Vihreä.

Vihreät ja uskonnot

Vihreiden ja uskonnon suhde on monessa mielessä ristiriitainen. Vihreät ovat uskonnollisia ja uskonnottomia, sekä uskontomyönteisiä että kriitikkoja.  Vihreiden politiikka perustuu arvoihin, jotka ovat yhteisiä monille uskonnoille, kuten ihmisoikeudet, ympäristönsuojelu, rauha ja solidaarisuus. Vihreät on antirasistinen ja monikulttuurisuusmyönteinen puolue, mikä sisältää periaatteessa myös uskontojen ja katsomusten moninaisuuden.

Suhteessa uskontoon vihreillä on kuitenkin sitkeästi ollut uskontovastaisen puolueen maine. Uskonnonvapauden negatiivinen korostus on ilmennyt vahvoina mielipiteinä, että uskonto voi olla tärkeä osa ihmisen identiteettiä, mutta sen tulisi olla yksityinen asia, joka ei saa määrätä yhteiskunnan sääntöjä, rajoittaa muiden ihmisten oikeuksia tai näkyä julkisessa tilassa.

Pitkään vihreiden ajattelussa on pidetty itsestään selvänä, että ”uskonto” on sama kuin ”evankelisluterilainen kirkko” ja kirkko puolestaan sama kuin ”konservatiiviset kristityt”. Samalla useat yksittäiset, näkyvät poliitikot ovat esiintyneet kirkon puolustajina ja toimineet sen luottamustehtävissä.

Puolueen valtakunnallinen yhdistys Armon vihreät perustettiin 2011, koska monet aktiivisesti kristityt vihreiden kannattajat halusivat tuoda esiin vihreiden ja kristinuskon arvojen yhtäläisyyksiä ja että siitä syystä moni kristitty oli valinnut juuri vihreät puolueekseen. Armon vihreät on toiminut tärkeässä roolissa viemällä vihreitä arvoja kirkkoon ja kirkkomyönteisyyttä vihreisiin. Tämä kaksisuuntaisuus on osin ollut myös Armon vihreiden viestiä hajottava tekijä.

Vihreistä arvoista ympäristöasiat ovat rantautuneet kirkkoon lisääntyneen ilmastonmuutostietoisuuden vuoksi. Vaikuttamistoiminnassaan monet vihreät ovat valinneet kanavakseen seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavan Tulkaa kaikki -liikkeen. Kirkastaisiko Armon vihreiden sanomaa kirkossa yksinkertainen kärki: kristityn tulee olla politiikkaa tehdessään heikoimman, vähemmistöjen ja ympäristön puolella, ja puoluepolitiikkakin on varsin suotava vaihtoehto näiden asioiden eteenpäin viemiseksi.

Mitä tulee uskontoon vihreissä, vihreisiin kuuluu kristittyjä, buddhalaisia, hinduja, muslimeita kuin muitakin uskonnollisia ryhmiä. Uskonto tarkoittaa nykyään uskontojen yhdenvertaisuuden tarkastelua ja vähemmistöjen huomioon ottamista. Vihreät arvostavat uskonnonvapautta ja pyrkivät löytämään yhteistä pohjaa eri uskontojen ja maailmankatsomusten välillä. Vihreiden poliittisessa ohjelmassa 2019–2023 oli suhteellisen tyly maininta: ”Uskonnollisia yhteisöjä kohdellaan samoin kuin muitakin kolmannen sektorin toimijoita. Varmistetaan kirkkojen yhteiskunnallisten tehtävien hoito.”

Teimme Armon vihreissä töitä vihreiden periaateohjelman 2020–2028 kanssa. Neuvottelutyön tuloksena, kun keskusteluissa nousi esiin ajatuksia, että uskonto voitaisiin rinnastaa mihin tahansa harrastustoimintaan, olimme tyytyväisiä lopulliseen sanamuotoon: ”Vihreät kunnioittaa uskonnonvapautta ja haluaa, että kaikkia maailmankatsomuksia kohdellaan tasa-arvoisesti. Uskontojen välistä yhteistyötä tulee tukea ja edistää rauhantyönä. Erilaisilla maailmankatsomuksellisilla yhteisöillä ja yhteisöihin kuulumattomilla tulee olla yhdenvertainen asema suhteessa valtioon.”

Yhdenvertainen asema suhteessa valtioon liittyy erityisesti uskonnollisten yhdyskuntien verotusoikeuteen. Seinäjoen puoluekokouksessa 2023 vihreiden ilmapiiri oli selvästi muuttunut uskontomyönteisemmäksi. Tämä näkyi Pekka Elonheimon tekemässä aloitteessa verotusoikeuden myöntämisestä myös vähemmistöyhdyskunnille. Saman sisältöinen aloite oli suorastaan tyrmätty neljä vuotta aiemmin. Nyt asiasta käytiin keskustelu, missä aloitetta kannatti myös valtakunnallisen yhdistyksen Tieteen ja teknologian vihreiden (Viite ry) edustajia. Periaatteellisella tasolla tämä oli iso askel – uskontojen ja katsomusten yhdenvertaisuuden edistäminen on yhteinen tavoite, tutkimalla, miten vähemmistöjen oikeudet toteutuvat kahden isoimman, erityisasemassa olevan kristillisen yhdyskunnan rinnalla.

Lisäksi voidaan todeta, että uskontojen sisällä on haasteita, esimerkiksi suhtautumisessa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin ja naisten asemaan, mutta niitä tulee viedä eteenpäin asianmukaisin prosessein yhteistyössä uskontojen edustajien kanssa. Monet heistä ovat varsin tietoisia nykyajan muutospaineista yhteisöissään.

Huomasimme juuri kesällä Koraanin polttamisepisodeista Ruotsista, miten tärkeää on, että meillä on edelleen voimassa laki uskonrauhan rikkomisesta. Uskonto nähdään elämän osa-alueena, jota ei saa tahallaan pilkata tai halveksia.

Tulemme aina olemaan sen haasteen äärellä, että uskonnot ovat jopa vuosituhansia vanhoja perinteitä, joilla on usein vahva merkitys jäsenilleen. Uskonnon sisällä on useita tulkintoja, mutta uskontoon kuuluva on yleensä vastuussa tulkinnastaan yhteisölle. Yhteisö käy prosessia keskuudessaan ja muutospaineissaan. Yhteiskunnallisissa aiheissa ja käytännön ratkaisuissa yhden yksilön elämänkatsomuksella ja uskonnolla ei voi olla sama painoarvo.  Miten löydetään pienin yhteinen nimittäjä, kun sinänsä keskeiset arvot kuten ihmisoikeudet ja tasa-arvo merkitsevät yhdelle ihmiselle jotain ja toiselle aivan päinvastaista?

Artikkelikuva: Wikipedia.


Katri Kuusikallio.

Kirjoittaja

Katri Kuusikallio on pappi, toiminnanjohtaja, Uskontojen yhteistyöjärjestö USKOT-foorumi. Armon vihreiden puheenjohtaja 2017-2019, kaupunginvaltuutettu, Järvenpää 2017-.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.