Clara Sola.

Ylellisen monipuolisesti Rakkautta & Anarkiaa

Poimi tästä tärpit aina yhtä ennakkoluulottomaan Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaliin.

Syksyn mukana tulee perinteinen Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali, nyt jo 35. kerran. Pitkin Helsinkiä 15.–25.9. järjestettävän Suomen suurimman elokuvafestivaalin ohjelmisto on tuttuun tapaan ylellisen monipuolinen, joten kiinnostavaa, yllättävää ja muihin maisemiin vievää katsottavaa löytyy vaikka jokaiselta kymmeneltä festaripäivältä.

Koko ohjelmisto löytyy tietenkin festivaalin sivuilta.

Tähän on nostettu laajasta valikoimasta vinkiksi muutama ajankohtainen, erikoinen tai muutoin mieleenpainuva elokuva.

Elämää diktatuurissa: 1976

Chilessä elettiin 1976 joitakin vuosia aiemmin valtaan nousseen Augusto Pinochetin diktatuurissa. Sotilasjuntta hallitsi maata ankarasti, ja vasemmistolaisesta suuntautumisesta tai Pinochetin hallinnon vastustamisesta epäiltyjä ihmisiä vainottiin, vangittiin ja karkotettiin maasta. Moni pakeni maasta itse mieluummin kuin jäi valvonnan alle yhteiskuntaan, jossa kaikkia epäiltiin ja tarkkailtiin.

Pinochetin diktatuuri kesti 17 vuotta, ja vuoden 1976 kerrotaan olleen yksi hänen hallintonsa verisimmistä. Toisinajattelijoilla on diktatuureissa ahdasta, mutta vainoharha vaikuttaa kenen tahansa tavalliseenkin arkeen. Tässä elokuvassa ei oikeastaan nähdä väkivaltaa, mutta uhkaava ilmapiiri on läsnä kaikkialla.

Keski-ikäinen ja melko keskiluokkainen Carmen (erinomainen Aline Kuppenheim) remontoi rantahuvilaansa ja hoitaa perhettään, kun tuttu pappi pyytää häntä auttamaan nuorta, pahoin haavoittunutta aktivistia. Carmenilla on lääkinnällistä osaamista, joten hän ryhtyy hoitamaan piilottelevaa nuorta miestä, vaikka se tarkoittaakin oman elämän ja läheisten saattamista vaaraan. Carmen ei voi tehtävään ryhdyttyään olla enää yhdessäkään kohtaamisessa varma, keneen voi luottaa ja keneen ei. Pienistä asioista ja sanoista käy ilmi, miten tilanteissa kannattaa edetä. Vaitonaisuus on tarkkailevaa ja pitkät katseet arvioivia.

Elokuvaan on onnistuttu loihtimaan läpeensä painostava ja uhkaava tunnelma, aivan kuin Carmenille tai hänen perheelleen voisi milloin vain tapahtua mitä vain tai joku kadota arvaamatta ja jälkiä jättämättä.

Taitaa yhäti olla niin, että elokuvan 1976 kaltaisia tarinoita kerrotaan usein miesten kautta, ja naisten roolina on päätyä epätoivoiseen rakkaussuhteeseen. Tähän elokuvaan ei ole kirjoitettu tarpeettomia ihmissuhdekoukeroita. Päähenkilöiden elämä on tarpeeksi koukeroista jo sellaisenaan.

Visuaalisesti elokuva on kuin suoraan 1970-luvulta, mikä tuntuu onnistuneelta valinnalta.

1976 (2022). Ohjaus: Manuela Martelli. Käsikirjoitus: Alejandra Moffat, Manuela Martelli. Rooleissa: Aline Kuppenheim, Nicolás Sepúlveda, Hugo Medina, Alejandro Goic.

Traileri

 

Otos elokuvasta 1976.

Otos elokuvasta 1976.

Elämää nyky-Yhdysvalloissa: Blue Bayou

Blue Bayou tuntuu ajankohtaiselta tarinalta, jos tietää vähänkin Yhdysvaltojen viime vuosien maahanmuuttokeskustelusta ja yhteiskunnan rakenteellisesta epätasa-arvoisuudesta. Tarina mahdollisuuksien maasta ja ryysyistä rikkauksiin nousevista yksilöistä on kiinteä osa amerikkalaisuutta, mutta todellisuus on köyhille jotain paljon karumpaa ja rikkaudet tavoittamattomissa. Usein jo saavutettu asema yhteiskunnassa voi livetä käsistä, niin kuin Antoniolle käy, kun maahanmuutto- ja adoptiolainsäädännössä ammottava ongelma hajottaa hänen perheensä.

