Harvoin Suomi on saanut uuden hallituksen, joka on aiheuttanut niin paljon epävarmuutta ja huolta niin monessa ihmisessä kuin Juha Sipilän hallitus. Toisen maailmansodan jälkeen vastaavanlaisia tunteita herättäneitä hallituksia ovat olleet J. K. Paasikiven toinen hallitus (1944–45), johon SKP/SKDL osallistui ensimmäisen kerran, ja Esko Ahon hallitus (1991–1995), Suomen ensimmäinen porvarillinen enemmistöhallitus sitten 1930-luvun. Molemmissa tapauksissa uuden hallituksen selkeä ideologinen suunnanmuutos ja sen suunnittelemat ratkaisut vaikeisiin taloudellisiin haasteisiin aiheuttivat huolia. Juha Sipilän hallitus herättää huolia samoista syistä.
Huoli herättää kysymyksiä. Tässä historiallisessa tilanteessa minulla olisi useita kysymyksiä uudelle hallitukselle, mutta tyydyn esittämään vain yhden: millaisilla teoilla tämä hallitus aikoo puuttua hengenvaaralliseen julkiseen keskustelukulttuuriin?
Viimeisen kymmenen vuoden aikana julkinen keskustelu Suomessa on muuttunut sellaiseksi, että harva julkinen keskustelija aiheesta ja näkökulmasta riippumatta selviää ilman uhkailevia sähköposteja. Aikoinaan suomalaiset arvostivat asiantuntemusta ja asiantuntijoita. Nykyään kollegani Suomen yliopistoissa tekevät työtään sähköisten kyyditysten uhalla. Ei edes enää tarvitse olla julkinen henkilö tai asiantuntija joutuakseen uhkailun kohteeksi: Palvelualan ammattiliiton PAM:n mukaan kaupoissa asiakaspalvelijat kohtaavat työssään yhä enemmän uhkailua ja aggressiivista käytöstä asiakkailta. Suomi ei ole kokenut tällaista terroriaaltoa sitten Lapuan liikkeen aikojen.
Samaan aikaan hallitukset eivät ole puuttuneet tähän terroriaaltoon, vaikka niiden omia ministereitä on uhkailtu; esimerkkinä maahanmuuttoministeri Astrid Thors, joka joutui uhkausten kohteeksi aloittaessaan ministeriuraansa vuonna 2007. Valtiovalta on epäonnistunut täysin viime vuosina suojelemaan kansalaisten perusoikeutta – ilmaisuvapautta.
Ilmaisuvapaus ymmärretään Suomessa yhä enemmän rajattomana oikeutena saada sanoa mitä tahansa miten tahansa toiselle ihmiselle ilman seuraamuksia. Uhkailu ja vainoaminen on kriminalisoitu Suomen rikoslaissa. Suomessa kotirauha on perustuslaillinen oikeus. Uhkausten kohteet lukevat usein saamansa uhkaukset kotona sähköisesti. Uhkaukset koskevat joskus uhatun koko perhettä. Työnteko on myös perustuslain mukaan valtion erityissuojeluksessa. Kuinka paljon luovuutta, osaamista ja työtunteja on mennyt hukkaan, koska valtiovalta ei ole suojellut työntekijöitä?
Maahanmuuttopoliittisessa linjauksessaan hallitus lupaa ”suvaitsevaista ja ihmisarvoa kunnioittavaa kansallista keskustelukulttuuria”. Uuden hallituksen johtohahmojen tähänastinen suhtautuminen kansallisen keskustelukulttuurin huonontumiseen ei anna paljon toivoa heidän halustaan toteuttaa tämä lupaus. Tammikuussa 2013 äärioikeistolaiset terroristit hyökkäsivät Suomen äärioikeistoa käsitelevän kirjan tilaisuuteen Jyväskylän kaupunginkirjastossa. Alexander Stubb ei yksiselitteisesti tuominnut iskua. Tapahtumaan osallistujien mielestä hän lähinnä syytti uhreja.
Timo Soini on vuosikausia myötäillyt puolueensa kannattajien demonisointia maahanmuuttajista toteamalla heille esimerkiksi että ”mielipiteesi ei voi olla väärä”. Uusi pääministeri Sipilä painotti vaalikampanjassa ja hallitusneuvotteluissa taloutta niin paljon, että jää miettimään, onko hänelle kansalaisoikeuksien puolustamisella mitään arvoa. Alkuvuoden aikana suomalaiset poliitikot ryhmittyivät mielellään Minä olen Charlie -iskulauseen taakse. Milloin he osoittavat samaa valmiutta oman maan terrorihyökkäysten suhteen?
Tämän hallituksen edessä on vaikeita taloudellisia ongelmia. Sen menestys riippuu noiden ongelmien ratkomisesta. Jos sivistysvaltioon kuuluvat oikeudelliset perustelut eivät uudelle hallitukselle kelpaa, niin juuri taloudellisista syistä hallituksen on puututtava uhkailukulttuuriin.
Jos tämä hallitus todella haluaa uusia visioita ja uutta kestävää konsensusta tulevaisuuteen kuten sen edustajat ovat sanoneet, sen on suojeltava ihmisten ilmaisunvapautta yhtä sitkeästi kuin se aikoo ajaa tiukkaa talouskuria. On toimittava uhkailua vastaan, vaikka menettäisi ääniä seuraavissa vaaleissa. Vaikka hallitus kaatuisi. Uutta vaurautta luodaan Suomen kaltaisissa jälkiteollistuneissa maissa luovuudella ja osaamisella. Jos tämä hallitus todella haluaa nostaa Suomen taloudellisesta suostaan, se karkottaa terrorin ilmapiirin, joka vaivaa työntekijöitä apteekeista yliopistoihin.
