”Luostarin seinien suojasta lähdettyään hän törmää todellisuuteen, joka on yhtä outo ja yllättävä kuin kammottavakin”, kirjoittaa Andrei Tarkovski elokuvansa Andrei Rubljovin päähenkilöstä.
Kyseessä on yli kolmetuntinen mustavalkoinen elokuva. Se sijoittuu levottomalle 1400-luvun Venäjälle. Ihan lopussa se muuttuu värilliseksi, kun kamera liikkuu maailmankuulujen ikonien yksityiskohtien yllä.
Vasta törmääminen oudon, yllättävän ja kammottavan todellisuuden kanssa saa Rubljovin lopulta maalaamaan kuuluisat ikoninsa. Hän maalaa väriä mustaan maailmaan.
Hän ei vain törmää siihen, vaan käy sen läpi. Hän ei siis ole vain maailmassa, vaan myös maailmasta. Erityisesti kirvessurman jälkeen Rubljov murtuu. Hän luopuu ikonimaalauksesta kokonaan ja tekee vaikenemislupauksen.
Elokuvassa hänen maalaamistaan ei kuitenkaan näytetä kertaakaan. Yhdessä kohtauksessa ollaan kyllä työmaalla, mutta Rubljov ei kykene maalaamaan Viimeistä tuomiota kirkon seinille.
Yksi teologinen aihe elokuvassa on lahjakkuus. Tällöin tarkoitetaan jotain vailla ansiota saatua, lahjaa. Armo on teologiassa nimitys tälle. Elokuva on sukua Miloš Formanin elokuvalle Amadeus.
Taiteellinen lahjakkuus on molemmissa elokuvissa jotenkin epäreilusti jaettua. Yhdelle annetaan yllin kyllin ja toinen jää täysin ilman. Mozart-elokuvassa se on Salieri ja Rublevin kohdalla Kirill.
Yksi mainio kirjoitus yksin armosta ja uskosta Rubljov-elokuvassa on teologian opiskelijoiden Kyyhkynen-lehdessä ilmestynyt Rosa Grenen Sola gratia, sola fide. Itse pidän kirjoitusta yhtenä parhaimpana kommentaarina elokuvalle.
Toinen aihe elokuvassa on Andrein kasvu suureksi ikonimaalariksi. Aihe ei ole erillään armon aiheesta. Kasvussa ei ole vain kyse teknisestä kehittymisestä, eikä vain rypemisestä maailmassa, vaan jostain syvemmästä. ”Yli kolmen tunnin ajan elokuvan päähenkilö ei tee paljon muuta kuin tarkkaile”, toteaa Robert Bird.
Elokuvassa katsoja saa seurata Rubljovin murtumista jumalalliseksi ikonimaalariksi. Mielestäni Tarkovski haluaa elokuvassa kertoa, että vasta eletyn jälkeen Rubljov maalaa mestariteoksensa, ja senkin lahjakkuuden armosta.
Itse elokuva myös yllättäen – melkein armosta – valmistui outoon maailmaan. Neuvostoliitossa elokuvan virallinen enakkovastaanotto oli vaisu. Tarkovski antoi kuvaavasti päiväkirjalleen nimen Martyrologia ja se kuvaa kaikenlaisia ihmeellisiä elokuvanteon varrella.
Harvan mestariteoksen käsikirjoitus on jäänyt taksin penkille ja lähes ihmeen kaupalla löytynyt taas.
Lue myös: Tauno Väinölä, ”Myös alla vaivan” – Miten Tarkovski piilotti elokuviinsa kristillistä sanomaa. Vartija 27.12.2021.
Andrei Tarkovskin kuolemasta on 29.12.2021 kulunut 35 vuotta.
Artikkelikuvassa on elokuvan mainosjuliste. Rubljovia näytteli Anatoli Solonitsyn.
