Paavi Franciscuksen ja Moskovan patriarkka Kirillin kohtaaminen Kuubassa on ekumeeninen merkkitapaus. Nämä kirkolliset johtajat tai heidän edeltäjänsä eivät nimittäin ole tähän mennessä onnistuneet tapaamista järjestämään. Neuvostoajan loppuun asti se oli täysi mahdottomuus. Kun Neuvostoliitto sortui, ajatus alkoi vähitellen tuntua mahdolliselta. Itse asiassa jo Mihail Gorbatshov tavatessaan paavi Johannes Paavali II:n vuonna 1989 kutsui tämän vierailemaan Moskovaan. Näin ovat tehneet myöhemmin myös Boris Jeltsin ja Vladimir Putin.
Kantona kaskessa oli pitkään patriarkka Aleksi II:n (patriarkkana 1990–2008) vastenmielisyys ajatusta kohtaan. Johannes Paavali II:n puolalaisuus ja Benedictus XVI:n saksalaisuus eivät myöskään helpottaneet asioita maassa, jossa kumpaankin kansallisuuteen liittyy vahvoja historiallisia antipatioita.
Aleksin seuraaja Kirill, joka valittiin patriarkaksi 2009, on ollut myötämielisempi tapaamiselle, mutta hän ei ole voinut yksin päättää asiasta. Venäjän ortodoksisessa kirkossa on nimittäin vahvaa katolisen kirkon vastaista ja yleensä antiekumeenista asennetta, vaikka tilanne lieneekin muuttumassa nuoremman pappispolven myötä.
Ongelmana on siis ylipäänsä ollut venäläinen osapuoli. Kulloinenkin paavi on aina ollut valmis tapaamaan Moskovan patriarkan, joko Venäjällä tai sitten jossakin neutraalissa paikassa. Jopa Suomea on uumoiltu mahdolliseksi kokouspaikaksi. Paavi Franciscus on sanonut, että hän on valmis tapaamaan Kirillin ”missä vain”. Kuuban-tapaaminen on onnistunut presidentti Raul Castron välityksellä.
Isoin kapula tapaamisen rattaissa on ollut Ukraina. Tarkemmin sanoen kyse on ollut Ukrainan kreikkalaiskatolisesta kirkosta, joka on niin sanottu uniaattikirkko. Siellä jumalanpalvelusjärjestys on ortodoksinen, mutta muuten kirkko on katolinen ja kuuluu paavin alaisuuteen. Sen juuret ovat 1500-luvulla, ja se sai toimia rauhassa aina vuoteen 1946, jolloin Stalin kielsi sen toiminnan. Kirkko painui silloin maan alle.
Kun Neuvostoliitto alkoi murentua 1980-luvun lopulla, uniaattikirkon jäsenet uskalsivat jälleen toimia avoimesti etenkin Länsi-Ukrainassa, ottivat takaisin omia kirkkojaan ortodokseilta, ja monet sikäläiset ortodoksipapit siirtyivät uniaattien riveihin. Tämä kaikki herätti suurta pahennusta Moskovan patriarkaatin suunnalla. Venäläiset ortodoksit syyttivät Vatikaania proselytismistä eli toisen kirkon jäsenten kalastelusta ja vihamielisestä tunkeutumisesta Moskovan patriarkaatin ”kanoniselle alueelle”. Tämän vuoksi kirkkojen välit ovat olleet 1980-luvun lopulta lähtien varsin viileät.
Ukrainan sota on lisännyt epäluuloisuutta ja vihamielisyyttä Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon välillä. Ukrainalaiset pitävät patriarkka Kirilliä Putinin hengenheimolaisena ja ideologisena tukena. He ovat olleet huolissaan siitä, että paavi Franciscus on liian sinisilmäinen ja diplomaattinen Kirillin suhteen eikä uskalla rohkeasti puolustaa Ukrainan kreikkalaiskatolista kirkkoa.
Kanadan Ottawassa sijaitseva The Metropolitan Andrey Sheptytsky Institute of Eastern Christian Studies on julkaissut lausunnon, jossa se ehdottaa, että paavi ottaisi patriarkan kanssa puheeksi eräät tärkeät Ukrainaa koskevat asiat. Näihin kuuluvat muun muassa Moskovan patriarkaatin osoittama tuki Krimin miehitystä ja Putinin ”Venäläinen maailma” -ideologiaa kohtaan. Samoin Moskovan patriarkaatin pitäisi lopettaa Ukrainan kirkollisen lähihistorian vääristely ja valheellisten syytösten esittäminen. Ehkä kaikkein tärkeintä olisi, että Vatikaani ja Moskovan patriarkaatti yhdessä selvittäisivät, mitä oikein tapahtui Lvivin ”pseudo-synodissa” 1946, jolloin uniaattikirkko päätettiin tukahduttaa. Tämän tapahtuman 70-vuotispäivä on maaliskuussa, vain viikkoja Kuuban-huipputapaamisen jälkeen.
On kuitenkin ilmeistä, että näin arkoihin aiheisiin eivät paavi ja patriarkka lyhyessä tapaamisessa Kuubassa kajoa. Pikemminkin on odotettavissa yhteinen lausunto yleisemmistä asioista, jotka ovat kummallekin kirkolle tärkeitä kuten Lähi-idän kristittyjen asemasta tai perhearvojen kunnioittamisesta.
Seuraava vaihe suhteiden kehityksessä voisi olla joko patriarkan vierailu Vatikaanissa tai paavin vierailu Moskovassa, mutta siihen voi mennä aikaa. Jälkimmäisen vaihtoehdon toteutuessa voisi ajatella, että paavi vierailisi lyhyesti myös Suomessa, johon hänellä on kutsu voimassa.
Artikkelikuvassa on Pyhän Yrjön katedraali Lvivissä Ukrainassa. Kuva: Jan Mehlich (Creative Commons)
