Teologian tohtori Mika K. T. Pajunen. Kuva: Mikko Ketola
Vartijan lukijoilla on tässä yhteydessä tilaisuus päästä nauttimaan teologian tohtori Mika K. T. Pajusen asiantuntemuksesta. Pajunen on väitellyt Englannin kirkon ja Suomen luterilaisen kirkon suhteista vuosina 1945-1951. Hän on luterilaisen kirkon pappi mutta toiminut myös Englannin kirkon pappina kymmenen vuotta. Tällä hetkellä hän toimii arkkipiispan teologisena erityisavustajana.
Mitä tiedät Justin Welbysta, josta tulee seuraava Canterburyn arkkipiispa? Mikä on esimerkiksi hänen suhtautumisensa naispiispa-kysymykseen?
En tunne piispa Justin Welbya henkilökohtaisesti, mutta olen koettanut luoda hänestä mielikuvaa lehti- ja nettikirjoitusten perusteella. Näiden perusteella Welby vaikuttaa poikkeuksellisen hyvin maailmaa ja ihmistä ymmärtävältä evankelikaalilta, jonka tausta on yritysmaailmassa.
Hän on yksityiskoulu Etonin kasvatti, joka opiskeli taloushistoriaa Cambridgen yliopistossa ja päätyi ensimmäisellä urallaan talousjohtajaksi öljyalalle. Kristityksi Welby tuli aikuisiällä Alpha-kurssien kotiseurakunnan Holy Trinity Bromptonin kautta, jossa hänet myös kastettiin.
Welby vaihtoi hyväpalkkaisen johtajan toimen Englannin kirkon papin virkaan ja päätyi nopeasti Liverpoolin tuomiorovastiksi ja viime vuonna Durhamin piispaksi.
Yleisesti arvioidaan, että Welbylla on taustastaan johtuen hyvä mahdollisuus puhua yhteiskunnassa ymmärrettävällä kielellä. Heikkoutena taas pidetään lyhyttä kokemusta piispana toimimisesta.
Eettisissä kysymyksissä Welby on vastustanut sukupuolineutraalia avioliittolakia, vaikka häneltä oletetaan löytyvän myös ymmärrystä seksuaalisten vähemmistöjen kansalaisoikeuksia kohtaan. Homoseksuaalisessa parisuhteessa eläviä pappeja Welby ei liene valmis konsekroimaan piispoiksi, mutta piispanviran hän on valmis avaamaan naisille.
Englannin kirkossa on vakiintunut eräänlainen herrasmiessopimus valita vuoronperään enemmän katolisesti tai evankelikaalisesti virittyneitä Canterburyn arkkipiispoja.
Nyt oli siis evankelikaalin vuoro ja minusta vaikuttaa siltä, että Welbyn valinnassa on haettu sellaista arkkipiispaa, joka voisi pitää eettisten kysymysten kanssa kamppailevaa Anglikaanista kommuuniota kasassa sekä antaa kotona tukea ja johtajuutta Englannin kirkossa kasvavalle evankelikaalille siivelle. Tämän lisäksi on eduksi, että arkkipiispa ymmärtää rahan päälle ja pystyy hyvin monikulttuurisessa ja sekulaarissa yhteiskunnassa sanoittamaan kristillistä uskoa ymmärrettävällä tavalla.
Kaikkein rohkaisevinta Welbyssa on kuitenkin se, ettei hänellä näytä olevan selviä kriitikkoja missään päin kirkkoa, vaan häntä pidetään yleisesti ottaen innostavana piispana.
Esimerkiksi naisten asemaa Englannin kirkossa ajanut, Durhamissa työskennellyt liberaali ystäväni Miranda Threlfall-Holmes kehuu tämän päivän (8.11.) Guardianin nettiversiossa Welbyn tapaa hoitaa hiippakuntaansa, vaikka hänen luulisi perusorientaatioltaan olevan kriittinen evankelikaalia, öljyteollisuudessa työskennellyttä, yksityiskoulun kasvattia kohtaan. Tämä lupaa Englannin kirkon kannalta hyvää ja toivoni on, että tämä innostava avoimuus voisi jatkua pitkään.
Miten arvioisit Rowan Williamsin onnistumista arkkipiispana?
Arkkipiispa Williamsin arvioinnissa tulee vastaan sama ongelma kuin presidentti Obaman ensimmäisen kauden arvioinnissa: kukaan ei täytä valittuun kohdistuvia katteettomia odotuksia.
Williams kuvaa itsekin tätä viimeisimmän kirjansa Faith in the Public Square johdannossa: Jos arkkipiispa puhuu liian raamatullisesti, häntä syytetään latteudesta tai asiaankuulumattomuudesta; jos hän siirtyy maalliselle alueelle, hänelle kerrotaan ettei ole tämän alan asiantuntija; jos tekee jotakin akateemiseen vivahtavaakaan, pidetään käsittämättömänä ja elämästä vieraantuneena; keskittyminen eettisiin kysymyksiin johtaa seksuaalietiikan kohdalla kritiikkiin siitä, että on kiinnostunut vain toisten ihmisten seksielämästä, ja muiden eettisten kysymysten kohdalla kritiikkiin siitä, että on haluton puhumaan varsinaisista uskon totuuksista tai tarjoamaan kristillistä johtajuutta. Williamsin mukaan arkkipiispa on tuomittu epäonnistumaan näiden odotusten täyttämisessä.
Minusta tämä kuvaa Williamsin tilannetta varsin hyvin. Pyrkimys Anglikaanisen kommuunion ykseyden vaalimiseen ja haluttomuus antaa yksinkertaisia vastauksia vaikeisiin kysymyksiin on tuottanut monille pettymyksen ja herättänyt syytöksiä arkkipiispan linjaa kohtaan. Tämä ei kuitenkaan tee Williamsista huonoa arkkipiispaa ja minun on ainakin vaikea kuvitella ketään, joka olisi selviytynyt tästä vaikeasta tehtävästä kovin paljon paremmin.
Williamsin arkkipiispuutta on leimannut syvä teologinen sivistys, joka on pyrkinyt kunnioittavaan dialogiin eri tavoin ajattelevien ja laajemman yhteiskunnan kanssa. Omat kohtaamiseni arkkipiispan kanssa ovat luoneet minulle tämän lisäksi kuvan avoimesta ja lämpimän vieraanvaraisesta hengellisestä johtajasta, jonka viisaus tullee kestämään vielä pitkälle hänen oman kautensa jälkeenkin.
On esitetty, että Canterburyn arkkipiispan ja Anglikaanisen kommuunion hengellisen johtajan tehtävät erotettaisiin toisistaan. Onko se mielestäsi todennäköistä?
En pidä tätä todennäköisenä.
Ja sitten kaikkia suomalaisia korventava kysymys: onko Welbylla minkäänlaisia Suomen-suhteita?
En usko, että Welbylle on ehtinyt vielä syntymään kovin syviä suhteita Suomeen, mutta olen ymmärtänyt että arkkipiispa Kari Mäkinen ja kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo tapasivat hänet vieraillessaan viime kesänä Englannin kirkon kirkolliskokouksessa Yorkissa. Nyt onkin siis aika tutustua uuteen arkkipiispaan ja hänen linjaansa myös ekumeenisella kentällä.
Kysymykset esitti Mikko Ketola.
