Hamasin hyökättyä Etelä-Israeliin Gazasta ja murhattua brutaalisti 1200 israelilaista ja vietyä lähes 240 ihmistä panttivankeina Gazaan israelilaiset järkyttyivät, suuttuivat ja halusivat hyvitystä. Monilla uskonnolliset tunteet nousivat pintaan. Israelin taistelu Hamasia vastaan vertautui taisteluun Amalekia vastaan.
Toorassa kerrotaan, että amalekilaisten kansa oli häirinnyt israelilaisten paluuta Egyptistä (Deut. 25:17-19). Niinpä Herra antoi israelilaisten tehtäväksi tuhota amalekilaiset viimeistä sylivauvaa myöten, ja he toteuttivat mitsvan eli Jumalan käskyn tunnollisesti. Amalekin vastaiseen taisteluun viittasi jopa pääministeri Benjamin Netanjahu virallisessa lausunnossaan 28. lokakuuta 2023 kuten oheisesta rabbi Herzl Hefterin puheenvuorosta saamme lukea. Myös monet rabbit rinnastavat Hamasin ja laajemmin palestiinalaiset amalekilaisiin. Rabbi Herzl Hefter kirjoittaa: ”Kun rabbit vaativat umpimähkäistä tappamista ja sotarikoksia, en voi vaieta, sillä Toora vaatii armoa ja ystävällisyyttä silloinkin, kun olemme sodassa”.
Rabbi Herz Hefter päättää kirjoituksensa näin: ”Siksi, kun lähestymme Purimin ja Parshat Zachorin juhlaa, tarvitsemme aitoja ja vakuuttavia ääniä – rabbeista ja muista johtajista – välttämään kostonhimoa ja sydämettömyyttä ja inspiroimaan polkua voittoon, joka säilyttää tilaa armolle, ystävällisyydelle ja rauhalle.”
Purimia vietetään tänä vuonna lauantai-illasta 23. maaliskuuta sunnuntai-iltaan (Jerusalemissa se jatkuu vielä maanantaina). Parshat Zachor on purimia edeltävä sapatti. Purim (hepr פורים, ”arvat”) on juutalainen juhla, jossa muistellaan Persian juutalaisten pelastumista juonesta, jolla Kserkses-kuninkaan neuvonantaja Haman yritti tuhota heidät. Tapahtumat on kuvattu Heprealaisen Raamatun eli Tanakin Esterin kirjassa. Purimia vietetään adar-kuun 14. päivänä. Purim on hyvin iloinen juhla, jolloin on lupa pitää hauskaa. Juhlan viettoon kuuluu Esterin kirjan lukeminen synagogassa kaksi kertaa sekä lahjojen antaminen köyhille. Sen jälkeen vietetään purim-juhlaa, jota varten pukeudutaan usein naamiaisasuihin. Purim ei ole yhtä tärkeä juhla kuin Tooran määrittelemät pyhäpäivät. Siksi työnteko on yleensä sallittu.
Monet ei-juutalaiset ajattelevat että Toora ( Heprealaisen Raamatun Viisi Mooseksen kirjaa) tekee juutalaisuudesta veren- ja kostonhimoisen uskonnon. Nyt tätä käsitystä vahvistavat rabbit, jotka vertaavat Hamasia amalekilaisiin, jotka Herra käski israelilaisten tuhota viimeiseen sylilapseen. Mutta Toorasta voi löytää myös ihan erilaisen viestin armeliaisuudesta – myös sodan aikana – ja tätä näkemystä tarjoaa rabbi Herzl Hefter oheisessa puheenvuorossaan.
Olen kääntänyt puheenvuoron Hefterin blogista The Times of Israel -verkkolehdestä 12.3.2024.
***
Hamas on paha, mutta älä ole liian nopea rinnastamaan sitä Amalekiin
Purimia edeltävä sapatti (parshat zachor) on omistettu sen pahan muistamiseen, mitä amalekilaisten kansa teki Israelin lapsille kauan sitten. Samoin on tarkoitus muistaa jumalallista määräystä pyyhkiä pois heidän muistonsa.
Kuluneena vuotena muisto on jälleen tunkeutunut läsnä olevaksi. On hyvin luonnollista, että Hamasin paljastunut pahuus ja julmuus yhdistetään amalekilaisiin.
Koska pahuus on niin suurta ja raamatulliset seuraukset ovat niin vakavia, on erityisen tärkeää – olennaista – että kannanottoja, jotka rinnastavat Hamasin, ja laajemmin palestiinalaiset, amalekilaisiin, tulisi tarkastella äärimmäisellä varovaisuudella.
