Progressiivisen teologian globaali soihdunkantaja yllättävästä suunnasta

Kovin on murheellista. Vielä joitain vuosia sitten oli kova juttu puhua innovatiivisesta teologian tekemisestä globaalissa kontekstissa. Stimulus sai monta kertaa vuodessa postata sosiaaliseen mediaan kuvan lentokentältä ja kertoa olevansa lähdössä tekemään globaalia teologiaa.

Enää ei saa lennellä konferensseihin pitkin Aasiaa ja latinalaista Amerikkaa. Sanovat ”ilmastonmuutos”, vaikka oikeasti Kirkkohallitukselta vain loppui raha. Nyt sitten jäkitetään Impivaarassa. Miten se ilmastokaan pelastetaan, jos Stimulus ei lennä globaalin etelän ainoaan ilmastoituun kokoushuoneeseen vastustamaan länsimaista kolonialismia?

Onneksi Stimuluksen silmään sattui Vartija-lehden toivoa tuottava artikkeli. Länsimaisen teologian hybris kyseenalaistetaan nyt aivan yllättävältä suunnalta. Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill paljastui ennakkoluulottomaksi teologiseksi ajattelijaksi. Ja ajankohtaiseksi.

Länsimaissa on valitettu äärioikeiston nousua, mutta kuka on tehnyt mitään? Kirillillä on päättäväisyyttä vaatia johdonmukaista taistelua lännen natseja vastaan. Eikä hän tyydy toistelemaan homehtuneita teologisia kliseitä, vaan tekee teologiaa todella progressiivisella otteella.

Miettikääpä vaikka sitä, että synnit saa anteeksi, kun vuodattaa vertaan natsien vastaisessa taistelussa. Vanhan paradigman mukaan tässä pitäisi puhua rististä, Jeesuksesta ja sen semmoisesta. Hohhoijaa. Kirillin rohkea teologia on sen sijaan yhteiskunnallisesti relevanttia!

Kirillin teologinen innovaatio voisi avata uusia mahdollisuuksia Suomessakin. Jos ensi itsenäisyyspäivänä natsien kanssa tapellessa joku antifasisti saa verinaarmun, se on pelastuskysymys. Siinä olisi yhteiskunnallisen saarnan paikka!

Huomattuaan Kirillin progressiiviseksi teologiksi Stimulus on tarkastellut tämän muitakin ennakkoluulottomia ulostuloja.

Patriarkka osoittautui avaraksi uskontoteologiksi antaessaan kirkkonsa korkean kunniamerkin Tsetsenian islamilaiselle presidentille. Kun Canterburyn arkkipiispa rohkeni palkita muslimijohtajan, kritiikkiä saatuaan hän perui palkkion. Kirill ei peru. Hän on rohkean johdonmukaisesti avaramielinen uskontoteologinen toimija.

Ja aivan hiljattain Venäjän ortodoksinen kirkko julisti Kirillin johdolla Ukrainan kirkkojen kasteet pätemättömiksi. Ukrainalaiset ovat näet skismaatikkoja, Kirill sanoo. Konservatiivit tietysti muistuttavat vanhan kirkon päätöksistä, joiden mukaan skismaatikkojen kaste on pätevä. Heidän ajatuksensa ei yllä näitä luutuneita opinkappaleita pidemmälle, mutta toisin on Kirillin laita.

Kastepäätöksen perusteluissa kerrotaan, että skismaatikoilta puuttuu apostolinen seuraanto ja siksi kaste on pätemätön. Tämä on ekumeeninen läpimurto! Ai miten niin? Antakaas kun Stimulus selittää.

Koska maailman kaikkien muiden kristittyjen kaste on Venäjän kirkon mielestä pätevä, täytyy Ukrainan poloisia lukuun ottamatta kaikilla kristityillä olla apostolinen seuraanto. Kaikki maailman helluntailaiset, baptistit, luterilaiset ja muut yhtykää Kirillin johdolla!

Pienen ukrainalaisjoukon ongelman kanssa Kirill voi kääntyä presidenttinsä puoleen, joka tuskin kieltää apuaan. Hänhän on hyvin humaani ihminen, kuten Yhdysvaltain erityislähettiläs totesi. Ehkä myös Yhdysvallat auttaa ongelmassa. Onhan siellä Venäjän huolia ymmärtävä presidentti.

Lopuksi Stimulus kehottaa huomaamaan Kirillin ennakkoluulottomuuden myös kirkkonsa seksuaalietiikan tulkinnassa. Munkkilupauksen antanut Kirill on jo 50 vuotta elellyt avoliitossa naisen kanssa. Jos munkkilupausta voi tulkita näin progressiivisesti, ehkä sateenkaaren pääkin löytyy kerran Moskovasta. Toiveikkaana Stimulus jää odottamaan Kirillin uusia teologisia innovaatioita.