Peilisolu.

Viskeraalinen teologia

Aabrahamin perintöä edustavissa suunnissa pohditaan kysymyksiä ”mistä johdetaan oikea ja väärä?” tai ”onko olemassa mielipiteistä riippumattomia moraaliarvoja ja velvollisuuksia?” sekä miten nämä perustellaan. Kristinuskon teistisen näkemyksen ja islamin piirissä vastaus näyttää selvältä. Jumala on säätänyt – jopa melko yksityiskohtaisen – lain ja välittänyt sen ihmiskunnalle kirjoitetussa muodossa ilmestyksen tai inspiroidun luovan kirjoitustyön välityksellä. Juutalaisuuden ortodoksisen suunnan piirissä ajatus lienee sama, jopa niin, että fundamentalistinen kristinusko ja islam ovat perineet ”jumalan puhe” -käsitteen juutalaisuuden vuosisataisesta traditiosta.

Juutalaisuuden historiaan kuuluu intensiivinen syväteologinen pohdinta, dialogi ja ajoin kiistely. Jo VT:n aikana erottui erilaisia suuntauksia radikaalista ortopraksiasta Raamatun vertauskuvallisuutta hahmottavaan apofaattiseen tulkintaan. Rabbiininen juutalaisuus on tuottanut kirjastometrejä tutkistelua lain sisällöstä ja tulkinnoista. Kuulimme sympaattisen esimerkin Yle Areenan sarjassa ”Pyhiä juutalaisia kirjoituksia”. Asia koski Raamatun käskyä välttää käyttämästä ravintoja kaloja, joilta puuttuu suomut (3 Moos 11). Madekeiton luvallisuus on ollut juutalaisten oppineiden päänvaiva ja tulkinta on vaihdellut vuosisatojen mittaan.

Kristinuskon apologiapyrkimyksen ja teistisen näkemyksen parissa ajatus Jumalasta oikean ja väärän määrittelevän koodin asettajana on kulmakivi. Rationaalisen teistisen filosofian ja apologian nimiä ovat uskonnonfilosofit William Lane Craig ja Alister McGrath.

Willian Lane Craig pitää ajatusta yhtenä argumenttina Jumalan olemassaolon puolesta: “God is the best explanation of the existence of objective moral values and duties”. Usein toistamansa väite kuuluu esimerkiksi tässä podcastissa. Ajatuksen kulku jatkuu suurin piirtein siihen malliin, että jos teistinen Jumala-oletus hylätään, seurauksena on mielivaltainen relativismi. Kaikki on luvallista kuin viidakossa villieläinten kesken. Vastaava ajattelumalli on tuttua tutumpi monen muun uskonnollista kuria ja tuomioita jakavan puheissa.

Peilisolut ja myötätunto

Heitän haasteeksi vaihtoehdon, jota voisi kutsua viskeraaliseksi teologiaksi ja joka voidaan johtaa Jeesuksen puheista ja juutalaisuuden ikiaikaisista opetuksista ja eettisistä pohdinnoista. Kuulin viskeraalisen teologian ajatuksen Terho Pursiaisen esitelmästä 1990-luvulla. Ajatus löytyy myös hänen blogikirjoituksistaan. Sana viittaa kehollisiin tuntemuksiin, fyysisessä ja sielullisessa olemuksessa aistittavaan kipuun tai nautintoon, mielen ja ruumiin kokemaan olotilaan, homeostaasiin, joka voi olla sekoitus mielihyvää, ahdistusta, pelkoa, turvallisuutta tai uhkaa. Pursiaisen tapa käyttää sanaa teologian ja uskonkokemuksen yhteydessä on oivaltava. Toivon, että tulkintani seuraavassa tekee tälle oikeutta, kun otan keskusteluun etiikan ja moraalin sekä kysymyksen oikean ja väärän punnitsemisesta.

Ihmisyyden ainutlaatuinen piirre on kykymme aistia lähimmäisen mielentilaa, samastumisen kautta aavistaa, mitä toinen ihminen tuntee. Voimme simuloida omassa mielessä jossain määrin, millä tavalla oma käytöksemme vaikuttaa lähimmäiseen, naapuriin, työtoveriin, omaan lapseen, oppilaaseen, ihmistovereihin lähellä ja kaukana.

Tämä samastumisen aisti, myötätunto, compassion on Jeesuksen sanoman väkevä ydin ja nousee juutalaisuuden kirjoituksista ja historiasta. Lähimmäisyyteen, armahtamiseen, heikkojen huomioimiseen liittyviä jakeita löytyy Jeesuksen puheista ja VT:n profeettojen opetuksista. Kultaisen säännön etiikka on tämän periaatteen tiivistys. Myötätunnon aisti on myös piirre, joka luultavasti erottaa ihmisen eläimistä. Lääketiede on tehnyt kiinnostavia havaintoja, jotka saattavat selittää, mistä on kyse. Vastavuoroisen samaistumisen ja tunnekokemuksen simulaatio voi perustua ns. peilisolujen toimintaan. Kuulin asiasta jokin vuosi sitten ystävältäni LkT Antti Linkolalta ja olen kiitollinen vinkistä.

Kysymys oikeasta ja väärästä ihmisten välisissä suhteissa ja yhteiselämässä on kiinteästi yhteydessä tähän. Voimme aistia, miten tekomme, käytöksemme, asenteemme, mukaan lukien vaikkapa perheen käytännöt tai uskonnolliset oppituomiot vaikuttavat lähimmäisen maailmantunteeseen ja olotilaan.

Tähkäpäät ja uuhi pulassa

Jeesukseen liitetyistä tapauksista koskettavia ovat mm. tapaus, jossa nälkäiset seuralaiset katkoivat tienvarresta tähkäpäitä, vaikka oli sapatti. Jeesuksen viesti asiassa koski kirjoitetun säännöksen ja ”viskeraalisen” nälän tunteen vertaamista. Sapattisäännön jäykän tulkinnan painoarvo tuli punnituksi. Toinen esimerkki koski hätään joutuneen eläimen auttamista uhmaten harkitusti sapattia koskevaa määräystä.

Kun Raamatun käskyistä luemme kiellon väkivallan käytöstä, tämä tulisi nähdä viskeraalisessa kehyksessä. Toisen lyöminen, vahingoittaminen tai tappaminen ei ole kiellettyä siksi, koska Raamattu sanoo, vaan syvemmin katsoen siksi, mitä tämä aiheuttaa lähimmäiselle. Ajattele ja koe miltä hänestä tuntuu ja ojenna käytöksesi sen mukaan!

Lakihurskauden tietopankkiin ja käskyjen labyrinttiin eksynyt juutalaisuus oli osittain harhautunut näihin sääntöjen risukoihin. Juutalaisen Jeesuksen radikaali näkökulman kääntö aiheutti pahennuksen nomenklatuuran käsikirjoitukseen. Jeesus ei aikonut kumota tai herjata omaa ja kansansa uskontoa vaan käynnisti räväkkää aikalaiskeskustelua tradition uudistamiseksi. Työnsä osoittautui sinapin siemeneksi, jonka vaikutus nousi esiin kuoleman jälkeen kuin maaperässä itäneenä taimena ja kasvoi suureksi puuksi. Monihaarainen oksisto tarjoaa suojaa monenlaisille lajeille.


Avatar photo

Kirjoittaja

Matti Heiliö on filosofian tohtori ja dosentti Lahdesta.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.