Vastakohtana rabbi Shmuel Eliyahun seuraavaan lausuntoon Tzfatissa (Safedissa):
”Gazan arabeilla on Amalekin oikeudellinen asema, ja me olemme velvoitettuja toimeenpanemaan velvoitteemme pyyhkiä amalekilaiset suhteessamme heihin. Siksi on mitsva Jumalan käsky käydä sotaa heitä vastaan, kunnes heidät on tuhottu täydellisesti. On kiellettyä käydä mitään neuvotteluja rauhasta heidän kanssaan. He ovat pahan ruumiillistuma.”
Ja juuri viime viikolla rabbi Eliyahu Mali, hesher ješivan johtaja Jaffassa, oikeutti siviilien murhat lapsista vanhuksiin. Valitettavasti olemme odottaneet poliittisten johtajien käyttävän tällaista liioittelua, kuten pääministeri Benjamin Netanjahun sanoessa virallisessa lausunnossaan 28. lokakuuta 2023:
”He [israelilaissotilaat] kaipaavat korvausta murhaajilta niistä kauhistuttavista teoista, joita he tekivät lapsillemme, naisillemme, vanhemmillemme ja ystävillemme. He ovat sitoutuneet hävittämään tämän pahan maailmasta olemassaolomme vuoksi, ja lisään, koko ihmiskunnan parhaaksi. Koko kansa ja kansan johto hyväksyvät heidät ja uskovat heihin. ’Muista, mitä Amalek teki sinulle’ (Deut. 25:17). Me muistamme ja taistelemme.”
Mutta rabbeilla oletetaan olevan erilainen tarina. Heidän sanoillaan on uskonnollista painoarvoa, ja niiden tulisi heijastaa Tooran ohjaavaa viisautta ja arvoja. Heidän lausunnoillaan pitäisi olla moraalista auktoriteettia, koska ne tulevat halakhan (juutalaista elämää ohjaavien määräysten) välittäjiltä, oikeudelliselta – ei emotionaaliselta tai reaktiiviselta – etiikan järjestelmältämme.
Tähän on kolme syytä:
- Kuten kapinallisen viisaan tapauksessa (ks. Deut. 17 ja bSanhedrin 88a), heidän lausuntonsa ovat erityisen vaarallisia heidän vaikutusvaltansa vuoksi. Ne voivat johtaa toimintaan.
- Millaisia ihmisiä meistä tulisi, jos noudattaisimme tätä muka halakhaan pohjautuvaa sääntöä?
- Ja lopuksi, meillä on pyhä vastuu korjata halakhan vääristymä, joka synnyttää hillul Hashemin, Jumalan Pyhän nimen häpäisemisen (bSanhedrin 99b), välittämällä vaikutelman, että Toora ja juutalainen kansa vaativat palestiinalaisten kansanmurhaa Gazassa.
Vaikka tämä kirjoitus ei ole paikka tyhjentävälle halakhan analyysille rabbi Eliyahun lausunnosta, se tosiasia, että hän antoi tällaisen lausunnon ilman mitään merkityksellistä dokumentaatiota halakhasta, on hämmästyttävää. Rabbi Eliyahu perustaa mielipiteensä rabbi Joseph B. Soloveitšikin haggadiseen – eli homiletiikan – lausuntoon, joka väittää, että mitsva käydä sotaa Amalekia vastaan ei rajoitu tuon kansakunnan geneettisiin jälkeläisiin, vaan mihin tahansa kansakuntaan, joka on kaivertanut lippuunsa juutalaiskansan tuhon. Rabbi Soloveitšik, joka oli hyvin varovainen sanoissaan, lisää: ”Kuitenkin yksilöiden tuhoaminen, joka on johdettu Ki Teitzein (Deut. 21:10–25:19) Tooraan koskevasta osasta, viittaa vain Amalekin biologisiin jälkeläisiin.”
Rabbi Eliyahu ei ollut varovainen sanoissaan, ja hänen lausuntonsa on täynnä puolitotuuksia ja vääristelyä. Miten meidän pitäisi ymmärtää tämä?
Toorassa on monia käskyjä, jotka liittyvät sodankäyntiin ja väkivallan käyttöön: tuhota Amalekin jälkeläiset, hävittää Kanaanin kansat, tuhota ”luopiokaupunki”. Sitä vastoin meillä on myös käskyjä, jotka liittyvät ihmiselämän pyhyyteen, kuten ”sinun tulee elää niiden mukaan”, joista johdamme, että ihmishengen pelastaminen vie käskyjen edelle.
