Venäjän julmuus Ukrainan siviilejä kohtaan ei ole estänyt anti-Israel-aktivisteja käyttämästä Ukrainan tilannetta hyväkseen omassa kampanjoinnissa palestiinalaisten puolesta.
Valokuvassa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi pitää käsissään keltaista pelipaitaa, jonka keskellä on sininen hakaristi. Paidan yläreunassa lukee sinisin kirjaimin ”Zelenskyy”. Kyseinen kuva levisi Twitterissä ja Telegramissa maaliskuun puolivälin jälkeen. Sen tarkoituksena oli näyttää, että Ukrainan juutalainen presidentti tukee maansa uusnatsiliikettä tai on peräti itsekin natsi.
Kuva luonnollisesti oli kömpelö photoshoppaus. Zelenskyi todella poseerasi kesäkuussa 2021 keltaisen paidan kanssa – mutta kyseessä oli Ukrainan jalkapallomaajoukkueen pelipaita, jonka rinnusta koristi pieni sininen Ukrainan vaakuna, kun taas selkämyksessä oli suuri sininen pelaajanumero 95. Kuvat on julkaistu presidentti Zelenskyin virallisella Instagram-tilillä.
Pian sen jälkeen, kun Venäjä 24. helmikuuta oli aloittanut uuden hyökkäysvaiheen Ukrainaa vastaan, sosiaalisessa mediassa levisi runsaasti erilaisia meemejä ja päivityksiä, joissa tähän mainittuun sotaan eri tavoin koetettiin yhdistää Israel–Palestiina-konflikti.
Israel tai palestiinalaiset eivät tietenkään ole Ukrainan sodan osapuoli sen enempää kuin Suomi, eikä ukrainalaisten hätä kiinnosta näitä aktivisteja. Heille sota on tarjonnut uudet kehykset ja lavasteet perinteiselle niin sanotulle antisionistiselle kampanjoinnille. Tästä aktivismista on erottunut ainakin kolme eri kehystämisen tapaa, jotka kaikki ovat keskenään ristiriidassa. Kerron nyt näistä havainnoista ja lopuksi esitän, miltä nämä aktivismin muodot näyttävät antisemitismin tutkimuksen näkökulmasta.
Väite 1: Ukrainan sota lisää ”etnistä puhdistusta” Israelissa
Kolme päivää sodan syttymisen jälkeen terroristijärjestö Hamasiin kytkeytyvä valeuutissivusto Quds News Network jakoi Facebookissa valokuvan lentokoneesta laskeutuvista ukrainalaisista pakolaisista. Saatesanoina luki englanniksi teksti, jonka mukaan ”miehittävä apartheid-valtio ’Israel’ hyötyy Ukrainan ja Venäjän välisestä sodasta lisäämällä Ukrainasta tulevien siirtokuntalaisten määrää”. Israelin kirjoittaminen lainausmerkeissä tähdentää, että kirjoittaja ei tunnusta Israelin valtiota.
Sanomalehti Jerusalem Post oli samana päivänä kertonut rakentavansa väliaikaisen asunnon ainakin tuhannelle pakolaiselle, ja aiemmin jo raportoitiin, että ainakin 10 000 ukrainanjuutalaista evakuoidaan Israeliin. Israelille uutinen oli dramaattinen, koska pakolaiset täytyi majoittaa nopeasti. Näistä uutisista lähti liikkeelle sosiaalisessa mediassa käsitys, jonka mukaan ukrainanjuutalaisten pakolaisten väliaikaismajoitusten järjestäminen Israelissa automaattisesti tarkoittaisi ”etnistä puhdistamista”.
Etninen puhdistus on ilmaisu, jolla voidaan kertoa, mitä on tapahtunut rohingya-väestölle Myanmarissa, kurdeille Iranissa, Irakissa, Syyriassa ja Turkissa, tai mitä on tapahtunut uiguureille Kiinassa. Tähän luetteloon voitaisiin lisätä myös Lähi-idän kristittyjen kauhistuttava kohtalo.