Antonio (Justin Chon,  joka on myös käsikirjoittanut ja ohjannut elokuvan) ja Kathy (Alicia Vikander) elävät tavanomaista pienen ja hyvin pienituloisen perheen elämää New Orleansissa. He odottavat ensimmäistä yhteistä lastaan. Perheeseen kuuluu myös alakouluikäinen Jessie (ihana Sydney Kowalske), jonka isä on poliisi ja suhtautuu melko aggressiivisesti oikeuteensa nähdä lastaan. Jessie ei isästään paljoa välitä, mutta hänen ja isäpuoli-Antonion suhde on herttainen, vallaton ja lämmin.

Sympaattisella Antoniolla on pikkurikollisen tausta ja elanto tiukassa mutta elämä rullaa ja ympärillä on rosoista mutta mukavaa porukkaa. Kun hän joutuu kahnauksiin Jessien isän ja tämän kaverin kanssa, ongelmat eskaloituvat nopeasti. Antonio pidätetään, minkä jälkeen hän päätyy maahanmuutto- ja tulliviranomaisten pyöritettäväksi. Perhe joutuu käsittämättömään tilanteeseen, kun jo aivan pienenä Koreasta adoptoitu Antonio määrätään yhtäkkiä ja kaiken järjen vastaisesti palautettavaksi Koreaan, joka tulkitaan hänen kotimaakseen.

Oikeudelliseen tukeen tarvittaisiin rahaa, jota ei ole. Köyhä on omillaan eikä yhteiskunta riennä tueksi. Kaikkien mahdollisuuksien maa voikin kääntää selkänsä. Blue Bayou on surullinen ja hirmuisen epäoikeudenmukaiselta tuntuva tarina, semminkin kun se voisi olla totta.

Blue Bayou (2021). Ohjaus ja käsikirjoitus Justin Chon. Rooleissa: Justin Chon, Alicia Vikander, Mark O’Brien.

Traileri

Maagista uskoa ja vapaudenkaipuuta: Clara Sola

Clara (Wendy Chinchilla Araya) on Neitsyt Marian valittu ja pyhä parantaja, jota Neitsyt Maria käyttää välikappaleenaan tässä maailmassa. Claran kosketuksessa uskotaan olevan voimaa.

Costa Rican maaseudulla maaginen taikausko, kristilliset perinteet ja Claran jonkinlainen neurologinen tai henkinen poikkeavuus sekoittuvat toisiinsa niin, että liki keski-ikäisen aikuisen naisen roolia ja paikkaa yhteisössä määrittelevät kaikki muut paitsi hän itse. Etenkin oman äidin ote on tiukka ja ankara. Ankaran uskonnollinen äiti määrää Claran elämää jyrkästi, jopa siihen asti, että kieltää selvistä fyysisistä vaivoista kärsivältä tyttäreltään lääkärihoidon. Moni asia ei kuitenkaan ole enää äidin hallittavissa, kun Claran oma sisäinen voima ja vimma alkavat ryöpsähdellä esiin.

Unenomainen tunnelma, aivan liki oleva villi luonto ja uskonnolliset tunteet ja kokemukset sekoittuvat elokuvassa erikoiseksi yliluonnolliseksi yhdistelmäksi. Omintakeinen elokuva on erikoinen kokemus, jonka lopuksi voi miettiä yhteisön valtaa jäseniinsä ja maagisen uskon vaikutuksia: kenelle Claran voimat ovat tosia ja mitä kaikkea yhteisö projisoi poikkeavaan yksilöön. Se on selvää, että Clara tahtoo vapaaksi painostuksen ja ankarien rajoitusten alta.

Clara Sola (2021). Ohjaus: Nathalie Álvarez Mesén. Käsikirjoitus: Nathalie Álvarez Mesén, Maria Camila Arias. Rooleissa: Wendy Chinchilla Araya, Daniel Castañeda Rincón, Ana Julia Porras Espinoza.

Traileri

Kova maa: Godland

Lucasin (Elliott Crosset Hove) matka on pitkä, käy hänelle raskaaksi sekä fyysisesti että henkisesti ja vaatii myös katsojalta jonkin verran asettumista ja henkilöihin uppoutumista. Lucas on nuori tanskalainen pappi, joka lähtee rakentamaan kirkkoa Islantiin. Eletään 1800-luvun loppua, ja intomielinen Lucas haluaa tutustua uuteen kotimaahansa ja valokuvata sen maisemia ja ihmisiä. Siksi hän matkustaa ratsain karun maan halki sen sijaan, että purjehtisi suoraan oikealle laidalle Islantia. Mukanaan hän ronttaa isokokoisia ja työläitä valokuvausvälineitä.

Tarinaa ovat motivoineet tanskalaisen papin 1800-luvun lopulla ottamat seitsemän valokuvaa, joiden on arveltu olevan ensimmäiset yhdellä Islannin syrjäisimmistä rannikkoseuduista otetuista kuvista. Elokuva on myös toteutettu laatikkomaisessa formaatissa ja kuvassa on pyöristetyt kulmat kuin vanhoissa valokuvissa.

