On mielenkiintoista nähdä, millä tavalla islam ja terrorismi näkyy joissakin syksyn dekkareissa. Somekeskustelujen perusteella ei näet paljon tarvita, kun tunteet jo kuohahtavat pienestäkin sytykkeestä tai peräti huhusta: ”NE ovat taas asialla!” Omat mielikuvat voittavat faktat hyvin nopeasti.
Onneksi monipuolisempia uhkakuvia löytyy dekkareista.
Norjalaisen Anne Holtin kirjassa Tuntematon uhka (Gummerus, suomentanut Outi Menna) räjähtää Oslossa islamilainen kulttuurikeskus, ja onnettomuudessa kuolee 23 ihmistä. Kuka haluaa pahaa ihmisille, jotka haluavat olla norjalaisia muslimeja, hyvin sopeutuneita, paikkansa uudessa kotimaassaan löytäneitä maahanmuutajia?
Pyörätuoliin sidottu huippuälykäs ja mutkikas Hanne Wilhelmsen ryhtyy tutkimaan, ja kokonaiskuva alkaa avautua. Kirjassa 43 vuotta maassa asunut Oslon yliopiston professori tilittää: ”Silti minä tunnen ulkopuolisuutta. Se tekee minusta erilaisen. Ja se tunne, kokemus siitä ettei koskaan, ikinä, kuulu joukkoon ja ole oikea norjalainen, vaikka onnistuisi elämässään kuinka hyvin, muodostaa parhaan kasvualustan radikalisoitumiselle.”
Holt nostaa taitavasti esiin asenteita, joilla maahanmuuttajiin suhtaudutaan, eikä lopputulos ole lainkaan odotettu. Onko suurin haaste ja uhka islamin sijasta kuitenkin ulkopuolisuus, kenen tahansa?
Olennaisia kysymyksiä, hyviä vastauksia ja harras toive: vähemmän nationalismia, kiitos!
Ruotsalaisen kriminologian professorin Leif GW Perssonin Pommimies ja hänen naisensa (Otava, suomentanut Kari Koski) on oikea herkkupala. Kansainvälinen terrorismi uhkaa nyt Ruotsin kuningasperhettä kansallispäivän juhlissa Skansenilla. Kuka ja miksi? Onko pieneen kylään pesiytynyt kokonainen terrorismille omistautunut perhe? Mistä suunnasta todellinen uhka tulee?
Koska juonipaljastukset eivät ole toivottavia, sanottakoon vain, että Persson avaa tyylinsä mukaisesti taitavasti ja laajalta ruotsalaista yhteiskuntaa, sen lähihistoriaa ja poliisin tiedustelutyötä – myös kansainvälistä. Uusi ongelma kaikkialla länsimaissa tuntuvat olevan muslimimiesten kanssa avioituneet tai islaminuskoon kääntyneet keskiluokkaiset nuoret naiset.
Perssonin henkilöissä on syvyyttä ja särmää. Hänellä on myös tallella viehättävä tapa linkittää yhteen henkilöiden ajatukset ja heidän puheensa. Koko totuus ei ole puhutussa.
Naiset nousevat tässäkin kirjassa tutkimuksen ja tapahtumien keskukseen, eikä nainen esimiehenä tunnu olevan miespuolisille työtovereille mikään ongelma. Virkistävää lisäksi, ettei kukaan poliisi ole henkilökohtaisissa ongelmissaan rypevä renttu!
Persson on samoilla linjoilla kuin Holt: nationalismi on vaarallista.
Suomalaisen Risto Isomäen kirjassa Haudattu uhka (Tammi) maalataan hyytävä kuva tulevaisuudesta: Isis on Suomessa ja itsenäisyyspäivän juhlissa sairastuu äkkiä tuhansia. Maanjohto lakoaa parissa päivässä sairaalaan tai kuolee. Kuolonuhrien luku kasvaa ja Suomi on pian kansainvälinen uutinen. Saadaan uhkaviesti ja vaatimus: Euroopan unionin jäsenmaiden tulee tunnustaa, että on jumalanpilkkaa ja pyhäinhäväistys väittää että Ainoalla Oikealla Jumalalla voisi olla poika. Tai että olisi olemassa myös jonkinlainen epämääräinen henki, joka sekin olisi jumaluus.
Mutta mitä Isis puuhaa Olkiluoto 3:sen läheisyydessä? Onko kaikki tapahtunut todella vain hourupäistä teologista kiristystä?
Isomäki pistää arvoitusta ratkovat henkilönsä luennoimaan ydinvoiman vaaroista. Täyttä ja kiinnostavaa asiaa, mutta henkilöhahmot eivät luennoimisesta syvene vaikka toimintaa riittää.
Mutta Isomäki esittää olennaisia kysymyksiä: Miten taistella rasistisia ja fasistisia aatteita vastaan enää silloin, kun lukemattomien ihmisten itsetunto on jo muserrettu lyhytnäköisen ja ylimielisen, eliitin etuja palvelevan politiikan kautta?
Tässäkin kirjassa tavataan hyvin pätevä ja kiinnostava nuori nainen ja poliisi Aishawarya Sadiq, joka määrittelee itsensä protestanttiseksi muslimiksi. Vahinko, että toiminta jyrää hänenkin hahmonsa monipuolisuuden alleen.