Israelin kohdalla ei tapahdu tällaista. Se, mitä Israelin ja palestiinalaisten välillä tapahtuu, on jatkuva, kuluttava ja valitettavasti ihmishenkiä vaativa uskonnollispoliittinen konflikti.
Maaliskuun lopulla Israelissa kuoli yksitoista ihmistä terrorismin uhrina. Beershebassa 34-vuotias Mohammad Ghaleb Abu al-Qi’an murhasi veitsellä kolme juutalaista. Neljännen uhrin yli hän ajoi autolla. Uhrien joukossa oli muun muassa yksi keski-ikäinen perheenäiti sekä rabbi. Murhaaja oli täysivaltainen Israelin kansalainen, jolla oli yhteyksiä Isisiin.
Maaliskuu 27. päivänä Haderassa Pohjois-Israelissa kaksi asemiestä ampui kuoliaaksi kaksi israelilaispoliisia, Shirel Abukaratin ja Yazan Falahin, molemmat iältään 19. Falah oli druusi ja muslimi. Lopulta tiistaina 30. maaliskuuta 26-vuotiaas Diaa Hamarsheh ampui viisi ihmistä Bnei Brakin kaupungissa vain pienen matkan päässä Tel Avivissa. Kaksi uhreista oli Ukrainan kansalaisia. Hamarshehin ampui 32-vuotias israelilainen poliisi nimeltään Amir Khouri, joka puolestaan itsekin sai kuolettavan luodin. Khouri oli kristitty arabi.
Etnisen puhdistuksen käsitteeseen liittyy Israel–Palestiina-konfliktissa identiteettipolitiikka, jota kannattavien mukaan Israelin arabeja ei pitäisi kutsua arabeiksi vaan palestiinalaisiksi riippumatta, miten he itse identifioivat itsensä. Seuraa kysymys: Olivatko Falah ja Khouri palestiinalaisia?
Kaikki iskut tapahtuivat Israelin kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisäpuolella kaukana miehitysalueelta. Joskus kuulee ajatuksia, että palestiinalainen terrorismi, niin tuomittavaa kuin onkin, on sittenkin vain epätoivoinen yritys vastustaa ”miehitystä”. Mutta kun teosta ottaa vastuun Isis, onko sekin vain ”miehityksen vastustamista”?
Israel–Palestiina-konflikti on paljon monikerroksisempi kuin sellainen mustavalkoinen, maailman hyvään ja pahaan jakava näkemys, jonka mukaan pahat juutalaiset suorittavat ”etnistä puhdistusta” viattomien ja hyvien palestiinalaisten keskuudessa. Hamasin Quds News Networkin kielenkäytössä Israel millä tahansa rajoilla on oman olemassaolonsa perusteella asutuskolonialistinen miehitysvalta, joka suorittaa etnistä puhdistusta. Kenen narratiivia puhe asutuskolonialista ja etnisestä puhdistuksesta siis edustaa?
Väite 2: Medialla on kaksoisstandardi, kun se tuomitsee Venäjän muttei Israelia
Toinen mielenkiintoinen tapa linkittää Israel Ukrainan sotaan muodostuu analogiasta, jossa ukrainalaiset kuvataan palestiinalaisiksi ja Venäjä Israeliksi. Sodan ensimmäisistä päivistä lähtien ukrainalaiset alkoivat valmistaa suomalaiskeksintöä nimeltään Molotovin cocktail. Pian palestiinalaistaustainen brasilialainen radikaalivasemmistolainen pilapiirtäjä Carlos Latuff julkaisikin Mondoweiss-lehdessä pilakuvan, jossa valtamedia näyttää kahdenlaisia polttopulloja: Palestiinalainen polttopullo on terroristin kädessä, kun ukrainalainen taas on sankarin ase. Kuvan tarkoituksena on ilmaista median kaksinaamaisuus. Kyseisessä artikkelissa gazalainen toimittaja Asmaa Yassin kirjoittaa ”kiehuvansa raivosta”, koska lännen mediassa valkoihoiset ukrainalaiset nähdään sankareina, kun sitä vastoin ”asutuskolonialistisen regiimin” puristuksissa elävien ihonväriltään ruskeiden palestiinalaisten todellisuutta ei huomioida.
