Esko Karppasen teos Unohduksen tällä puolen.
Mene tiedä, onko ylitulkintaa nähdä Esko Karppasen esseekokoelman nimessä viittaus Friedrich Nietzschen teokseen Hyvän ja pahan tuolla puolen?
Oli miten oli, Karppasen esseille on tyypillistä tiheä intertekstuaalisuus eli runsas viittaaminen muihin teksteihin.
Monet viittaukset jäävät tosin siinä määrin irrallisiksi maininnoiksi, että ne eivät juuri merkitystä lisää. Se ja se on sanonut noin ja näin, entä sitten?
Toinen Karppasen esseiden ominaisuus on se, että niin sanoakseni virkkeenvälit ovat pitkät ja kappaleiden välit vielä pidemmät.
Esseelle on genrenä kyllä tyypillistä ajatuksenjuoksun oikullinen yllättävyys, mutta näissä esseissä oikullisuus johtaa fragmentaarisuuteen.
Yllättävääkin ajatuksenjuoksua pitäisi lukijan pystyä seuraamaan, jotta tekstistä hahmottuisi jokin johdonmukaisuus.
Genremääre ”essee” tuntuu hiukan liian vaativalta Karppasen kirjoituksille. Useimmat niistä ovat proosapaloja, joissa keskeisenä asiana saattaa olla muisteleminen tai jonkin ilmiön pohtiminen. Näissä kirjoituksissa Karppanen juuttuu paikoin jahkailuun, josta ei valmista tule.
Muutamat kirjoitukset taas ovat mitä ilmeisimmin fiktiota – tähän ryhmään kuuluvista kirjoituksista useat ovat saaneet innoituksensa ja aiheensa jostakusta kaunokirjallisesta teoksesta. Näille esseille osuvampi genremääre saattaisi olla nykyään muodikas ”fanifiktio”.
Kokoelman laajin essee on Marja-Liisa Vartion lyriikkaa käsittelevä ”Viluista tanssia, huokausten seppeleitä” – se onkin teoksen parasta antia ja samalla sen ainoa oikea essee. Tässä kirjoituksessa pääsevät oikeuksiinsa Karppasen kyvyt lyriikan tuntijana.
Vartion lyriikan intertekstuaaliset kytkennät Karppanen hahmottelee vakuuttavasti, ja päälle päätteeksi hän osoittaa erinomaista taitoa tulkita lyriikan rytmisiä ominaisuuksia. Tällaista metriikan eli runomittaopin asiantuntemusta ei nykyään usein tapaa. Välillä kyllä juolahtaa mieleen semmoinen huomautus, että Vartio saattoi olla intertekstuaalisuudessaan pirunkurisempi kuin Karppanen olettaa.
Lasse Koskela
Arvioitu teos:
Esko Karppanen: Unohduksen tällä puolen. Esseitä. ntamo 2013. 156 s.
Etusivulla on ote tästä teoksesta.
