”Kuubalainen Miamissa äänestää aina republikaaniehdokasta. La comunidad cubana, amerikankuubalaisten yhteisö, asettuu ehdokkaansa tueksi tämän nimestä riippumatta.” Nämä ovat viimeiset sanat, jotka kuulen vaalipäivänä toimistolta poistuessani. Floridassa tiedetään hyvin, että osavaltio on vaa’ankieliasemassa vaalien lopputuloksen kannalta. Donald Trumpin on voitettava Florida, mikäli hän tahtoo presidentiksi. Kun Floridan tulos tiedetään, se antaa suunnan koko vaalien tulokselle.
Vaalipäivän iltana Miamin kaduilla on tavallista vähemmän kulkijoita. Hiljaista Miamissa ei koskaan ole, mutta tänä iltana tavallista verkkaisempaa. Rauhasta ei kuitenkaan voi puhua. Vaalit ovat ajaneet kaupungin jännitystilaan, jossa tunnustetaan avoimesti väkivallan ja terroritekojen mahdollisuus. Viime kuukausina kiihtynyt vaalisirkus on luonut ilmapiirin, jossa tunnemme seisovamme jonkin kynnyksellä, odottavamme kiihtyneinä jotakin suurta ja vielä tuntematonta.
Illalla olohuoneissa loistavat valot ja television suorat vaalivalvojaiset heijastuvat pihamaalle asti. Valot alkavat sammua puoliltaöin, kun ensimmäiset varmoina pidettävät ennusteet lopputuloksesta saapuvat. Vaalitulos vahvistuu aamuyöllä paikallista aikaa. Seuraavana aamuna yliopistolla vallitsee kummallinen, kouriintuntuvasti tavallisesta poikkeava tunnelma. Osa yön läpi valvoneista opiskelijoista on jäänyt kotiin, osa saapunut yliopistolle purkamaan kokemustaan. Harva löytää sanoja tuntojensa kuvaamiseen; monet ovat hiljaa ja tuijottavat väsyneinä eteensä. Muutamat itkevät, toiset kuvaavat olotilaansa ”hautajaisissa olemiseksi – kuin jokin olisi kuollut, kuin olisi menettänyt jotain”. On vaikea saada kiinni perimmäisistä tunteista: tämä on yhdistelmä yllätystä, järkytystä, shokkia, kaiken nielevää kokemusta muutoksesta.
Esille purskahtavat reaktiot ovat tietenkin vain osa totuutta. Donald Trump voitti vaalin Floridan osavaltiossa; hän sai ratkaisevan määrän kannatusta. Kaiken tämän esille tuodun tyrmistyksen taustalla on myös niitä, jotka saivat vaalista haluamansa lopputuloksen.
Yliopiston aulassa seurattiin vaalituloksia. Kuva: Petra Kuivala
Latinokulttuurin hallitsemalla yliopistokampuksella Trump ei kuitenkaan tilastojen valossa ollut laajimmin kannatettu ehdokas, ja siitä nämä reaktiot kertovat. Kaikista Floridassa tilastoiduista latinoäänistä Clinton keräsi 70 prosenttia ja Trump 25 prosenttia. Vaali ei kuitenkaan ratkennut Floridan eikä latinojenkaan ääniin vaikka niin etukäteen arveltiin. Latinoäänestäjät osoittivat tukensa mutta eivät riittävän selvästi. Demokraattiehdokkaana Clinton keräsi latinoäänestäjiltä vähemmän ääniä kuin edeltäjänsä Obama.
Se, mikä kärjistyneestä kampanjoinnista, likaisesta vaaliretoriikasta ja kaikista lietsotuista mielikuvista on jäänyt jäljelle, on syvä kahtiajako. Kampanjointi on jakanut kansalaisia enemmistöihin ja vähemmistöihin, enemmän ja vähemmän amerikkalaisiin, toivottuihin ja ei-toivottuihin. Ne ovat erityisen kipeitä teemoja latinoyhteisölle, joka arkea siirtolaisuus, monikulttuurisuus, rasismi sekä toimeentulon ja koulutuksen kysymykset ovat ilman vaalikampanjoitakin.
Kuubalainen sukupolvikokemus
Vaaleja nimitetttiin vastakkainasettelujen vaaleiksi jo ennen tulosten selviämistä. Republikaanien ja demokraattien, väestöryhmien ja ajatusmaailmojen välille piirtyvät rajat tulevat näkyväksi erityisesti Miamin kuubalaisyhteisön keskuudessa.
La comunidad cubana heijastaa vastakkainasettelussa sekä politiikkaa että omaa identiteettiään ja historiaansa. Kyse on sukupolvien ja vuosikymmenten välisestä kuilusta. Karkeasti ottaen ensimmäisen siirtolaissukupolven kuubalaiset profiloituvat voimakkaasti republikaanien kannattajiksi.