Yassin korostaa artikkelissaan, ettei hän halua väheksyä ukrainalaisten kärsimystä, mutta silti hän kysyy, eivätkö palestiinalaiset ole kokeneet Israelin taholta jotain vielä brutaalimpaa ja kauheampaa kuin ukrainalaiset Venäjän taholta. Myös Latuffin pilakuvassa kaksoisstandardisyyte perustuu olettamukseen, että Israel on yhtä brutaali, ellei brutaalimpi kuin Venäjä.
Vartijan lukijalle tuskin tarvitse erikseen selittää, miksi Israel ei ole Venäjä, kun ei se ole myöskään Turkki, Iran tai Kiina.
Venäjä-vertauksen yhteydessä on kiinnostavaa, että Yassin hakee argumenttinsa tueksi väitteen ihonvärin merkityksestä. Ruskea ihonväri on melko tuore Palestiina-aktivistien puhetyylissä. Taustalla näyttäisi olevan amerikkalainen akateeminen niin sanottu Critical Race Theory (CRT) eli kriittinen rotuteoria.
Kyseinen teoria on etenkin amerikkalaisessa toimintaympäristössä auttanut tunnistamaan yhteiskunnassa ja yksilötasolla ilmeneviä erilaisia rasistisia rakenteita. Samalla jotkin tuon teoriakokonaisuuden piirissä esitetyt näkemykset ovat herättäneet kritiikkiä. Tässä yhteydessä on välttämätöntä tuoda esiin yksi piirre, johon erityisesti amerikkalaiset juutalaiset tutkijat ja opiskelijat ovat kiinnittäneet huomionsa.
Hiljattain perustetussa Sapir – A Journal of Jewish Conversations -aikakauslehdessä psykologi Pamela Paresky kirjoittaa juutalaisten opiskelijoiden kokemuksista CRT-opinnoista. Näissä opinnoissa Pareskyn mukaan opiskelijan tavoitteena olla tulla vähemmän valkoiseksi, koska valkoinen lähtökohtaisesti edustaa jotakin ei-toivottavaa. Merkille pantavaa Pareskyn mukaan on se, että kun muut sorron alta nousevat vähemmistöt pyrkivät vähentämään valkoisuutta, juutalaiset esitetäänkin ryhmänä, joka pyrkii tulemaan entistäkin valkoisimmaksi. Pareskyn mukaan on syntynyt uusi paradigma, jossa juutalaiset, joita valkoiset supremasistit eivät koskaan ole nähneet valkoisina, nähdäänkin nyt itse valkoisina, kun katsojana ovat ne, joille valkoisuus itsessään edustaa silkkaa pahuutta. Seurauksena on syntynyt uusi vihamielinen tapa puhua ”valkoisista juutalaisista”.
Kyseinen puhetapa on tullut myös osaksi Israelin-vastaista aktivismia siten, että esimerkiksi Students for Justice in Palestine -järjestön aktivistit käyttävät kriittisen rotuteorian antirasistista kieltä osoittaakseen, että etuoikeutettu, normittava ja sortavia rakenteita edustava valkoinen onkin israelilainen. Unkarilaistaustainen sosiologi Balázs Berkovits on huomauttanut, että puhe ”valkoisesta juutalaisesta” luo pohjaa sille, että Israel esitellään valkoisten eurooppalaisten rasistiseksi ja kolonialistiseksi linnakkeeksi, jossa maahantunkeutujat edustavat valkoista ylivaltaa ja patriarkaattia.
