Helsingissä esiin tulleen päiväkotiin sijoitetun moskeijan ja sen edustajan huonosti suomea taitavan johtajan lausuntojen perusteella ovat eräät poliitikot esittäneet, että pitäisi opettaa elämänkatsomustietoa.
Tarkastelen tätä asiaa hieman.
Elämänkatsomustieto-nimisen oppiaineen kehkeytymisen taustalla on seuraava kehitys. Matematiikan lehtori ja Vapaa-ajattelijan liiton puheenjohtaja Erkki Hartikaisen tavoitteena oli saada Suomen kouluihin oma oppiaine uskonnottomille. Valitettuaan aiheesta kaikille kansallisille toimijoiille, hän teki vuonna 1978 kantelun Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomitealle. Vuonna 1981 näiden valitusten perusteella tuli elämänkatsomustieto koulun oppiaineeksi.
Elämänkatsomustieto-nimisen koulun oppiaineen lähtökohtana oli näin alun perin uskonnonopetuksen vastustaminen. Vielä 1980-luvulla syntyneen ihmisoikeuspäätöksen perusteella suomalainen koulu oli viimeinen Albanian kaltainen länsimaa, jossa opetettiin tieteellistä ateismia koulun oppiaineena.
Ajan myötä oppiaine muuntui filosofistyyppiseksi oppiaineeksi, jonka asenteellinen tausta pysyi tausta-alalla, mutta jonka oppisisältö vastasi yleisiä perusopetuksen valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan kirjattuja tavoitteita. Opettajan kelpoisuudeksi tuli filosofian perusopinnot vähennettynä logiikan eli järkevän ajattelun perusteiden kurseilla. Valtaosa opettajista oli peruskoulutukseltaan joko uskonnon tai filosofian opettajia.
Tällä hetkellä voimassa olevat perusopetuksen valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet sekä uskonnonopetuksen että elämänkatsomustiedon osalta ovat valaisevia. Esittelen ja tarkastelen niitä seuraavassa.
Oman uskonnon opetusta varten on toistakymmentä eriytyvää uskonnonopetuksen suunnitelmaa, jotka seuraavat alla olevia tavoitteita. Käyn niistä läpi vain muutamia ja vertaan niitä elämänkatsomustiedon yleisten sisältöalueiden opetussuunnitelmassa oleviin kuvauksiin, koska elämänkatsomustiedolle ei ole eri elämänkatsomusten mukaisia eriytyviä suunnitelmia.
Uskonnon ja elämänkatsomustiedon valtakunnalliset opetussuunnitelmat
Perusopetuksen uskonnon yleiset sisällöt ovat 1. Suhde omaan uskontoon, 2. Uskontojen maailma ja 3. Hyvä elämä.
Elämänkatsomustiedon yleiset sisällöt ovat 1. Katsomus ja kulttuuri, 2. Etiikan perusteita ja 3, Ihmisoikeudet ja kestävä tulevaisuus.
Pinnallisesti katsoen uskonnonopetuksen sisältöalue 3 on etiikkaa ja elämänkatsomustiedon sisältöalueet 2 ja 3 niin muodoin myös etiikkaa.
Sisältöalue 1 Suhde omaan uskontoon ja Katsomus ja kulttuuri
Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti
– Luterilaisessa uskonnonopetuksessa keskeistä on kristinusko eri puolilla maailmaa painottaen nykytilannetta, kristinuskon synty, leviäminen ja jakaantuminen, katolinen ja ortodoksinen kirkko sekä protestanttiset kirkot, erityisesti luterilainen kirkko, kirkkokuntien levinneisyys, keskeisiä opetuksia, Raamatun syntyhistoriaa, keskeistä sisältöä ja tulkintatapoja sekä uskonnon kulttuurivaikutuksia, kristinusko Suomessa ja sen kulttuurivaikutuksia, oma suhde luterilaisuuteen, suomalaisuuteen ja eurooppalaisuuteen.
– Ortodoksisessa uskonnonopetuksessa keskeistä on kristillisen kirkon synty ja kehitys ortodoksisen kirkon näkökulmasta, kirkon leviäminen ja lähetystyö sekä kristinuskon saapuminen Suomeen idästä ja lännestä, luostarilaitos opin kehittäjänä ja säilyttäjänä sekä bysanttilainen aikakausi kirkon hallinnollisen muotoutumisen ja kirkkotaiteen näkökulmasta, kirkon opillinen kehitys, tietämys Raamatusta kirjana ja sen syntyhistoriaa, sisältöä ja käyttöä kirkon toiminnassa.
– Islamin opetuksessa perehdytään islamiin eri puolilla maailmaa, islamin historia profeetta Muhammedin ajoista islamilaisen valtakunnan kasvuun ja islamilaisen teologian vakiintumiseen. islamin monimuotoisuus, sen pääsuuntaukset, modernit islamilaiset liikkeet ja poliittinen islam, uskonnollinen rinnakkaiselo, islam ja muslimit Suomessa, Koraanin ja perimätiedon kokoamisen historia, rakenne ja tulkinnat, islamin opilliset perusteet ja uskonnollisten velvollisuuksien vaikutus elämän eri osa-alueisiin sekä islamin kulttuurivaikutus taiteessa ja tieteessä, oma suhde islamiin, suomalaisuuteen ja islamilaiseen maailmaan.
