Uskonto, mielipide ja aste-erojen taju

Vakaumuksen ilmaisemisen vapaus ja tuomitsevan tai halventavan puheen etiikka ja oikeudellinen säädäntö on näkyvästi esillä ja hyvä niin. Prosessin aikana tulisi ehkä olla malttia jättää asianomaisille viranhaltijoille työrauha. Koska kuitenkin niin monet näkyvät nimet ja julkisen sanan käyttäjät ovat asiaa käsitelleet ja siis media-skenen paneeli on koolla, otan vapauden lausua näkemyksiäni. Oskari Juurikkala, katolinen pappi sekä kauppatieteen ja oikeustieteen tohtori kirjoitti blogiartikkelin ”Päivi Räsänen, seksuaalivähemmistöt ja oikeusvaltio”, jossa hän käsittelee tunnettua tapausta ja valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen käynnistämää oikeusjuttua.

Arkisessa puheessa voi ilman suurempaa harmia ottaa vapauksia tyylin ja logiikan suhteen, harrastaa löyhää retoriikkaa, epäjohdonmukaisia heittoja, liioittelua tai vähättelyä kieli poskessa. Tilanne on toinen julkisilla foorumeilla, asiantuntijan lausunnoissa, poliitikon, järjestöjohtajan tai hengellisen, aatteellisen julistajan puheissa. Arvostelun kriteereitä voi ja tulee tiukentaa ja ennen kaikkea täsmentää. Tämä koskee kaikkia Räsänen–Toiviainen-tapauksen osapuolia ja mediassa kirjoittaneita.

Aste-erot ja hutilointi

Kiinnitän huomiota lausumien täsmällisyyteen, johdonmukaisuuteen ja siten keskustelun tyyliin. Eräs nolostuttava asia ovat ajattelun kuperkeikat, jotka johtuvat aste-erojen tajun puutteesta tai tahallisesta sotkemisesta, vähättelystä tai suurentelusta. Äskettäin eduskunnassa nähtiin päiviä ja usean yön tunteja kestänyt yhden puolueen puhemaraton. Kun puolueen puheenjohtajalta tiukattiin perustelua tahalliseen viivytys-offensiiviin, selitys oli: eduskunnan oikeus ja velvollisuus on käsitellä tärkeä asia perusteellisesti, sellaista ei voi hoitaa nuijan kopautuksella. Siis ”nuijan kopautus” vastaan ”päivien puhemaraton”. Olivatko nämä asialliset vaihtoehdot? Kyseenalaisen väitteen puolusteluksi otetaan kaukaa ääripäästä köykäinen, älytön tai selvästi mahdoton vaihtoehto, ja tämä katsotaan oman kannan todisteluksi.

Toisenlainen mutta yhtä moitittava harhautus on, jos keskenään verrannollisten tai melkein identtisten väitteiden välille halutaan luoda ero tarkoitushakuisesti, semanttisen suurennuslasin avulla. Näen tällaisen ongelman Juurikkalan ja monien samaan ajatukseen liittyneiden teksteissä. Juurikkala arvostelee jyrkin sanoin Toiviaisen lausuntoa asiavirheistä, vääristelystä ja oikeusperustan kuvauksesta. Juurikkala sanoo, että häneltä ”– – katosi hetkeksi kaikki sympatia syyttäjän näkökulmaa kohtaan”. Toivon, että hän voisi palauttaa paitsi sympatian myös luottamuksen valtakunnan syyttäjän persoonaan ja instituutioon.

Avainkohta Juurikkalan argumentissa on seuraavien ilmausten vertailu. Raija Toiviaisen lausunnossa lukee: ”Räsäsen näkemyksen mukaan homoseksuaalit eivät myöskään ole Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit”. Toiviainen viittaa kohtaan, jossa Päivi Räsänen lausuu Raamattuun viittaamalla: ”Jumala ei alun perin luonut ihmistä homoseksuaaliksi. Hän loi heteroseksuaaliksi. Hän loi miehen ja naisen ja tarkoitti avioliiton näiden kahden välille”. Juurikkala näkee Toiviaisen syyllistyvän vääristelyyn, joka on farssi ja lähentelee kunnianloukkausta. Minusta rinnastuksessa on semanttista kikkailua, olennaisesti identtisen asiasisällön eron suurentelua tavalla, jota en voi käsittää tai hyväksyä.