Myös eurooppalaiset aktivistit koettavat kaapata Ukrainan sodan palestiinalaisasiaksi. Radikaalivasemmistolainen brittiläinen Workers Party of Britain -puolue julkaisi Facebookissa Ukrainan lipun, jonka päällä luki teksti ”VAPAA PALESTIINA”. Päivityksen saatteeksi oli teksti: ”Katsotaan, onko näissä väreissä taikaa.” Tarkoituksena oli saada Ukrainan kärsimyksen avulla huomiota Palestiina-asialle. Huomionarvoista on, että itse ukrainalaisten hätä ei nouse Workers Partyn julkaisuissa esiin yhdessäkään Facebook-julkaisussa.
Workers Party of Britainin johtaja on entinen Labour-puolueen kansanedustaja ja radiopersoona George Galloway. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Gallowaylla on oma puheohjelma Venäjän valtiollisella Sputnik-kanavalla, minkä lisäksi hän myös juontaa omaa televisioshowta niin ikään Venäjän valtiollisen RT-kanavan brittiläisellä RT UK -sisarkanavalla. Tällä kanavalla Galloway taannoin haastatteli vuonna 2021 Bristolin yliopiston sosiologian professuurista erotettua David Milleriä. Seuraavassa Millerin nimi nouseekin esiin.
Väite 3: Israel rahoittaa Ukrainan uusnatseja
Kolmas tapa liittää Israel ja Ukrainan sota on jo monimutkaisempi ja historialtaan muutaman vuoden vanhempi. Palataanpa siis alussa mainittuun photoshopattuun natsipaitaan. Kun nimittäin kahdessa edellisessä esimerkissä Israel samastettiin pahaan Venäjään ja palestiinalaiset urheisiin ukrainalaisiin, osa Palestiina-aktivisteista on levittänyt täysin päinvastaista tarinaa.
Sodan toisena päivänä palestiinalaismielisen disinformaatiota levittävän Electronic Intifada -sivuston johtaja Ali Abunimah kirjoitti vapaasti käännettynä Twitterissä, että ”kun länsimaiset hallitukset puhuvat aseiden lähettämisestä potentiaaliselle vastarintaliikkeelle Ukrainassa sodan jatkamiseksi ja eskaloimiseksi, teitä on varoitettu: Aivan kuten he aseistivat valkopestyjä al-Qaida-ryhmiä Syyriassa, he aseistavat valkopestyjä natseja Ukrainassa. Ne ovat heidän kavereitaan”.
Samaiseen Electronic Intifadaan säännöllisesti kirjoittava, tutkivaksi journalistiksi itseään kutsuva Asa Winstanley kirjoitti Twitterissä: ”Mitä tahansa Putinista ajatellaan, hän ei liioittele puhuessaan ukrainalaisista natseista.”
Taustalla on juuri Electronic Intifadan vuosia jatkunut kampanja, jota Suomessa on levittänyt Amnesty Finlandin johtokunnan jäsen, tunnettu kosmologi Syksy Räsänen. Tämän meemin mukaan Ukrainan uusnatseilla on yksi merkittävä rahoittaja: Israel. Mistä on kysymys?
Kesällä 2018 kymmenet israelilaiset ihmisoikeusaktivistit allekirjoittivat vetoomuksen Israelin korkeimmalle oikeudelle, että se lopettaisi puolustusministeriön aseviennin Ukrainan hallitukselle, koska osa israelilaisvalmisteisista Tavor-rynnäkkökivääreistä onkin todistetusti päätynyt äärioikeistolaiselle, nykyään rykmentin kokoiseksi kasvaneelle Azov-järjestölle. Asiasta tuolloin uutisoinut laitavasemmistolainen Haaretz otsikoi, että ihmisoikeusaktivistit vaativat Israelia lopettamaan Ukrainan uusnatsien aseistamisen. Haaretzin otsikko oli hyvin samantapainen kuin neljää vuorokautta aiemmin julkaistun Electronic Intifadan artikkelissa, joka ensimmäisenä väitti, että Israel rahoittaa uusnatseja Ukrainassa.