Väkivaltaisilla ja aggressiivisilla näkemyksillä on siksi lähteitä, joihin ne voivat perustaa itsensä. Myös inhimillisillä näkemyksillä on mihin luottaa.
Avainkysymys on: mistä mitsvoista tulee meitä suuntaavia ja mihin suhtaudumme poikkeuksina sääntöön?
Maimonides, lainatessaan Amalekin tai Kanaanin seitsemän kansakunnan tuhoamisen lakia, olisi voinut johtaa suuntaavan periaatteen häikäilemättömästä sodankäynnistä ja väkivallasta. Mutta Maimonides päätti suuntautua toisen käskyn ympärille – Pikuah Nefeshin käskyn, joka pelastaa ihmishenkiä. Tämä käsky, sanoo Maimonides, opettaa meille Tooran tärkeimmän periaatteen yleisesti: että Toora on armon, ystävällisyyden ja rauhan lähde maailmalle.
On kiellettyä epäröidä ennen sapatin [lakien] rikkomista vaarallisesti sairaan henkilön puolesta, kuten, ”jonka ihmisen on suoritettava elääkseen niiden” (Deut. 18:5), kuten ”[elää niiden kautta eikä kuolla niiden kautta”. Tämä opettaa, että Tooran tuomiot eivät [tuo] kostoa maailmalle, vaan tuo mieluummin armoa, ystävällisyyttä ja rauhaa maailmaan. Mitä tulee niihin ei-uskoviin, jotka sanovat, että [sellainen kohtelu] rikkoo sapattia ja on kielletty, voidaan soveltaa jaetta Hes. 20:25: ”[Rangaistukseksi] minä annoin heille vahingollisia lakeja ja tuomioita, joiden kautta he eivät voi elää.” (Maimonides, Sapatin lait, luku 2)
Mikä saa jonkun – ei vain Maimonideen – valitsemaan ”armon, ystävällisyyden ja rauhan” tien, eikä väkivaltaa ja sodankäyntiä, ”vahingollisia lakeja ja tuomioita, joiden läpi he eivät voi elää”?
Avain tähän kiusalliseen kysymykseen on suuren hasidimestarin, Tšernobylin rabbi Nahumin sanoissa (katso Me’or Einayim, Exoduksesta). Toora, hän sanoo, on kuin peili. Se, joka on täynnä hyvyyttä, näkee hyvän Toorassa. Sitä vastoin pahuuden täyttämälle Toorasta tulee tappava myrkky.
Tappavan voiman käyttämisellä, jopa tarvittaessa, on kallis hinta. Rabbi Naftali Zvi Yehuda Berlin, joka tunnetaan nimellä Netziv, sanoo Toora-kommentaarissaan, että Jumalan täytyi myöntää Pinhasille rauhanliittonsa, koska julmuus – jopa oikeutettuna, kuten Pinhasin Zimrin tappaminen – synnyttää julmuutta sydämessä. Liiton tarkoituksena on suojella Pinhasin sielua sen jälkeen, kun hän tappoi Zimrin.
On sanomattakin selvää, että Hamas syyllistyi sanoin kuvaamattoman julmiin pahoihin rikoksiin. Näin ollen ei ole vain oikeutemme vaan myös velvollisuutemme suvereenina kansakuntana käydä sotaa heitä vastaan. Juuri siksi, että tämä sota on oikeutettu, meidän on oltava erityisen varovaisia, jotta sielumme ei saastu väkivallasta, jota meidän on harjoitettava.
Siksi, kun lähestymme purimin ja parshat zachorin juhlaa, tarvitsemme aitoja ja vakuuttavia ääniä – rabbeista ja muista johtajista – välttämään kostonhimoa ja sydämettömyyttä ja inspiroimaan polkua voittoon, joka säilyttää tilaa armolle, ystävällisyydelle ja rauhalle.
Herzl on Har’el Beit Midrashin perustaja ja johtaja Jerusalemissa. Se on miesten ja naisten edistyneiden rabbiinisten opintojen oppilaitos. Hänen kirjoituksensa löytyvät osoitteesta http://www.har-el.org.
Artikkelikuvassa Mooses amalekilaisia vastaan käydyn taistelun aikana. Maalaus: John Everett Millais 1871. Lähde: Wikipedia.