Rumankin sanan saa sanoa

Käynnissä olevan jutun olennainen aihe on mielestäni rajojen täsmentäminen uskonnollisen mielipiteen, vakaumuksen ja sen ilmaiseminen tavoista. Uskonnonvapaus ja mielipiteenvapaus ovat selviöitä suomalaisen ja eurooppalaisen oikeusvaltion piirissä. Uskonnollinen mielipide ei voi olla rangaistava silloinkaan, jos se on jonkun mielestä epämukava, vihamielinen tai jopa solvaava. Raamattua ja muita kirjallisia lähteitä tulee olla vapaus siteerata.

Oleellista on, että näiden väitteiden tunnustetaan olevan sanojan tai hänen edustamansa yhteisön mielipide. Ongelma syntyy, jos sanoja ilmaisee lausuvansa mielipidettä vahvemman väitteen, jota ei voi asettaa kyseenalaiseksi. Lausujan tulee myöntää ja vähintään implisiittisesti ilmaista, että joillakin voi olla toisenlainen oikeutettu mielipide. Erityisesti auktoriteettiasemasta, asiantuntijana tai vallankäyttäjänä ilmaistut katsomusta ilmaisevat lausumat ovat kriittisiä. Jos ne esitetään kuin selviön tai tosiasian hahmoisena, niitä tulisi arvioida mahdollisena sananvapauden väärinkäyttönä. Seuraavat muotoilut ovat uskonnollisen mielipiteen, katsomuksen tai vakaumuksen muotoisia ja niiden tulee olla sallittuja:

  • Minä uskon, että Jumala ei alun perin luonut ihmistä homoseksuaaliksi.
  • Minä ajattelen, että homoseksuaalisuus on psykoseksuaalisen kehityksen häiriö.
  • Katson Paavalin kirjoitukseen (..) vedoten, että homoseksuaalisuus on synti ja häpeä.
  • Minun vakaumukseni mukaan ja VT:n jakeiden (..) nojalla avioliitto on vain miehen ja naisen välinen.

Seuraavat Räsäsen kiistanalaisesta pamfletista lainatut tieto-väittämät ovat sen sijaan vähintään kyseenalaisia, ellei jopa asenteellisia ja vääristeleviä. (P. Räsänen, Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi, sivu 10-11):

  • (– –) tieteellinen todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti, että homoseksuaalisuus on psykoseksuaalisen kehityksen häiriö.
  • Seksuaalisen identiteetin eheytyminen kohti normaalia heteroseksuaalista tunne-elämää on mahdollista, jos ihminen on itse motivoitunut ja halukas hoitoon.

Homous, tiede ja kysymysmerkit

Juurikkalan artikkelissa viitataan kahteen asialliseen laajaan artikkeliin. Toinen on laaja tutkimusraportti Bailey et al: ”Sexual Orientation, Controversy and Science”. Jokaisen aiheesta kiistelevän olisi tarpeen lukea se.  Toinen on PBS NewsHour tiedepalstan juttu (Nsikan Akban) homoseksuaalisuutta koskevasta viimeaikaisesta tutkimuksesta.

PBS-artikkelissa on useita oleellisia tuloksia mm. geneettisistä taustatekijöistä. Artikkeli kertoo, että mitään yhtä homo-geeniä ei ole löydetty, vaan mahdollinen geneettinen vaikutus on lukuisten geneettisten tekijöiden yhdistelmä. Myöskään mikään yksittäinen biologinen, psykologinen tai sosiaaliseen elämänkulkuun liittyvä tekijä ei näytä olevan riittävä selittäjä, vaan näillä kaikilla voi olla tekemistä sen kanssa, millainen seksuaalinen suuntautuminen yksilölle kehittyy.

Tämä tarkoittaa, että vaikuttavia tekijöitä voivat olla vaikkapa raskauden aikaiset tapahtumat, kohdun hormonaaliset olosuhteet, varhaislapsuuden kokemus ensimmäisten elämänpäivien, viikkojen ja kuukausien aikana, vauvan kokema hellyys ja iho-kosketus äidin ja isän taholta, äidin ja isän katseet sen jälkeen kun katsekontakti herää. Tästä alkava yksilönkehitys, tunne-elämä, sosiaaliset suhteet, elämän kulku lapsuuden ja nuoruuden kautta puberteettiin voivat olla mukana satunnaisuutta ja vaihtelevia impulsseja koskevalla polulla kohti aikuisen seksuaalista identiteettiä.