Lucas ajautuu heti törmäyskurssille erittäin kulmikkaan oppaansa Ragnarin (Ingvar Sigurdsson) kanssa, ja miehet ottavat henkisesti mittaa toisistaan pitkin matkaa armottoman maan halki. Muu seurue ei jää osattomaksi miesten kireistä väleistä. Perille päästyään ja kirkon rakennustöiden alettua kuvaan tulee mukaan uusia henkilöitä ja dynamiikka muuttuu, mutta se ei miesten kireitä välejä lievennä.

Maisemilla, luonnolla ja säällä on elokuvassa oma roolinsa, ja ihmiset ovat villin ympäristönsä armoilla. He ovat kirjaimellisesti vain osasia kokonaisuudessa, joka toimii omilla ehdoillaan. Yli kaksituntinen elokuva ei ole mikään vauhdikas tai nokkelasanainen seikkailu vaan tuskaisa vaellus. Jotkin kuvat kuolemasta jäävät mieleen, kun kesytön ja omien lakiensa mukaan toimiva luonto ottaa omansa: ihmiset ovat vain kauttakulkumatkalla.

Sisältövaroituksena on todettava, että elokuvassa teurastetaan ja nyljetään lammas ja kana melko äkkiarvaamatta ja arkisesti, mutta niin realistisesti, että sen näkeminen voi tuntua vastenmieliseltä.

Godland (Vanskabte Land 2021) Ohjaus ja käsikirjoitus: Hlynur Pálmason. Rooleissa: Ingvar Sigurdsson, Elliott Crosset Hove.

Traileri

Otos elokuvasta Godland.

Otos elokuvasta Godland.

Surusta, raivosta ja tragediasta: Mass

Neljä ihmistä keskustelemassa noin puolentoista tunnin ajan yhdessä huoneessa voisi olla elokuvallisesti melko puuduttava, tylsä, yksitotinen tai ihan vaan huono idea, mutta Mass on kaikkea muuta. Käsikirjoittaja-ohjaaja Fran Kranzin ensimmäinen pitkä elokuva on erittäin onnistunut draama surun, hämmennyksen, raivon ja hirveän tragedian kanssa selviämään pyrkivistä ihmisistä.

Kirkon kokoustila valmistetaan epävarmoissa ja häkeltyneissä tunnelmissa tapaamiseen, jossa saman pöydän äärelle istuvat kouluampumisen uhrin ja ampujan vanhemmat. Vanhempien saapuessa paikalle tilanne sakenee, eikä jännittyneitä tunteita osaa edes eritellä. Katsojana jää odottamaan jotain, ehkä räjähdystä, raivonpurkausta tai holtitonta romahtamista.

Mutta mitä tapahtuu? Vanhemmat puhuvat: hapuillen ja aluksi epäoleellisuuksista turvaa hakien, raivokkaasti, pidätellen ja pidäkkeettömästi, surun murtamina ja selitystä etsien. Tähän tilanteeseen ja huoneeseen johtaneet tapahtumat kuoriutuvat vähitellen auki ja käyvät selväksi ilman, että kukaan selittäisi katsojalle mitään: nämä vanhemmat puhuvat keskenään aivan kuin keskustelu tapahtuisi oikeassa elämässä. Tragediassa on vain osapuolia, jotka kärsivät ja tekevät tiliä kukin tavallaan.

Kranz vangitsee tunnelman ja Jason Isaacs, Ann Dowd, Martha Plimpton sekä Reed Birney kanavoivat tunnetilat onnistuneesti ja aidosti. Hienot roolisuoritukset ovat näyttelijätyötä parhaimmillaan. Mass ei sorru sentimentaalisuuteen tai melodramaattisuuteen. Kaikkien osapuolten sisällä kuohuu, läikkyy ja koskee, se on selvää. Tunnelma pingottuu, ja hetken aikaa näyttää varmasti siltä, että kohta uhrin äiti tai isä hyökkää toisten kimppuun. Onkin huima tunne, kun intensiivinen kohtaaminen kääntyy hetkessä takaisin keskenään vieraiden ihmisten kiusaantuneeseen hapuiluun pois tilanteesta.Tapaaminen on ohi, mitä kukille tehdään?

Mass (2021) Ohjaus ja käsikirjoitus: Fran Kranz. Rooleissa: Jason Isaacs, Martha Plimpton, Ann Dowd, Reed Birney.

Traileri

Otos elokuvasta Mass.

Otos elokuvasta Mass.

 

Artikkelikuva elokuvasta Clara Sola.


Avatar photo

Kirjoittaja

Kirjoittaja on kustannustoimittaja ja vapaa toimittaja, tarkkailija ja päiväuneksija, joka pukeutuisi mielellään supersankariviittaan.


'Ylellisen monipuolisesti Rakkautta & Anarkiaa' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.