiossa, joka oli vuosikymmenten ajan ollut republikaanien vahva tukialue.

Talarico vetosi Jeesukseen perustellakseen näkemystään, jonka mukaan terveydenhuolto on ihmisoikeus ja varakkaiden sekä suurten yritysten tulisi maksaa enemmän veroja. Hänen sanomastaan tuli osa kristillistä vastaliikettä, joka oli valmis hyödyntämään tilannetta leimaamalla valkoiset evankelikaalit tekopyhiksi.

NöyrÄ ja voimakas vastavoima

Episkopaalisen kirkon piispa Mariann Edgar Budde antoi sosiaaliselle evankeliumille kasvot saarnassaan perinteisessä rukoustilaisuudessa Washingtonissa 21. tammikuuta 2025, jolloin Donald Trump oli vannonut virkavalansa Yhdysvaltain 47. presidenttinä.

Piispa Budde korosti yhtenäisyyden merkitystä ja toisten ihmisarvon kunnioittamisen välttämättömyyttä. Hän kehotti välttämään niiden pilkkaamista, vähättelemistä tai demonisointia, joiden kanssa olemme eri mieltä. Budde peräänkuulutti sitoutumista monimuotoisuuteen, ihmisarvoon, rehellisyyteen ja nöyryyteen, kun tavoitellaan oikeudenmukaisempaa Amerikkaa.

Piispa esitti myös henkilökohtaisen vetoomuksen vastikään virkaansa astuneelle presidentille:

”Jumalan nimessä pyydän teitä osoittamaan myötätuntoa niitä maamme ihmisiä kohtaan, jotka tällä hetkellä pelkäävät. On olemassa transsukupuolisia lapsia – niin demokraatti-, republikaani- kuin sitoutumattomissakin perheissä – jotka pelkäävät tänään henkensä puolesta.”

Piispa Budden sanat olivat jyrkässä ristiriidassa Trumpin autoritaarisuuden kanssa, ja ne toimivat tervetulleena vastavoimana MAGA-liikkeen ylimielisyydelle ja hengelliselle väkivallalle. Kirkkonsa äänellä hän muistutti siitä, että Jumala uhrasi oman todellisuutensa toisen hyväksi – toisin kuin joku, joka uhraisi todellisuuden oman jumaluutensa tähden.

Artikkelikuvassa piispa Budde puhumassa Neil Armstrongin muistojumalanpalveluksessa 2012. Kuva: Nasa/Paul Alers. Public domain, Nasa Flickr account.


Olav S. Melin.

About

Olav S. Melin on TM ja tietokirjailija. Hän on toiminut päätoimittajana Kyrkpressenissä, Svenska Kyrkans Tidningissä, Kotimaassa ja yhteiskunta- ja mediasuhteista vastaavana ajatushautomo Magmassa. Viimeisimmät kirjajulkaisut: ”Den ensamme mecenaten” Amos Andersonista 2021 ja ”Det fria ordets fyrvaktare. 250 år av svensk tidningsutgivning i Finland” 2023.


'Uskonnollinen omavaltaisuus vaarallinen valtatekijä Yhdysvalloissa' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Be the first to comment this post!

Would you like to share your thoughts?

Your email address will not be published.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.