Alkuperäisen kotimaan kommunistisen järjestelmän vastustaminen on ohjannut heidän poliittista asemoitumistaan puolen vuosisadan ajan. Tälle sukupolvelle demokraatit näyttäytyvät edelleen kaiken sen ystävinä, jota he omasta historiastaan käsin kammoavat ja torjuvat. Nämä kotimaansa 1960- ja 1970-luvuilla poliittisen tilanteen vuoksi jättäneet kuubalaiset ovat vastustaneet presidentti Obaman liennytyksen politiikkaa Kuuba-suhteissa, torjuvat mahdollisuuden neuvotteluista ja yhteistyöstä Raúl Castron johtaman hallinnon kanssa ja identifoituvat edelleen kommunismin vastustajiksi. He odottavat myös Donald Trumpilta tiukkaa linjaa yhteistyössä Kuuban kanssa.
Fidel Castron vuoden 1959 vallankumouksen jälkeen Yhdyvaltoihin saapui noin 500 000 kuubalaista. Monet ensimmäisten sukupolvien eksiilikuubalaisista eivät ole koskaan palanneet Kuubaan lähtönsä jälkeen. Heille entinen kotimaa piirtyy identiteettiin kipeänä kokemuksena menetyksestä, kodin jättämisestä vailla vaihtoehtoa. Kun 1960-luvun ensimmäinen aalto kuubalaisia saapui Yhdysvaltoihin, he odottivat pikaista paluuta saarelle, josta kommunismi olisi (Yhdysvaltojen avulla) syösty vallasta. Vuosikymmenten vierittyä ja Fidel Castron sinniteltyä vallassa eksiiliyhteisö alkoi rakentaa itselleen uutta identiteettiä, nyt amerikankuubalaisina vailla toiveita paluusta kotimaahan. Kokemus menetystä kotimaasta, petetyksi tulemista ja pakotetusta luopumisesta näyttäytyy edelleen traumana sukupolven identiteetissä.
Tämän ensimmäisen yhteisön sisälle kasvoi 1980- ja 1990-lukujen uusien siirtolaisuusaaltojen (400 000 kuubalaista on saapunut Yhdysvaltoihin vuoden 1980 jälkeen) sekä uuden sukupolven syntymisen myötä eri tavalla profiloituva kuubalaisamerikkalaisten ryhmä. Yhdysvalloissa syntyneet tai tänne hyvin nuorina saapuneet amerikankuubalaiset poikkeavat vanhempiensa sukupolvesta kulttuurisen kokemuksensa vuoksi: monet heistä kokevat olevansa henkilökohtaiselta identiteetiltään amerikkalaisia, joita sitovat kuubalaisuuteen perheen kautta välittyvät juuret. Monet heistä eivät ole koskaan käyneet Kuubassa.
Kuubalainen todellisuus välittyy heille perhesiteiden ja perinteiden kautta, mutta henkilökohtaisen elämän todellisuus on vahvasti Yhdysvalloissa. Heidän kanssaan samalle kentälle asettuvat myös ne amerikankuubalaiset, jotka ovat viime vuosikymmeninä saapuneet Yhdysvaltoihin voimakkaammin taloudellisesten ja sosiaalisten kuin ideologisten teemojan tuomina. Uuden sukupolven suhtautuminen nyky-Kuubaan onkin enemmän realismin ja käytännön kysymysten määrittelemää kuin puolen vuosisadan takaisesta ideologisesta yhteentörmäyksestä nousevaa. Reaalipolitiikka on noussut uuden sukupolven keskeiseksi näkökulmaksi Kuubaan, amerikankuubalaisuuteen ja tulevaisuuteen.
Yhteisön muuttuva identiteetti
Vuoden 2012 tilastojen mukaan Floridassa elää noin 1,2 miljoona kuubalaista: he ovat osavaltion suurin latinoryhmä käsittäen noin 30 prosenttia kaikista Floridan latinoista. Nykytodellisuudessa he eivät kuitenkaan enää ole yhdenmukaisesti ajatteleva ja käyttäytyvä ryhmä. Elämäntarinoiden erot, henkilökohtaisen ja yhteisöllisen identiteetin eri kerrokset sekä oma eletty paikka historiassa näyttäytyvät jakolinjana amerikankuubalaisessa identiteetissä. Presidentinvaaleissa yhteisön jakautuminen näkyi selvästi äänestystuloksessa: 53 prosenttia Floridan kuubalaisista äänesti Trumpia, 41 prosenttia Clintonia. Perinteinen kuubalaisyhteisön asemoituminen republikaanien kannattajaksi piti pintansa, mutta demokraattiehdokkaan keräämä äänimäärä kertoo yhdenmukaisuuden hajoamisesta yhteisön sisällä.
