light-To-Mars-Video-Cov

Unohtakaa Mars, kotinurkat kuntoon

Prinssi William ehti ensin ja ehkä hyvä niin. Olin luonnostellut tämän artikkelin viikko sitten, kunnes tänään (15.10) huomasin uutisen tulevan kuninkaan viisaasta puheenvuorosta.

Olen vieraillut itäisessä Afrikassa viime vuosina parikymmentä kertaa ja kiintynyt syvästi tämän maankolkan näkymiin, ihmisiin ja kulttuuriin. Samalla näkökenttääni ovat nousseet kehityspolitiikan ja kansainvälisen vastuun näkymät. Räikeät erot vauraan Euroopan ja alueen köyhien maiden välillä eivät jätä rauhaan.

Jokainen ihminen ymmärrettävästi pyrkii parantamaan elämänolojaan, kohottamaan arkisen elämän mukavuuden tasoa, viihtyisyyttä. Nykyaikana tavoiteltaviin edistysaskeliin ja kokonaishyvinvointiin kuuluvat myös ekologinen viihtyvyys, ympäristön terveys ja tulevaisuutta turvaavat kestävät ratkaisut materiaaleissa, teknologiassa ja tuotannon prosesseissa.

Mutta, mutta.

Ylimääräinen tarpeeton luksus nolottaa ja aika ajoin kiukuttaa. Kysyn itseltäni ja samalla eurooppalaisilta maanmiehiltäni, onko reilua, että me asetamme henkilökohtaisen mukavuuden tavoitteet ja kulutuksen tulevaisuushaaveet jatkuvan ylimääräluksuksen suuntaan, yli ja ohi sen, mikä olisi riittävän mukavan ja turvallisen elämän ja elintason vaatima varustus. Hyvinvoivissa vauraissa maissa ei ole harvinaista seuraavan kaltainen elämisen taso:

– pienellä ruokakunnalla jopa parin miljoonan euron/dollarin arvoinen asunto + vapaa-ajan asunto.

– kodin irtaimistoa, viihde-elektroniikkaa, keittiövarustusta, kalustusta, liikuntakalustoa autoista veneisiin satojentuhansien ellei miljoonan arvosta.

– mukavuuskiima näkyy usein myös siinä, että hankinnat tähtäävät viimeistä huutoa olevaan statukseen, uusimpiin vempaimiin, uusinta hifiä edustaviin erityisherkkuihin.

Voisimmeko tyytyä hieman vähempään, kuitenkin riittävään ja toimivaan mukavuustasoon ja omistautua siihen, että afrikkalaiset lähimmäisemme – ajattelen erityisesti maan köyhimmän neljänneksen oloja – saisivat ensimmäisen kodin, jossa terveellinen asuintila, välttämättömät kodin varusteet, sähkö, toimiva jääkaappi, asuinalueen saniteettiratkaisut, jotka mahdollistavat säällisen elämän? Voisimmeko panostaa näiden maiden koulujärjestelmään ja pitää huolta kaikkien lasten – myös ja erityisesti tyttöjen – oikeudesta peruskoulutukseen ja mahdollisuudesta lukioon? Suomelle koulutuksen suursaavutusten maana tässä olisi kunniakas koulutusviennin tehtäväkenttä, mutta valtiopäättäjien ja poliitikkojen mielen tulisi muuttua ratkaisevasti asenteiden ja kehityspanosten tason suhteen.

Kulutus pyörittää taloutta ja tuottaa koko maan ja maanosan hyvinvointia. Tämä talousviisaiden teoria luultavasti riittää kampittamaan ihanteellisen haihatteluni. Kuitenkin iloitsen siitä, että maailmassa kehityspolitiikan sanastoon on jo jonkin aikaa nostettu kestävä kehitys (sustainable development goals). Olisiko tässä ideologinen suuntaviiva pohtia yliluksuksen perustelua ja oikeutusta?

