Valepappi alttarilla. Kuva elokuvasta.

Valepappi

Puola on kirkkohistorioitsijan silmin katsottuna Euroopan mielenkiintoisimpia maita. Se on yksi niitä harvoja maita, joita voi vielä erilaisilla mittareilla pitää katolisuuden ”linnakkeina”. Kuitenkin Puolassakin tilanne on muuttumassa, ja maallistuminen – miten se sitten määritelläänkään – etenee vääjäämättömän tuntuisesti. Nuori sukupolvi ei ole enää yhtä innostunut uskonnosta ja kirkosta kuin vanhempansa, ja muualla jo aiemmin kriisiksi puhjennut lasten seksuaalisen hyväksikäytön paljastuminen on vasta kasvamassa isoksi kriisiksi, joka murentaa ihmisten luottamusta kirkkoon ja pappeihin.

Puolan kirkollis-uskonnollisen maiseman muutosta on kuvattu kiinnostavalla tavalla myös viime vuosina valmistuneissa kirkkokriittisissä elokuvissa, joita Vartijassakin on esitelty. Niihin kuuluu kirkon sisällä tapahtuneesta lasten hyväksikäytöstä kertova Tylko nie mów nikomu (suom. Älä vain kerro kenellekään), jonka Heikki Leskinen esitteli Vartijassa viime vuonna. Itse kirjoitin Kler (Papisto) -elokuvasta myös 2019.

Nyt käsiteltävä Boże Ciało sopii luontevasti kahden edellisen joukkoon. Elokuvan puolankielinen nimi kääntyy kirjaimellisesti ”Jumalan ruumiiksi”, mutta tässä yhteydessä se tarkoittaa katolisen kirkon juhlapyhää Corpus Christiä eli Kristuksen ruumiin ja veren juhlapyhää. Sen ajankohta on 60 päivää pääsiäisen jälkeen, esimerkiksi tänä vuonna se oli 11.6.

Bartosz Bielenia esittää valepappi Danielia.

Bartosz Bielenia esittää valepappi Danielia.

Tarina kertoo Danielista (Bartosz Bielenia), joka on elokuvan alussa nuorisovankilassa murhan vuoksi. Hän pitää vankilan omasta papista, avustaa tätä messuissa ja haluaisi itsekin seminaariin opiskelemaan papiksi. Se ei ole kuitenkaan rikostaustan omaaville mahdollista.

Kun Daniel vapautuu, hänelle osoitetaan työpaikka eräältä sahalta. Daniel matkustaa paikkakunnalle mutta ei kuitenkaan ilmoittaudu sahalle vaan menee paikkakunnan kirkkoon. Hän valehtelee suntion tyttärelle olevansa pappi ja näyttää todisteeksi varastamaansa papinkauhtanaa sokeripaloineen. Tästä alkaa tapahtumaketju, jonka päätteeksi Daniel alkaa toimia sijaisena kirkkoherralle, joka joutuu menemään katkaisuhoitoon alkoholiongelmansa vuoksi.

Käsikirjoittaja Mateusz Pacewicz on kertonut, että valepapit eivät ole Puolassa harvinainen ilmiö ja että tapauksia paljastuu muutama vuodessa. Hänen mukaansa valepapit ovat usein köyhiä miehiä, jotka yrittävät parantaa taloudellista tilannettaan ja nostaa sosiaalista statustaan esiintymällä pappeina. Danielin tapauksessa ei ole kyse niinkään statuksen etsimisestä kuin siitä, että hän tuntee kutsumusta papiksi ja toteuttaa sitä vaikka huijaamalla.

Itse asiassa Daniel pärjää hyvin pappina. Hän soveltaa aluksi vankilapapilta oppimiaan näkemyksiä ja retoriikkaa ja lisää siihen itsenäistä ajatteluaan. Koska Danielilla ei ole teologista koulutusta, hänen saarnansa ja puheensa eivät ole dogmaattisia vaan hän pyrkii käyttämään termejä, jotka jokainen seurakuntalainen voi ymmärtää. Hänellä on hyvä lauluääni. Varsinkin kylän nuoret suhtautuvat Danieliin luontevasti. Heille hän sanoo, ettei pidä selibaattia järkevänä, mutta ”kun kerran ryhtyy papiksi, on noudatettava sääntöjä”. Tästä huolimatta Daniel päätyy rakastelemaan suntion tyttären kanssa.

Valepappi Daniel ja suntion tytär Marta (Eliza Rycembel). Kohtaus elokuvasta.

Valepappi Daniel ja suntion tytär Marta (Eliza Rycembel). Kohtaus elokuvasta.

Keskeinen osa tarinaa on ennen Danielin tuloa sattunut auto-onnettomuus, jossa useita nuoria kyläläisiä on kuollut. Nuorten omaiset käyvät päivittäin muistotaulun luona suremassa ja rukoilemassa. He eivät ole voineet antaa anteeksi miehelle, joka heidän mielestään aiheutti onnettomuuden. He ovat lähettäneet vihaviestejä miehen leskelle ja estäneet miehen hautaamisen kylän hautausmaalle. Kun Daniel pääsee tästä selville, hän ryhtyy sovittelemaan kyläläisten välillä. Lopulta miehen tuhkatut jäännökset voidaan haudata.

Kovin pitkäksi Danielin pappisura ei jää, sillä ensin hänet löytää yksi entisistä vankikavereista, joka yrittää kiristää häntä. Lopulta paikalle saapuu myös vankilapappi, joka vaatii Danielia lopettamaan pappina esiintymisen heti ja lähtemään hänen kanssaan piispan puheille. Viimeisenä tekonaan kirkossa Daniel paljastaa seurakuntalaisille tatuoidun yläruumiinsa, joka kertoo konkreettisesti hänen vankilataustastaan.

Elokuvan juliste.

Elokuvan juliste.

Elokuva on voittanut useita palkintoja Puolassa ja muualla. Se oli Puolan edustaja ulkomaisten elokuvien Oscarin saajaksi. Elokuva on hienosti ohjattu ja kuvattu. Danielin esittäjä Bartosz Bielenia on ulkonöltään ja intensiteetiltään kuin yhdistelmä nuorta Christopher Walkenia ja Cillian Murphya.

Elokuva tuskin tulee Suomessa teattereihin, mutta Blue-ray/DVD-painos englanninkielisin tekstein siitä on jo saatavilla.

Arvioitu elokuva: Boże Ciało (Corpus Christi). Ohjaaja: Jan Komasa. Käsikirjoitus: Mateusz Pacewicz. Pääosissa Bartosz Bielenia, Alexandra Konieczna, Eliza Rycembel. Puola 2019. 115 min. 


Avatar photo

Kirjoittaja

Mikko Ketola (s. 1963) on kirkkohistorian yliopistonlehtori ja dosentti Helsingin yliopistossa. Vartijan päätoimittajana hän on toiminut vuodesta 2010 lähtien. Lue lisää


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.