”Taas linnut laulujansa…”

Samalla varmuudella kuin muuttolinnut palaavat pesän rakentamiseen, palaa Suomen uskonnolliseen todellisuuteen Suvivirsi-keskustelu. Kirkkoväki kiristelee hampaitaan. Vanhojen kommentointien toistot eivät vie keskustelua eteenpäin. Iltapäivälehtien kommentointiketjuissa haetaan tyrmäysvoittoa, ”tykätään” peukutusten kanssa.

Toisiko kiistan psykodynaaminen tarkastelu, psykologisten syiden miettiminen, apua asiaan? Kirjassaan Onko Jumala hyvä? Antaako psykoanalyysi vastauksen?  psykoanalyytikko Matti Hyrck toteaa: ”Teistien, ateistien ja agnostikkojen älylliset kinastelut ovat psykoanalyytikon korvissa hyttysten ininää verrattuna ihmiselämän tunnetason perustasta kumpuaviin paljon syvimpiin voimavirtoihin. Tunnetasolla kysymys Jumalasta on niin sanotusti eksistentiaalinen. Silloin kun se koskettaa ihmistä, vaikka vain hipaisemalla, se ei jätä häntä kylmäksi, olkoonpa hän liberaali tai konservatiivi, Jumalaa puolustava tai hänet kieltävä.”

Psykoanalyytikon työssään Matti Hyrck tutki uskonnon psykodynaamista taustaa, siinä ilmeneviä kehityspsykologisia voimakenttiä. Kirjallisessa työssään hän pyrki luomaan perustaa niin uskonnollisuuden kuin uskonnottomuudenkin psykoterapeuttiselle ymmärtämiselle. Sillä molemmille on ”syynsä”, taustansa, psyykkiset perusteensa.

Psykodynaamisen ajattelun mukaan uskonnollinen kokemus syntyy rakkauden, toivon, pelon, hyväksytyksi tulemisen ja hylkäämisen kokemuksista vuorovaikutuksessa lapsen ja hänen hoivaajiensa välillä. Uskonnollinen kokemusmaailma muodostuu näistä lähtökohdista joko huolenpidon tai välinpitämättömyyden kokemukseksi.

Ottamatta kantaa uskonnon totuuskysymyksiin mustavalkoinen uskonnollisuus, huolta pitävä uskonnon ilmiasu ja uskonnollisuuden puuttumisen kokemus ovat kaikki inhimillistä psykodynamiikkaa. ”Oman psykologisen astian maku” niissä kaikissa.

 ”Jumala” ei ole idea, johon suostutaan tai ollaan suostumatta; ”Jumala” ei ole jonkin väittämistä joksikin; ”Jumala” on tunneyhteyttä, jonka juuret ovat varhaislapsuuden huolenpitokokemuksissa. Asia on eksistentiaalinen, olemassa oloa koskeva, elämän ja kuoleman kysymys, joka herättää tunteita joka kevät, aina juuri silloin, kun elämä herää, kun joka paikkaa koristaa kukkanen, kun lämpö auringon luonnon uudeks luopi.

Mietitään sitä tykönämme.

Artikkelikuva: Mikko Ketola.