The Vatican Secret.

Vatikaanin salaisuuksien kirja dekkarin aiheena

Kun dekkarin nimessä on sana Vatikaani, se yleensä herättää kiinnostusta. Se ei kuitenkaan välttämättä merkitse, että kirjan potentiaalinen ostaja olisi erityisen kiinnostunut katolisesta kirkosta tai edes uskonnosta.

Vatikaani sanana assosioituu helposti maailmaan, jossa dekkarit yleensä operoivat: murhien, salajuonien, korruption, seksin ja väkivallan maailmaan. Se ei ole pelkästään kirjailijoiden tai toimittajien ansiota, vaan kirkon edustajat ovat itsekin toiminnallaan antaneet vahvan panoksen tällaisen vaikutelman syntymiseen.

Luonnollisesti Vatikaani-sana tuo dekkariin mukanaan jonkinlaisen teologisen näkökulman, vaikka se sitten yleensä tarkoittaakin melko populistista hätkäytysteologiaa, joka perustuu siihen, että keskivertolukija ei tunne kirkkohistoriaa tai raamatuntutkimuksen tuloksia. Häntä on helppo suorastaan shokeerata tiedoilla, jotka teologian alan ammattilaisille ovat itsestäänselvyyksiä.

Minulla on eräs tutkijakollega, joka on kerännyt dekkareita, joissa hämäriä asioita tapahtuu Vatikaanin arkistossa. Arkiston nimi oli vuoteen 2019 asti Vatikaanin salainen arkisto, nykyään se on Vatikaanin apostolinen arkisto. Nimenmuutoksen sanotaan johtuneen osaltaan siitä, että vanha nimi herätti vääränlaisia, epätoivottuja assosiaatioita. Dekkareissa sitä totisesti käytettiin hyväksi, ehkä tunnetuimmin amerikkalaisen Dan Brownin Da Vinci -koodissa. Lukijat ottivat hyvin tosissaan ajatuksen, että arkistossa piilotellaan salaisuuksia, joita varjellakseen kirkko on valmis äärimmäisiin toimiin.

Arkiston salaisuudet on lähtökohtana myös David Leadbeaterin dekkarissa The Vatican Secret. Sen keskiössä on käsikirjoitus nimeltään ”Vatikaanin salaisuuksien kirja” (engl. The Vatican Book of Secrets), jota säilytetään arkiston kellarissa holvissa holvin sisällä. Niteen oikea nimi olisi varmasti latinankielinen, mutta sitä kirjailija ei ole vaivautunut käyttämään.

Vatikaanin salaisuuksien kirja on nide, johon jokainen uusi paavi saa tutustua paaviutensa alussa. Sitä päivittää kulloisenkin paavin arkistonhoitaja. Salaisuuksien sisältöjä ei kirjassa avata tarkemmin, kunhan vihjaillaan, että ne liittyvät Jeesuksen persoonaan, kuolintapaan ja ruumiin säilytyspaikkaan. Huomattavaa on, että paavi Franciscus ei kirjassa esiinny muuten kuin nimenä. Usein Vatikaani-dekkareissa paavi kuitenkin on aivan keskeinen toimija. Tällä kertaa kardinaalit riittävät.

Vatikaanin salaisuuksien kirja on juonessa tärkeä, koska sitä tavoittelee vuosituhansia vanha järjestö nimeltään Amori (suomeksi se ehkä käännettäisiin monikossa Amorit), joka on kristinuskon vannoutunut vihollinen. Sen johtaja Marduk haluaa saada niteen haltuunsa paljastaakseen koko maailmalle siihen kirjatut salaisuudet ja siten tuhotakseen kristinuskon uskottavuuden. Dekkarin teologilukijana on sanottava, että idea tuntuu suoraviivaisuudessaan lapselliselta, mutta se on myyntiluvuista päätelleen kuitenkin vedonnut suureen yleisöön.

Tapahtumiin sekoittuu arkiston kellarissa tutkimusta tekevä isä–tytär-tutkijatiimi ja heitä suojelemaan palkattu henkivartijakaksikko. Vahteinaan heillä on lisäksi kaksi sveitsiläiskaartin sotilasta (kaarti on vakiotoimija Vatikaani-dekkareissa). Tutkijatiimin työn keskeyttää Amori-varas, joka tappaa kaartilaiset ja tutkijaisän sekä varastaa Salaisuuksien kirjan. Tästä lähtee käyntiin takaa-ajo, johon osallistuvat henkivartijat ja tutkijatiimin tytär. Matkan varrella he saavat pari liittolaista ryhmäänsä. Jos mietitään arkistokuvauksen uskottavuutta, täytyy sanoa, että Vatikaanin arkistossa työtään tekevät tutkijat saavat kyllä tyytyä lukemaan lähteitä arkiston tutkijasalissa. Jos he pyytäisivät omaa työtilaa arkiston kellarista, heidät todennäköisesti naurettaisiin ulos. Mutta ei anneta tämän nyt häiritä!

Da Vinci -koodin tapaan ryhmä ratkoo eri kirkkojen sivualttareihin kaiverrettuja vihjeitä päästääkseen selville Amorin päämajan sijainnista. Tämä etsintä vie heidät Jerusalemiin, Pariisiin, Venetsiaan, Irakiin ja lopulta takaisin Roomaan. Vihjeet antavat lukijalle mahdollisuuden kokeilla omia koodinpurkutaitojaan. Leadbeater ei valitettavasti ole vihjeiden kehittelyissään ollut yhtä kekseliäs kuin Dan Brown.

Ostin kirjan ja luin sen sinnikkäästi loppuun saakka, koska minua katolisen kirkon tutkijana ja dekkarien ystävänä kiinnosti nähdä, millaisesta Vatikaanin salaisuudesta tällä kertaa puhuttaisiin. Leadbeaterin kehitelmät osoittautuivat melko kaavamaisiksi ja yllätyksettömiksi. Tuli vaikutelma, että tekijä on tehnyt kirjaa suunnitellessaan listauksen elementeistä, jotka myyvässä Vatikaani-dekkarissa täytyisi olla, ja ne on sitten suurin piirtein kaikki ängetty mukaan. Opus Deistä ei kuitenkaan ollut puhetta! Lopussa pääpahis Marduk pääsee pakoon, ja viimeisissä lauseissa annetaan ymmärtää, että jatkoa seuraa. Valitettavasti.

 

Arvioitu teos: David Leadbeater, The Vatican Secret.  Avon Books 2022. 418 s.

 


Kirjoittaja

Mikko Ketola (s. 1963) on kirkkohistorian yliopistonlehtori ja dosentti Helsingin yliopistossa. Vartijan päätoimittajana hän on toiminut vuodesta 2010 lähtien. Lue lisää


'Vatikaanin salaisuuksien kirja dekkarin aiheena' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.