– Elämänkatsomustiedon opetuksessa perehdytään maailmankuvan ja maailmankatsomuksen käsitteisiin, käydään oppilaan elämänkatsomuksen ja identiteetin rakentamista tukevia keskusteluja. Perehdytään Unescon suojelemaan maailman kulttuuri- ja luonnonperintöön ja seurataan kulttuurin ilmenemistä muun muassa mediassa ja taiteessa, teistisiä ja ateistisia katsomuksia nykymaailmassa, esimerkiksi sekulaari humanismi, kristinusko ja islam. Tutustutaan valittuihin katsomusten historian ja niiden kohtaamisen käänteisiin sekä arvioidaan katsomusvapauden ja yhdenvertaisuuden toteutumista erilaisissa yhteiskunnissa.
Sisältoalue 2 Uskontojen maailma ja Etiikan perusteita
– Luterilaisessa uskonnonopetuksessa: maailmanuskontojen levinneisyys ja perusopetukset, luonnonuskonnot ja uudet uskonnolliset liikkeet sekä uskonnottomuus, uskonnon eri ulottuvuudet, usko ja tieto, uskonnollinen kieli ja sen ero tieteelliseen kieleen, uskontokritiikki, uskonnot kulttuurin eri osa-alueilla, ekumenia ja katsomusten välinen dialogi, maailmanrauha.
– Ortodoksisessa uskonnonopetuksessa: uskonnollisuus inhimillisen elämän piirteenä, suomalaisten muinaisuskonto ja tämän ajan uskonnollisuus sekä uskonnottomuus elämänkatsomuksena, kirkon leviäminen, katolisuus ja luterilaisuus sekä muut kristilliset kirkot ja yhteisöt, suuret maailmanuskonnot, uudemman ajan uskonnot ja yhteisöt, näiden suhde ortodoksisuuteen, ortodoksiset patriarkaatit, uskontojen ja ortodoksisuuden kulttuuri- ja yhteiskunnallinen vaikutus ja näkyminen sekä Suomessa että ortodoksienemmistöisissä maissa sekä uskontoihin liittyvä ajankohtainen tieto, ekumenia ja uskontodialogi.
– Islamin opetuksessa: suurten maailmanuskontojen levinneisyys, opetukset ja vaikutus, uskonnottomuus elämänkatsomuksena. Uskonnon tutkimus ja uskonnollinen ja tieteellinen kieli. Uskontojen vaikutus kulttuurin ja yhteiskunnan eri osa-alueilla, uskonnollisen erilaisuuden hyväksyminen ja uskonto osana kulttuuri-identiteettiä.
– Elämänkatsomustiedossa: etiikan peruskysymykset ja pääsuunnat, totuus, hyvyys, kauneus ja oikeudenmukaisuus, teon eettisen arvioinnin näkökulmat, eettisen lähestymistavan ja käsitteistön soveltaminen nuorten arkeen, ajankohtaiset eettiset kysymykset, kulttuurin moninaisuus.
Sisältöalue 3: Hyvä elämä ja Ihmisoikeudet ja kestävä tulevaisuus
– Luterilaisessa uskonnonopetuksessa: etiikan peruskäsitteiden tunteminen ja ymmärtäminen, kristinuskon ja muiden uskontojen etiikka, Raamatun ja etiikan suhde, YK:n Yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus ja ihmisoikeusetiikka, elämänkysymyksiin, suomalaiseen yhteiskuntaan, globaaliin vastuuseen sekä ympäristöön ja eläimiin liittyviä eettisiä kysymyksiä, eettiset kysymykset mediassa, omien valintojen eettiset ulottuvuudet
– Ortodoksisessa uskonnonopetuksessa: etiikan yleiset perusteet ja lähtökohdat, kristillisen etiikan ja muiden uskontojen eettisen ajattelun yleispiirteet, ortodoksisen etiikan perustana oleva ihmiskäsitys sekä kirkon opetus ja Raamatun kertomuksia, omaan elämään, yhteiskunnan jäsenyyteen, ympäristöön ja luontoon sekä globaaliin vastuuseen liittyviä kysymyksiä, eettiset kysymykset mediassa. oman eettisen toiminnan luonne ja vaikutukset, YK:n Yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus, YK:n Lapsen oikeuksien sopimus ja ihmisoikeusetiikka.
– Islamin opetuksessa: islamilaisen etiikan rakenne, teot ja niiden seuraukset sekä islamilaisen lain tulkinnat yhteiskunnassa ja muslimiyhteisössä, islamilaisen lain suhde lainoppiin ja lakikoulukuntiin sekä perehdytään islamilaisiin käytöstapoihin, YK:n Ihmisoikeuksien julistus ja ihmisoikeusetiikka sekä erilaiset ajankohtaiset eettiset kysymykset, uskontodialogi yhteiskuntarauhan rakentamisessa, vastuu ympäristöstä sekä sen merkitystä ihmisille.