Väite ei ole totta. Azov-rykmentti ei ole koskaan ollut Israelin kauppakumppani. Israel on laillisessa asekaupassa myynyt aseita Ukrainan hallitukselle. Totta on, että osa aseista on päätynyt Azoville, mutta se, että Israel myy rynnäkkökiväärejä demokraattisesti valitulle Ukrainan hallitukselle, ei tarkoita, että Israel on kahdenvälisessä kaupassa myynyt rynnäkkökiväärejä natseille. Azovin poliittisen siiven ja eräiden muiden äärioikeistolaisten poliittisten ryhmien kanssa muodostama vaaliliitto vuoden 2019 vaaleissa toi kaksi prosenttia äänistä, mutta tulos ei riittänyt yhteenkään edustajanpaikkaan 450-paikkaisessa Ukrainan parlamentissa. Koska uusnatsit eivät myöskään 2018 olleet mukana Ukrainan hallituksessa, ei voida sanoa, että uusnatsit olisivat olleet Israelin kauppakumppaneita.
Osa Palestiina-aktivisteista kuitenkin uskoo Putinin yrityksen oikeuttaa hyökkäyssota ”denatsifikaatiolla”, joten tuo neljä vuotta vanha Electronic Intifadan juttu sai sosiaalisessa mediassa uuden elämän. Nämä toistuvasti Venäjän-mielisiä valeuutisia levittävät tahot muodostavat verkoston, johon kuuluu sellaisia vastamedioita kuin GrayZone. Twitterissä huolellisesta dokumentaatiosta tunnettu nimimerkki Vorkoz, joka antoi myös tähän blogiin vinkin Electronic Infifadan natsimeemistä, on koonnut tähän linkkiin tapoja, joilla kyseiset aktivistit ovat valkopesseen Venäjän armeijan brutaalia verilöylyä Butšassa.
Vielä yksi tapaus. Maaliskuussa Ison-Britannian työväenpuolueen entinen kansanedustaja Chris Williamson haastatteli Iranin valtiollisen PressTV-kanavan Palestine Declassified -ohjelmassaan rap-artisti Kareem Dennisiä (s. 1986), joka tunnetaan taiteilijanimellä Lowkey. Lowkey esiintyy muun muassa radikaalin Palestinian Solidarity Campaign -järjestön yhtenä näkyvänä mesenaattina, joka on julkisuudessa esittänyt, että sionismi määritelmällisesti tarkoittaa ”etnistä puhdistusta”. Williamsonin haastattelussa Lowkey väitti, että Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi oli itse valvonut, että Ukrainan äärioikeisto integroituu valtioon. Lowkeyn mielestä Ukraina tarkoituksellisesti ajoi valtion sellaiseen tilaan, jossa se tarvitsi uusnatsiliikkeitä.
Samassa ohjelmassa Chris Williamsonin haastateltavana oli antisemitismin vuoksi vuonna 2021 Bristolin yliopiston sosiologian professuurista erotettu David Miller, joka vahvisti Lowkeyn näkemyksen. Hän korosti, että Zelenskyi on juutalainen, jolla on avoimesti hyvin lämmin suhde Israeliin, mikä puolestaan itsessään oli Millerin mielestä osoitus siitä, että Zelenskyi on liukunut äärioikeistoon. Aiemmin vuonna 2021 Labour-puolueen sananvapautta koskevassa webinaarissa Miller oli sanonut, että ”vihollinen, jonka kohtaamme tässä, on sionismi” ja että sionismi on pohjimmiltaan ”Israelin hallituksen maailmanlaajuinen hyökkäys vasemmistoa vastaan.” Millerin mukaan ”työväenpuolue on vain pikkuseikka Israelin yrityksessä pakottaa koko maailma tahtonsa alle, ja siksi ”kysymys on siitä, kuinka kukistamme sionismin ideologian käytännössä. Kuinka voimme varmistaa, että sionismi loppuu olemuksellisesti”.
Syksyllä 2021 Bristolin yliopisto erotti David Millerin professorin virasta.
