BBC:n kuusiosainen sarja Susipalatsi (Wolfhall) alkoi TV1:llä 25.8. ja tarjoaa kiehtovaa ajankuvaa, teologisia ongelmia, menetyksen suruja ja suuria voiton hetkiä, mutta myös esimerkkejä vallan hauraudesta ja nurkan takana odottavasta kuolemasta.
Ihmisen pitää valita hallitsijansa, opastetaan sarjan Thomas Cromwellia, kun hänen uransa valtaan ja maineeseen 1500-luvun alkupuolen Englannissa on vasta aukeamassa.
Hallitsijan valinta oli tärkeää varsinkin sepän pojalle, joka oli omin avuin kohonnut lakimieheksi. Hänellä ei ollut suuren suvun tuomaa tukea ja suojelusta.
Hilary Mantelin Susipalatsi ja Syytettyjen sali -romaaneihin perustuvaa sarjaa on ylistetty eikä turhaan. Lavastus on huolellista työtä, asuntojen hämäryys sellaista kuin kynttilänvalossa elettäessä tahtoi olla, koko ajankuva aatteellisesti rikas ja vivahteikas sekä sarjan ihmiset kohtaloineen mieleen jääviä.
Thomas Cromwellin (oik. Mark Rylance) uskollisuutta ja taitoa punnitaan tarkkaan. Kuninkaalla (Damian Lewis) ei ole varaa pitää lähellään pettureita. Kuva: Giles Keyte/YLE Kuvapalvelu.
Henrik VIII on ehkä tunnetuin Englannin kuninkaista. Hänen vaimoistaan kaksi päätyi mestauslavalle. Henrikin aika, jolloin katolinen kirkko menettää Englannissa valtansa ja rikkautensa ja uusi aika tekee tuloaan, on tavattoman kiinnostava – eikä vähiten yksityisten ihmisten kokemusten tähden.
Peter Kosminskyn ohjaamassa draamassa Henrikin hahmo nähdään monipuolisena ja ristiriitaisena, vaikka sarjan päähenkilö onkin Henrikin uskotuksi kohoava Thomas Cromwell. Jo ollessaan syrjäytettävän kardinaali Wolseyn palveluksessa Cromwell oppi, että hänen päätehtävänsä oli katsoa maailmaa isäntänsä silmin ja työskennellä hänen etunsa mielessään.
Se ei estä häntä toimimasta myös oman itsenä tähden – kaikessa hiljaisuudessa.
Cromwellin ja Henrikin aika on ongelmia täynnä. Kuningas on ollut naimisissa jo parikymmentä vuotta veljensä lesken Katariina Aragonialaisen kanssa saamatta miespuolista perillistä.
Kun Tudor-suvulle ei perijää kuulu, kuningas on pulassa ja valtaa himoitsevat pohtivat jo: Kuka meistä?
Kuningas, kirkon uskollinen poika alkaa ahdingossaan miettiä, onko hän tehnyt syntiä naimalla veljensä lesken. Entä jos tämä vakuutteluistaan huolimatta ei ollutkaan Henrikille tullessaan neitsyt?
Susipalatsi avaa ajan mutkikasta ajattelua: ilman perillistä ei valta ole pysyvää, ilman kirkon suostumusta ei avioliittoa mitätöidä, ilman uutta liittoa eivät mahdollisuudet pojan saamiseen kasva.
Katariinan tytär Maria ei ongelman ratkaisussa erityisesti auta eikä Saksan oppineilta irtoa tukea kuninkaan avioerolle.
Meidän on ehkä vaikea kuvitella, mitä katolisen kasvatuksen saaneelle kuninkaalle merkitsi julistautua Englannin kirkon pääksi ja millaisia intohimoja se kansassa herätti. Kun vallasta taistellaan ja uutta ajattelua tuodaan kansan keskuuteen väkipakolla, polttorovioiden savu näkyy kauas, ja päät putoilevat taitavan pyövelin miekan heilauksella tiuhaan tahtiin.
Cromwell itse tuntee sympatiaa William Tyndalea kohtan, joka mantereelta käsin on kääntänyt Uutta testamenttia kreikaksi. Hän osallistuu uudistusmielisten kokouksiin salaa, vaikka palveleekin niin kardinaalia kuin kuningastakin.
Kosminskyn ohjauksessa sarja keskittyy viisaasti muutamaan päähenkilöön ja heidän suhteisiinsa. Damian Lewis on salskea Henrik, ei myöhempien vuosien sairauksien ja mässäilyn kuluttama valtias. Mark Rylancen niukkailmeiset kasvot tulkitsevat hienosti Cromwellin ajatuksia. Hän puhuu vallan käytävillä vähän, kuulee paljon sekä toimii hiljaa ja määrätietoisesti. Välillä hän tietää toimivansa väärin perustein, mutta tekee sen silti kuninkaan ja sitä kautta maan etu mielessään.
Kuninkaan sydämen valtaansa saanut Anna Boleyn (Claire Foy) pelaa määrätietoisesti oman tulevaisuutensa varmistamiseksi. Hän ei aio päätyä sisarensa Maryn tavoin kuninkaan entiseksi rakastajattareksi.
Sekä Thomas Cromwell (Mark Rylance) että kuningatar Anna Boleyn (Claire Foy) mestattiin vain neljän vuoden välein. Kuva: Giles Keyte/YLE Kuvapalvelu.
Anna vaikuttaa suuresti Cromwellin entisen työnantajan kardinaali Thomas Wolseyn tuhoon, Cromwell taas joutuu etsimään perusteet Annan syrjäyttämiselle. Silti he tunnistavat toistensa pelurihengen.
Mantelin romaanin Henrik VIII on kiinnostava persoonallisuus, pehmeämpi ja moniulotteisempi kuin esimerkiksi C. J. Sansomin Shardlake-sarjan ahne kuvien raastaja ja luostareiden tuhoaja. Sama koskee hänen Cromwelliaan.
Vaikka Cromwell kohoaa korkealle, hän toimii aina hillitysti, pidättyväisesti ja todelliset tunteensa kätkien. Jo esimmäisessä jaksossa hän saa kuulla pariin kertaan arvion itsestään: ”Hän on ei-kukaan.” Vähemmästäkin sisuuntuu.
Susipalatsi-romaanissa Thomas Cromwell tunnustaa: ”Hän on pitänyt ilmeensä järjestyksessä siitä päivästä lähtien kun hän vannoi uskollisuuttaan kuninkaan neuvonantajana. Hän on käyttänyt vuoden ensimmäiset kuukaudet katsellen muiden ihmisten kasvoja tunnistaakseen niillä epäilyä, varauksellisuutta tai vastarintaa ja napatakseen kiinni ohikiitävän hetken ennen kuin ne asettuvat jälleen hovimiehen, avustajan tai hännystelijän sulaviksi piirteiksi.”
Vaikka BBC:n sarja ei kykenekään välittämään kirjoissa niin nautittavasti esiintyvää tunteiden liikettä, niin Cromwellin, Henrikin, Wolseyn kuin Annankin ilmeitä kannattaa katsoa tarkkaan. Suuret tunteet nousevat usein hiljaisuudesta.
Susipalatsi-sarjaa esitetään tiistaisin TV1:ssä klo 21. Jaksoja voi katsoa myös YLE Areenasta seitsemän päivän ajan. Artikkelikuva: Anna Boleynin kohtaloksi koitui se, ettei hän pystynyt antamaan kuninkaalle perillistä. Thomas Cromwell joutui etsimään perusteita erolle. Kuva: Giles Keyte/YLE kuvapalvelu.
