Herääminen marraskuun 9. päivänä 2016 tietoon, että Donald Trump oli voittanut Yhdysvaltain vaalit, jää kyllä mieleen, mutta ei mistään miellyttävästä syystä. Eihän niin pitänyt käydä! Miten sellainen, käytetään nyt vaikka muutamaa kapteeni Haddockin ilmaisua, ektoplasman varjokuva, karnevaalipunkkipää ja ikonoklastin irvikuva, saattoi tulla valituksi maailman vaikutusvaltaisimman valtion johtajaksi. The New York Times epäili vaalien jälkeisessä pääkirjoituksessaan, onko Trumpilla edes älyllisiä resursseja tehtävän hoitamiseen. Entä jos äly ei riitä?
On aika hämmästyttävää, miten pahasti odotukset menivät liberaalien ja Hillarya kannattavien keskuudessa pieleen. Gallupit eivät tienneetkään asioiden oikeaa laitaa. Oliko kyse toivejattelusta ja todellisuuden kieltämisestä? Halusivatko omassa kuplassaan elävät ihmiset nähdä asioista vain heitä miellyttävän puolen? Liberaali dokumentaristi ja koomikko Michael Moore, joka pitää Trumpia sosiopaattina, kirjoitti jonkin aikaa ennen vaaleja nyt varsin profeetalliselta tuntuvan artikkelin, jossa hän luetteli viisi syytä, miksi Trump tulee voittamaan vaalin. Se oli pelottavaa luettavaa, mutta ehkä moni kuitenkin ajatteli allekirjoittaneen tavoin, että nyt Mooren täytyy kuitenkin olla väärässä ja tämä on vain vinoa huumoria.
Tulos oli järkyttävä yllätys Suomessakin niin vanhalle kuin nuorelle. Teinit ja pienet piltitkin olivat masentuneita tiedosta. Se ei ole ihme, kun ottaa huomioon, miten paljon vaalikampanja on ollut mediassa esillä. Poikkeuksia olivat persujen kansanedustaja Laura Huhtasaaren kaltaiset henkilöt, jotka tuntuivat olevan vallan onnessaan tuloksesta. Nähtävästi monet ”maahanmuuttokriittiset” ja muut ”valkoisen rodun” ylivallan kannattajat odottavat, että Trump tulee laittamaan rajat kiinni Suomessakin, niin kuin hän on luvannut tehdä Yhdysvalloissa.
Päivämäärä 9.11. on myös Berliinin muurin murtumisen vuosipäivä. Muurien murtamista on hyvä muistella päivänä, jolloin suurvallan presidentiksi on valittu mies, joka on uhonnut rakentavansa oikean supermuurin maansa etelärajalle. Trump on luvannut viime kuukausien aikana monenlaista muutakin. Laittomat siirtolaiset kyyditetään pois, muslimeita ei enää päästetä muuttamaan maahan ja Hillary laitetaan vankilaan. Miten käy hänen suosionsa, kun kannattajat huomaavat, ettei hän pystykään toteuttamaan lupauksiaan? Tuleeko Trumpista vain yhden kauden presidentti, joka joka tapauksessa joutuu ryhtymään uuteen vaalikampanjaan jo kahden vuoden kuluttua?
Uskonnollisen oikeiston asettuminen Trumpin taakse ei poliittisen lähihistorian huomioon ottaen ollut yllätys. Republikaanin äänestäminen on esimerkiksi evankelikaaleille ollut jokseenkin itsestään selvää viimeisten vuosikymmenten kuluessa. He ovat nauttineet tässä mielessä suurta arvostusta republikaanien parissa, vaikka eivät olekaan sitten käytännössä tulleet huomioon otetuiksi, kun vaalien jälkeen on arkinen poliittinen vääntäminen alkanut.
Aivan yksituumaisia evankelikaalit eivät toki ole olleet, mutta enemmistö on kuitenkin ollut varsin puolueuskollista. Toisaalta voi tuntua oudolta, että evankelikaalit ovat antaneet tukensa ehdokkaalle, jonka oma elämä ei ole ollut mitenkään perinteisten kristillisten arvojen ohjaamaa. Tätä kysymystä tullaan analysoimaan vielä paljon, mutta vaikuttaa siltä, että ratkaisevaa on ollut Trumpin lupaus nimittää sellaisia korkeimman oikeuden tuomareita, jotka ovat valmiita murentamaan aborttioikeutta ja lisäämään esimerkiksi uskovien kauppiaiden tai yrittäjien oikeutta kieltäytyä homoseksuualien palvelemisesta uskonnollisista syistä. Ja miksei vaikka vetämään takaisin homojen oikeuksia yleensäkin.
Vaalikampanjan loppuvaiheessa kyllä esimerkiksi evankelikaalien pää-äänenkannattaja Christianity Today veti tukensa Trumpilta, ja muitakin samansuuntaisia kannanottoja tuli evankelikaalien keskuudessa julki. Ne eivät kuitenkaan ehtineet vaikuttaa alentavasti Trumpin kannatukseen. Näyttää siltä, että evankelikaalien lisäksi myös katolilaisten enemmistö äänesti Trumpia. Tämä siitä huolimatta, että paavi Franciscus antoi jo kuukausia sitten ymmärtää, että kukaan, joka harkitsee muurien rakentamista ihmisten välille, ei voi olla kristitty. Tämä oli hyvin ohuesti verhottu viittaus Trumpiin.
Maailma ei kuitenkaan lopu tähän. Omenapuita kannattaa edelleen istuttaa, mutta odotetaan sentään ensin, että kevät saapuu. Ei siihen niin kauan ole.
Mikko Ketola
Vartijan 4/2016 pääkirjoitus.
Artikkelikuvassa on lehtiartikkeli The Globe and Mail -lehdestä 8.6.2016, jossa jo spekuloitiin Clintonin ja Trumpin vaalikamppailun tulosta. Kuva: Flickr/Canadian Pacific (CC).