Nuoremman sukupolven amerikankuubalaiset asettuivat näissä vaaleissa tukemaan Clintonia. Kenties siksi, että hän on demokraatti; kenties siksi, että hän ei ole republikaani. Kenties siksi, että hän edusti vastapoolia Trumpille. Ehkä häntä pidettiin parempana ehdokkaana näiden kahden väliltä valittaessa; ehkä hän näytti edustavan sitä, mihin nuori sukupolvi halusi vetää rajan vanhempiinsa nähden. Kuubalaisuus näyttää kuitenkin olleen vain yksi äänestyskäyttäytymistä selittävä tekijä – muita ratkaisevia tekijöitä olivat esimerkiksi asuinalue, koulutus, taloudellinen asema sekä sosiaalinen status. Tämä kertoo osaltaa myös nuoremman sukupolven identiteetistä: siinä missä kuubalaisuuden kokemus on edeltäneille sukupolville ollut identiteetin ydin, nuorelle väestölle se on vain osa kokonaisuutta.
Perinteinen kuubalainen republikaanipolitiikka saavutti merkittävän voiton Trumpin valinnan taustallakin. Miamissa paikallistasolla selvä osoitus vanhojen rintamalinjojen pitävyydestä on amerikankuubalaisen republikaanisenaattori Marco Rubion valinta jatkokaudelle Floridan osavaltiosta. Presidenttikilvasta luovuttuaan senaattorinvaaleihin ehdolle asettunut Rubio edustaa historiasta tuttua amerikankuubalaista republikaanipolitiikkaa suhtautumisessaan nyky-Kuubaan, Raúl Castron hallitukseen sekä ulkopoliittisiin suhteisiin ja kaupalliseen yhteistyöhön Kuuban kanssa. Hän torjuu poliittisten suhteiden kehityksen, vastustaa kauppasaarron purkamista ja suhtautuu kriittisesti tulevaisuuden siirtolaisuuspolitiikkaan Kuubasta saapuvien osalta.
Mitä tapahtuu Obamacare-terveydenhuoltouudistukselle Trumpin valinnan jälkeen? Kuva: Petra Kuivala
Kuvaava anekdootti on Rubion varhainen lapsuusmuisto: hän kertoo ajatelleensa, että tulisi jonain päivänä itse johtamaan amerikankuubalaisista muodostetun sissijoukon Kuubaan, syrjäyttämään Fidel Castron ja nousemaan saarivaltion presidentiksi. Miaminkuubalaisen yhteisön sisältä politiikkaan ponnistava Rubio ilmentää menestyksellään sitä, että edelleen merkittävä osa Miamin kuubalaisyhteisöstä tahtoo pitäytyä perinteisessä asemoitumisessaan – sekä Yhdysvaltain sisäpolitiikassa että ulkopolitiikassa Kuuban suhteen.
Elämä ei kuitenkaan ole vain poliittista rajanvetoja tai neljän vuoden välein mitattavaa puolueuskollisuutta. Kuubalaisen yhteisön sisällä tapahtuva pirstaloituminen ei ole vain numeroja tilastoissa tai kaaria diagrammeissa. Se on perhe-elämää, arkea ja yksilöiden välisiä suhteita. Viime kuukausina se on ollut vaaleista kotona käytyjä rajuja väittelyjä tai vaaleista kokonaan vaikenemista sovun säilyttämiseksi. Se on ollut sukupolvien välillä esiin piirtynyt kuilu ja pyrkimys rakentaa siltoja. Se on tapa arvioida menneisyyttä ja katsoa tulevaan. Se on myös monisäikeinen tapa katsoa ja tulkita tämän päivän Kuubaa, soittaa sukulaisille Havannassa ja lähettää – tai olla lähettämättä – kuukausittainen taloudellinen avustus saarella asuville perheenjäsenille.
Vaalituloksen ilmentämä jakautuminen kuvaa amerikankuubalaisen yhteisön identiteetin kehittymistä. Tuo muutos puolestaan tulee heijastumaan Yhdysvaltojen lähivuosien Kuuban-politiikkaan, ja sen kautta myös Kuuban tulevien vuosien kehitykseen. Polarisoitumisen ollessa jo vahvaa amerikankuubalaisten keskuudessa on vielä avoinna, mihin suuntaan heiluri lähivuosina heilahtaa – ja millaisen panoksen uusi presidentti kehitykseen antaa.
Artikkelikuvassa on Hillary Clintonin vaalijuliste. Kuva: Petra Kuivala.