Väite psykoseksuaalisen kehityksen häiriöstä on siten yksipuolinen ja vakavasti asenteellinen, ja sillä tuntuu olevan ennen kaikkia ideologinen motiivi todistaa väite ”Jumala loi ihmisen alun perin heteroseksuaaliksi”. Oletus ns. eheytymisestä, seksuaalisen identiteetin muuttumisesta jonkin hoidon, terapian, oman päättäväisyyden ja ponnistelun kautta, on tunnetusti kiistanalainen, ja raportoituja kokemuksia lienee pääasiassa traagisista tuloksista. Kannattaa muistaa varoittavana esimerkkinä lääketieteelliset harharetket, kuten esimerkiksi lobotomia-kokeilut mielenhallinnan alalla.

Valtakunnansyyttäjän käynnistämä prosessi on tärkeä ja välttämätön selventämään uskonnollisten katsomusten ilmaisutapoja ja hienovaraista eettistä rajankäyntiä. Kyse on siitä, milloin sananvapauden sallima mielipiteen ilmaisu ylittää kynnyksen, jonka jälkeen lähimmäistä tai hänen elämäntapaansa tuomitsevat sanat ovat solvausta, syrjintää tai vihapuhetta kansanryhmää kohtaan.

Kaikki, jotka ovat teroittaneet kynänsä puolustamaan Päivi Räsäsen sanan- ja uskonnonvapautta ovat huomauttaneet tärkeästä asiasta mutta tavallaan itsestäänselvyydestä. Kaikilla meillä tulee olla oikeus uskonnolliseen mielipiteeseen, mutta lähimmäisen oikeutta toisenlaiseen mielipiteeseen tulee kunnioittaa. Erityisesti tulee huomata ja myöntää, että Raamatun tekstien lukutavat ja niistä omaksutut tulkinnat ovat olennaisesti mielipiteitä.

Herkkä rajankäynti

Oikeudellinen rajankäynti on kipeä kaikkien osapuolien kannalta. Kansalaisella tulee olla oikeus ”pitää esillä ja ilmaista vakaumusta, joka pohjautuu Raamatun ja kristillisten kirkkojen perinteisiin opetuksiin”. Samalla on tunnustettava jokaisen oikeus kyseenalaistaa ne Raamatun lukutavat ja vuosisatojen kulttuuripiirteet, joihin homoseksuaalisuuden torjunta on perustunut.

Päivi Räsänen sanoo lausunnossaan, että ”kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuviksi ja heillä on yhtäläinen ihmisarvo ja ihmisoikeudet”. Hän kuitenkin ilmaisee kirjoituksissaan itse asiassa, että homoseksuaalin elämäntapa ei kuulu ihmisarvon ja ihmisoikeuksien piiriin. Perusteluna se, että Raamatun vuosisatoina homoseksuaalisuus oli kielletty useiden kohtien (VT, Mooseksen kirjat, Paavali) kuvaamalla tavalla ja että tämä torjunta on ollut perinteinen kirkon opetus vuosisatoja. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että homoja ovat vihanneet myös natsit, muslimit, monet äärikansalliset tahot ja useat ateistit.

Vastakkain ovat siten nykyiset käsitykset ihmisoikeuksista, ihmisarvosta ja Raamatun tulkinnasta. Päivi Räsäsen fundamentalistisen vakaumuksen mukaan historiallinen tarkastelu ei tähän sovellu. Hän lausuu: ”Ymmärsin, että jos Jumala on, Hän itse ilmoittaa itsensä ja tahtonsa valitsemallaan tavalla. Jos en voi luottaa Raamattuun elävän Jumalan sanana, en voi olla varma syntieni sovituksesta ja pelastumisestani”. Nähtäväksi jää, onko maassamme lain turva ja mielipiteenvapaus myös niillä kristityillä, jotka lukevat Raamattua historiallisen tarkastelun ja kulttuurievoluution näkökulmasta. Valtakunnansyyttäjä katsoo, että Räsäsen lausumat ovat syrjiviä ja halventavia ja ovat omiaan aiheuttamaan suvaitsemattomuutta, halveksuntaa ja vihaa homoseksuaaleja kohtaan. Tulisi löytää kapea sovinnon tila ristikkäin jämähtäneiden katsomusten väliltä. Mikä on homoseksuaalin ihmisarvo ja ihmisoikeus ihan käytännössä, eikä vain teoreettisena kristillisenä julistuksena?


Avatar photo

About

Matti Heiliö on filosofian tohtori ja dosentti Lahdesta.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.