Ranskalainen filosofi, sosiologi ja positivismin perustaja Auguste Comte (1798-1857) kehitti uutta uskontoa kirjoituksissaan Universaalin uskonnon yleisesitys ja Teoria ihmisen tulevaisuudesta. Comte kutsui ohjelmaansa Ihmiskunnan uskonnoksi. Häntä suretti se, että ateistit hylkäsivät kokonaan kristinuskon viisauden. Comte halusi maallisista kouluista ja yliopistoista ihmisten sielujen sivistäjiä ilman uskoa Jumalaan tai jumaliin.
Comte hahmotteli sekulaarin eli maallistuneen papiston. Pappeja tulisi olla pelkästään Ranskassa sata tuhatta. Nämä oppineet olisivat nimestään huolimatta avioliitossa eläviä ja kiinteästi omaan yhteisöönsä sitoutuneita ihmisiä, jotka harjoittaisivat filosofiaa ja kirjallisuutta yhdistettynä psykoterapian kaltaiseen työhön. Papit kävisivät terapeuttisia keskusteluja työ- ja rakkauselämän vaikeuksista. He saarnaisivat ja kirjoittaisivat arkielämän kysymyksistä. Papisto työllistäisi myös monia kulttuurista ja estetiikasta kiinnostuneita ihmisiä.
Comte ymmärsi taiteen merkityksen uskonnon edistäjänä. Hän suunnitteli maallisten kirkkorakennusten verkostoa. Kirkkoja hän nimitti ihmisyyden kirkoiksi. Oivaltavuudestaan ja kiinnostavuudestaan huolimatta projekti epäonnistui. Niin uskovaiset kuin ateistit vastustivat sitä. Comte ei saanut monista vetoomuksistaan huolimatta valtioiden johtajilta eikä teollisuuden harjoittajilta tukea hankkeelleen. Myöskään suuri yleisö ei kiinnostunut siitä ja lehdistössä sitä pilkattiin. Comte kuoli uskonto-ohjelmansa epäonnistumiseen pettyneenä 59-vuotiaana 9.5.1857.
Mitä voimme oppia Comten ohjelmasta? Ainakin sen, ettei hanketta, edes uskonnollista, kannata kutsua uskonnoksi. Ei myöskään pidä luulla, että muutos tapahtuisi sitä yksin ohjaamalla. Hyväkään suunnitelma ei toteudu ilman institutionaalista tukea eikä silloin, jos sen ajoitus on pielessä.
Omasta uskostaan, toiveistaan ja nykyistä paremman maailman tavoittelusta ei kuitenkaan ole syytä luopua. Näin myös John Lennon esittää nerokkaassa laulussaan Imagine ja pyytää meitä kuvittelemaan, että jakaisimme maailman, jossa kaikki ihmiset eläisivät keskinäisessä rauhassa.