Kuluvan vuoden median tärppiuutisia ovat olleet korona-epidemian lisäksi muutamien maailman superrikkaiden futuristiset leikit, lennot avaruuteen ja spekulaatiot matkailusta toisille taivaankappaleille. Tämä ilmiö herättää oudon olon, joka on sekoitus kummastusta, raivoa ja moraalista hämmennystä. Miten voisin perustella uteliaisuuden ja teknohybriksen vauhdittaman avaruuskiiman projekteja, joiden hinnalla voisi pelastaa kokonaisen afrikkalaisen kansakunnan köyhyyden ja sairauksien kurimuksesta? Nämä superrikkaiden pyrähdykset avaruuden eteisessä ilmakehän ulkopuolella painottomuuden eksoottisessa tilassa ovat ymmärrettävästi unohtumaton elämys, varsinkin, kun voi paistatella maailman ensimmäisten joukossa ja oman bisnesnerouden aikaansaannoksena. Mutta rehellisesti katsoen: onko kyseessä lähinnä superkallis ja vähemmän ekologinen huvipuisto, vuoristoradan ja syklonihyrrän jättimäinen muunnelma?

Olen odottanut lukevani julkisuudesta pidemmälle katsovia perusteluja, syitä miksi ihmiskunnan kannattaa ryhtyä tällaiseen eteenpäin kurkottavaan teknologian kehittämiseen. On tunnettua, että aikanaan kuulennoista alkaneen avaruusajan teknologiapyrähdystä on taakse katsoen pyritty oikeuttamaan kehityksen sivutuotteena saatavilla eduilla, jotka ovat kiistattomia. Avaruuslentojen materiaalikehitys on tuottanut uskomattoman tärkeitä ja hienoja materiaali-innovaatioita, ohjaus- ja automaatioteknologiaa, biolääketieteellistä tietämystä jne. Satelliittiteknologia on tärkeä osa maailman viestintää, kaukokartoitusta, sään seurantaa ja turvallisuusratkaisuja. Avaruusteleskooppi Hubble, aurinkokunnan laidoille matkaavat luotaimet, sondit ja kamerat avaavat aurinkokunnan ja koko maailmankaikkeuden salaisuuksia. Nämä perustelut ymmärrän ja niitä arvostan ja puolustan.

Millä tavalla puolustetaan viime aikojen villityksiä? Olen tunnistanut pari esimerkkiä. Eräs visio olisi avaruuteen siirrettävä tuotantoteknologia. Maan kamaralla toimivia saastuttavia tuotantoprosesseja terästehtaista lannoitevalmistukseen voitaisiin siirtää avaruuteen, eikö se olisi hienoa? Jos kuusta löytyisi hyödynnettäviä raaka-aineita, sehän olisi ihmiskunnalle hyödyllistä? Jos maapallo saastuu liikaa, täältähän olisi lähdettävä pois. Siirtolaisuus naapuriplaneetoille olisi samanlainen askel kuin aikoinaan Tyynenmeren saarten asuttaminen uskalikkojen toimesta.

Näiden idealististen futurististen näkymien rinnalle toiseen vaakakuppiin tulee asettaa kustannukset ja todennäköisyydet. Nuo esitetyt visiot ovat äärimmäisiä spekulaatioita ja hintalaput sellaisia, että ne sulkevat 95 prosenttia ihmiskunnasta ikuisesti osattomiksi, siinäkin tapauksessa, että jokin noista arvelluista visioista onnistuisi. Maailman vauraimmat valtiot ja niissä huippumenestykseen yltäneet yritykset voisivat seuraavan 50 vuoden aikana onnistua jossain noista mainituista peleistä. Tähän kulutetut varat tarkoittavat laiminlyöntiä muilla aloilla, mm. taistelussa köyhyyden poistamiseksi, globaalien terveysuhkien lievennystä, ympäristön pelastamista. Avaruushybris voisi promillen todennäköisyydellä tuottaa jotain merkittävää 100 vuoden tähtäyksellä. Konkreettisia kehityshyötyjä koskien miljardeja ihmisiä jää varmuudella saamatta.

Äänestän Williamin puheenvuoron puolesta.


Kirjoittaja

Matti Heiliö on filosofian tohtori ja dosentti Lahdesta.


'Unohtakaa Mars, kotinurkat kuntoon' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.