– Elämänkatsomustiedon opetuksessa: ihmisarvo, ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ihmisoikeusloukkaukset, ihmisen ja luonnon suhde ja sitä koskevat aatteet, kestävä tulevaisuus, ympäristöetiikka, eläinten oikeudet, vastuullinen toiminta kestävän tulevaisuuden hyväksi.
Uskonnonopetuksen kansainvälinen tilanne
Ennen huomioita uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksen luonteesta mainitsen uskonnonopetuksen järjestämisen eurooppalaisen tilanteen.
Yhteistä uskonnonopetusta kaikille oppilaille perusopetusta vastaavassa opetusmuodossa järjestetään Euroopassa Italiassa, Espanjassa, Maltalla, Turkissa ja Kreikassa.
Sovellettu malli, johon sekoittuu valinnanvapautta ja elämänkatsomustietotyyppistä panostusta on voimassa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa. Hieman siitä poikkeavaa uskonnonopetusta annetaan Irlannissa, Pohjois-Irlannissa, Alankomaissa ja Belgiassa.
Uskonnollisten ryhmien erityisvaatimuksia kunnioittava malli on voimassa Saksassa, Suomessa, Itävallassa, Romaniassa, Puolassa ja Unkarissa.
Erityistä uskonnon oppiainetta ei ole Ranskassa, mutta oppisisältö on sijoitettu historian ja yhteiskuntaopin opintoihin.
Euroopan ulkopuolella Venäjälle perustettiin 2000-luvun alkupuolella koulujen uskonnonopetus, jossa on useita tunnustuksellisia vaihtoehtoja.
Eurooppalainen valtio, jonka koulujen opetusohjelmaan ei sisältyisi uskonnonopetus, on poikkeus. Ranskassa ei tätä oppiainetta ole, mutta oppiainesisältöjä kyllä. Tieteellistä ateismia ja sen muotoista uskonnonopetuksen vastustamiseen tähtäävää oppiainetta ei opeteta missään Euroopassa, ehkä Suomen joitakin kouluja ja muutaman poliitikon puheenvuoroja lukuunottamatta.
Huomioita opetussuunnitelmista
Tämänhetkiset perusopetuksen yläkoulun opetussuunnitelmat sisältävät sangen vähän oman uskonnon opetusta. Ne kaikki keskittyvät 8. luokan osalta maailmanuskontoihin ja 9. luokan osalta etiikkaan, joka ei ole uskontoa.
Elämänkatsomustieto taas ei sisällä mainittavasti katsomusopetusta. Se on valtaosin etiikan opetusta.
Ratkaisuehdotus
Pidän perusteltuna elämänkatsomustieto-nimisen oppiaineen poistamista koulun tuntijaosta. Korvaisin sen kaikille annettavalla filosofian ja etiikan opetuksella. Lisäksi ehdotan, että kaikille oppilaille annetaan uskonnonopetusta.
Perusopetuslaki edellyttää, että koulun oppiaineiden tulee perustua näiden oppiaineiden taustalla olevaan tieteelliseen tietoon. Uskonnon osalta tämä tiede on teologia. Maailmanuskontojen osalta kyseessä on vertaileva uskontotiede, mutta suurimpana maailmanuskontona vaikuttavan uskonnon osalta teologinen tutkimus.
Filosofia-oppiaineen rinnalle tulisi perustaa teologiseen ja uskontotieteelliseen tutkimukseen perustuva yleinen uskonnonopetus kaikille.
Tällä hetkellä koulujen uskonnonopetus ei ole tunnustuksellista, joskin ”oman uskonnon” opetuksen ideaa käytetään hyväksi myös tällaisen näkökulman perusteeksi.
Asiassa on tuotu esille vähemmistöjen tarve. Se on perusteltu. Yhteiskunnan ja koulun näkökulmasta perustellumpaa on kuitenkin yleinen ja kaikille tarjolla oleva sivistys.
Meillä olevat vähemmistöt eivät ehkä tule ottaneeksi huomioon sitä, että ne edustavat globaalisti enemmistöjä.
Kaikkien suomalaisten tulisi tietää enemmän esimerkiksi roomalaiskatolisesta ja ortodoksisesta traditiosta sekä islamin maailmasta. Näitä ei tule varata pienen vähemmistön tiedoksi sellaisessa maailmassa, jossa enemmistö on niiden kanssa tekemisissä. Mitä enemmän näistä jaetaan tietoa suomalaisessa yhteiskunnassa, sitä paremmaksi muodostuu myös tämänhetkisten vähemmistöjen asema, koska ymmärrys ja ennakkoluulottomuus lisääntyy tiedonvälityksen avuitse.
Oppiaineen nimi jää tietysti katsomuksellisesti päätettäväksi. Jos uskonnosta tekee salonkikelpoisempaa se, että sitä sanotaan katsomukseksi, mikäpä siinä, tosin ottaen huomioon, että monelle uskonnolliselle henkilölle hänen tunteensa on niin kaukana katsomuksesta kuin pippuri kasvaa.
Artikkelikuva Wikipediasta.
