Syksyllä 1982 saavuin Suomeen ensimmäisen kerran vaihto-oppilaaksi. Vietin viikon muiden maahan tulleiden vaihto-oppilaiden kanssa orientaatioleirillä. Leirillä kuuntelimme ulkoministeriön viranomaisen esitelmän Suomen ulkopolitiikasta.Esitelmöitsijä selitti Paasikiven-Kekkosen linjan ja varoitti meitä arvostelemasta Suomen ulkopolitiikkaa, muuten suomalaiset loukkaantuisivat. Muutama vuosi myöhemmin palasin Suomeen opiskelemaan. Tuolloinen pääministerin erityisavustaja neuvoi lehtihaastattelussa Suomessa asuvia ulkomaalaisia käyttäytymään kuin he olisivat appivanhempien talossa.
Olen vuosien varrella antanut haastatteluja medialle Suomessa. Usein haastatteluissa esittämäni kriittiset näkemykset Suomesta ovat jääneet toimittajan vihkoon. Yleisölle välittyy kuva suuresta ”Suomi-fanista”. Näin en ylläty viimeaikaisesta joukkohyppäyksestä kansallismieliseen juoksuhautaan sen jälkeen kun ulkopuoliseksi määritelty henkilö uskalsi arvostella Suomea.
Ulkopuolinen saa säännöllisesti viestejä muodossa tai toisessa, ettei Suomea saa arvostella. Saamani viestit ovat olleet virallisia ja epävirallisia, äänettömiä ja äänekkäitä, ystävällisiä ja vihamielisiä. Ulkopuolinen saa viestejä, vaikka kuinka kauan asuisi Suomessa tai olisi tekemisissä suomalaisten kanssa.
Minun on ollut perin vaikea ottaa näitä viestejä vakavasti. Ensinnäkin, julkinen keskustelu Suomessa on täynnä kritiikkiä ulkomaista, ulkomaalaisista ja toiseuksista. Joka päivä seuraan suomalaisten puuttumisia tapahtumiin muun muassa Venäjällä, Intiassa, Kiinassa ja USA:ssa. Suomen suurimmat nettifoorumit ovat rakentuneet niin sanotulle maahanmuuttokriittisyydelle.
Viime vuosina maailmalla Suomi ja suomalaiset ovat toimineet yhä enemmän tuomareina kuin lääkäreinä. Suomalaisessa diplomatiassa tyly uho on korvannut entisaikojen liiallisen nöyryyden. Tästä kehityksestä presidentti Niinistö on viime aikoina huomauttanut.
Toiseksi, globaalisoituneessa maailmassa yksittäisen maan ongelmat ja ratkaisut eivät ole enää sen omia. Opin jo 1980-luvun alussa, miten USA:ssa tehdyt päätökset saattavat vaikuttaa koko maailmaan, jopa Suomeen saakka. Nykyään Suomessa tehdyt ratkaisut voivat yhtä hyvin vaikuttaa kreikkalaisten hyvinvointiin kuin venäläisten liikkuvuuteen. Suomi ei voi enää salata ongelmiaan maailmalta.
Kaikkien maiden ongelmat vaativat yhä enemmän globaalisia, maan rajat ylittäviä ratkaisuja. Vaatimus, että ihmiset kiltisti pysyvät omilla kansallisilla tonteillaan, ei perustu nykymaailman todellisuuteen.
Vaikka kansallinen henkinen juoksuhauta kaivetaan kuinka syväksi tahansa, yhä useammat ”ulkopuoliset” tulevat ottamaan kantaa niihin Suomen asioihin, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä. Kaivetaanko juoksuhauta niin syväksi, että hukutaan pohjaveteen?
Kirjoittaja Jason Lavery.
Asuinpaikastani riippumatta Suomen kehityslinjat vaikuttavat elämääni. Suomen historian tutkijana minulle on elintärkeää, että Suomen tiedeyhteisö pysyy niin korkeatasoisena kuin se nykyään on. Aktiivisena luterilaisena elinvoimainen kirkko Suomessa on minulle hengellisesti tärkeä.
Vain avoimessa ja moninaisuutta arvostavassa Suomessa pystyn antamaan takaisin niille suomalaisille, jotka ovat antaneet minulle niin paljon. Näin pidätän itselläni oikeuden ottaa kantaa Suomea koskeviin asioihin.
Jason Lavery
Kirjoittaja on Oklahoman valtionyliopiston historian professori ja Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti.
