Black Panther. Kuva: Matt Kennedy©Marvel Studios 2018

Viihdyttävä ja näyttävä Black Panther taistelee supersankariuniversumissa mutta aitojen kysymysten parissa

Visuaalisesti huimaavan hieno Black Panther on yksi Marvelin parhaita elokuvia.

Black Pantherin jälkeen en pystynyt lopettamaan hymyilemistä enkä tiennyt, mikä hymiövalikoima olisi kuvannut intoani parhaiten supersankariystävälleni, jolle kommentoin elokuvat usein tuoreeltaan. Sanoja en edes yrittänyt laittaa järjestykseen.

Marvelin elokuvauniversumia seuranneet muistavat, että tapeltuaan edellisessä Captain America -elokuvassa Black Panther jäi suremaan isäänsä. Tämä menehtyi YK:n kokoukseen kohdistuneessa iskussa. Black Panther, T’Challa (Chadwick Boseman) on afrikkalaisen Wakandan kuningaskunnan kruununperillinen. Hallitsijat saavat mustan pantterin ominaisuudet ja supervoimansa mystisestä yrtistä.

Wakandan alueelle on aikanaan pudonnut meteoriitti, minkä seurauksena kansa kirjaimellisesti asuu valtavien rikkauksien päällä. Heillä on maailman vahvinta metallia, vibraniumia, sitä samaa, josta on valmistettu muun muassa Captain American kilpi, jonka Iron Man Tony Starkin isä aikanaan kehitteli. Black Panther nivoutuu sulavasti Marvelin elokuvauniversumin aiempiin tarinoihin.

Wakandan valtaistuimen oma eliittisotilaiden joukko muodostuu lojaaleista, äärimmäisen taitavista taistelijoista. Kuva: ©Marvel Studios 2018.

Wakandan valtaistuimen oma eliittisotilaiden joukko muodostuu lojaaleista, äärimmäisen taitavista taistelijoista. Kuva: ©Marvel Studios 2018.

T’Challa valmistautuu ottamaan vastaan kruunun ja hallitsijan vastuun kansasta, rikkauksista ja valtakunnasta. Kaikki ei tietenkään mene niin kuin käsikirjoitettu ja suunniteltu, vaan kuvioihin ilmestyy Avengers-joukon vanha vihulainen, Klaue (Andy Serkis), joka käy kauppaa laittomalla tavaralla ja aseilla ja on tietenkin paitsi rikas, myös kansainvälisessä rikollismaailmassa vaikutusvaltainen. Hänen apunaan on Erik Killmonger (Michael B. Jordan), afrikkalaisista sukujuurista kasvanut nuori, katkeroitunut mutta tappavan osaava mies.

Kun Black Panther kohtaa heidät, ollaan jo maailmanlaajuisen kostoretken aatossa.

Tykkään todella paljon supersankarielokuvista, ja olen tietenkin täysin puolueellinen kommentoimaan tätä, joten suokaa anteeksi, sillä rakastan tätä elokuvaa!

Elokuva on toki uuden supersankarin syntytarina, mutta se on myös paljon muuta. Nyt supersankari on nimittäin sankaruuden ytimessä, kun hieman reilussa kahdessa tunnissa onnistutaan käsittelemään aivan järkevästi ja päälleliimaamatta tai höperöimättä muun muassa orjuus, kolonialismi, Afrikan mantereen luonnonvarojen häikäilemätön riisto, isän menetys, heimosodat, pakolaiskysymys, kansojen oikeus pitää huolta ensi sijassa omista alueistaan, mustien kansalaisoikeustaistelu, aseellisen vastarinnan oikeus, maailmanrauha…

Kovin syviin filosofisiin ja kantaaottaviin vesiin ei tietenkään päästä, viihde-elokuvassa kun ollaan, mutta jo se, että monilla tavoilla länsimaihin keskittyvä supersankarimaailma ulkoavaruudesta tulevine uhkineen onkin jotain kaukaista huminaa ja käsissä on todellisten ihmisten ja kansojen historiassa kokemat vääryydet ja niistä nykyhetkeen juontavat aidot ongelmat – mitä muuta supersankarielokuvan juonelta ja asetelmalta enää voisi toivoa?

Wakandan heimoneuvoston kokoussali on komea – ja voisi olla vaikka Asgaardissa. Vain Thor puuttuu. Kuva: ©Marvel Studios 2018.

Wakandan heimoneuvoston kokoussali on komea – ja voisi olla vaikka Asgaardissa. Vain Thor puuttuu. Kuva: ©Marvel Studios 2018.

Tietysti hyvää pahista. Black Pantherin päävastustajaksi nouseva Killmonger on niin uskottava pahis kuin supersankarielokuvissa voi olla, kiinni tässä maailmassa ja realistisissa ongelmissa. Killmonger ei ole ulkoavaruuden uhka, sekopää tai riviheitto suuruudenhullu uhoaja, joka haluaa tuhota kaikki ihan vain siksi, että haluaa, vaan isojen menetysten myötä katkeroitunut ja aivan aiheesta ja hyvästä syystä kostoretkellään.

Lisäksi kaikki on toteutettu visuaalisesti päätähuimaavan hienosti, mukaan on ripoteltu mieltä kutkuttavia teknisiä kehittelyideoita, näyttelijätyö on lähes kautta linjan erittäin hienoa ja musiikki soi futuristisia afrikkalaistyylisiä rytmejä (jotka ovat muuten peräisin ruotsalaisten kiltiltä kellarihevarilta näyttävän säveltäjän kynästä).

Pakko mainita vielä sekin, että Marvelin superälykäs, varakas ja suvereenisti uutta teknologiaa kehittelevä Iron Man Tony Stark on nyt saattanut saada vertaisensa tekniikkavelhon nuoresta wakandalaisesta. Shuri (Letitia Wright) on kehitellyt Wakandan hallitsijahuoneelle ja ilmeisesti myös eri heimoille sellaiset välineet, ettei edistyneissä länsimaissa osata edes haaveilla. Odotan näiden kahden kohtaamista, sikäli kun heitä koskaan marssitetaan samaan elokuvaan.

Hyviä elokuvia kannattaa käydä katsomassa teatterissa useammankin kerran, näyttäviä supersankarielokuvia varsinkin. Black Panther voi hyvinkin olla Marvelin parhaita, ellei paras elokuva tähän saakka, ja se täytyy mennä katsomaan uudelleen pian. En halua pyyhkiä tätä hymyä naamaltani vielä.

 

Black Panther. Ohjaus Ryan Coogler. Pääosissa mm. Chadwick Boseman, Michael B. Jordan, Lupita Nyong’o, Danai Gurira, Martin Freeman, Letitia Wright. Parhaillaan teattereissa.

 

Artikkelikuvassa itse Black Panther, virtaviivaisen tyylikäs oikeuden ja maailmanrauha puolustaja. Kuva: ©Marvel Studios 2018.


Piia Latvala

Kirjoittaja

Kirjoittaja on kustannustoimittaja ja vapaa toimittaja, tarkkailija ja päiväuneksija, joka pukeutuisi mielellään supersankariviittaan.


'Viihdyttävä ja näyttävä Black Panther taistelee supersankariuniversumissa mutta aitojen kysymysten parissa' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2017.