Aktivistien ”antisionismi” on neuvostopropagandan luomus
Kaikilla edellä esitellyillä aktivistien pyrkimyksillä on yksi yhteinen piirre: Tarkkaan ottaen niissä ei puhuta Israel–Palestiina-konfliktista. Niissä ei käsitellä mitään tiettyä Israelin valtion tai kansalaisyhteiskunnan epäkohtaa. Niissä ei esitetä parannusehdotuksia Israelille tai palestiinalaishallinnolle, miten esteet rauhalle voitaisiin purkaa. Aktivistien vertaukset ampuvat yli jokaisen sellaisen yksittäisen tapahtuman tai tapahtumasarjan, josta muutoin olisikin normaalia arvostella Israelia ja palestiinalaishallintoa. Israelin arvosteleminen kuuluu liberaalidemokraattiseen yhteiskuntakeskusteluun, ja sitä arvostelua ei pidä vaientaa. Asiallinen kritiikki on silti eri asia kuin demonisoiminen.
Aktivistien ideana näyttää olevan vain se, että kun Israelia itseään verrataan johonkin, mitä kuulijat pitävät vastenmielisenä, lopulta Israel erilaisia häpeäsanoja toistamalla stigmatisoidaan niin, ettei kukaan tavallinen ihminen sosiaalisen paineen vuoksi halua olla sen kanssa missään tekemissä. Juuri näinhän toimii esimerkiksi Israelin-vastainen boikottiliike. Kyseessä on pelkkä retorisesti taitava pyrkimys propagandan keinoin saada lukija assosioimaan nimi Israel johonkin absoluuttisen iljettävään ja pahaan, joka täytyisi hävittää, mikä sekin on boikottiliikkeen tavoite. Kyseessä ei kuitenkaan ole todellinen Israel vaan aktivistien projisoima olkinukke.
Suomessa on yhä valveutuneemmin keskusteltu Venäjän hybridivaikutuksesta. Aiemmin riitti, kun viitattiin rajattuun joukkoon äänekkäitä Putinin trolleja, mutta nyt on jouduttu syvempään itsekritiikkiin eräiden poliitikkojen Venäjä-suhteiden johdosta. Sanomme aika helposti, että sanat luovat todellisuutta, mutta ehkä edelleenkään ei ole keskusteltu, miten sanojen todellisuutta onkaan muovannut Venäjä.
Aktivistien Israel–Palestiina-konfliktista käyttämä kieli on todistetusti syntynyt Neuvostoliiton hybridivaikutuksesta. Lännen vasemmistolaisen älymystön piirissä 1970-luvulla alaa vallannut niin sanottu antisionismi, jossa sionismi määriteltiin rasismiksi ja Israel siten rasistiseksi projektiksi, on läpeensä Kremlin luomus. Juuri tämän vaikutuksen vuoksi edelleenkin joidenkin radikaalien aktivistien piirissä on suosittua väittää Israelia natsivaltioksi samantapaisesti kuin Venäjä nyt väittää Ukrainaa natsivaltioksi.
Tuoreessa artikkelissaan How the Word “Zionist” Functions in Antisemitic Vocabulary brittiläinen sosiologi David Hirsh, yksi tämän hetken merkittävimmistä antisemitismintutkijoista, esittää, että tällaista ”sionismia”, jota antisionistit vastustavat, ei todellisuudessa ole olemassakaan. Hirshin mukaan ”sionismi”, jolla tarkoitetaan rasismia ja apartheidiä ja joka ”symboloi kaikkea pahaa maailmassa, on antisionistien keksimä”. Hirshin mukaan tällainen karikatyyri-sionismi ”liittyy vain tangentiaalisesti tosiasialliseen historiaan ja sionismin todellisuuksiin tai tapoihin, joilla todelliset juutalaiset liittyvät Israeliin”.
Tästä syystä Hirsh itse suosittelee sanan antisionismi englannin kieliopin mukaisen kirjoitusasun anti-Zionism hylkäämistä ja korvaamista muodolla antizionism. Aktivistien antizionism pienellä kirjoitettuna valehtelee Israelista ja sionismista samalla tavalla kuin antisemitismi valehtelee juutalaisista.
