Viime pakinassa Sielun ja ruumiin parannukseksi?! (31.8.2022) Tuomas päätti olla hiljaa ja miettiä tarkkaan, ennen kuin sanoo mitään. Nyt hän rohkaistuu puhumaan, kun sai kohdata Asklepioksen kahden kesken. Tuomas puhuu niin vuolaasti, ettei Asklepios saa suunvuoroa.
Tuomas:_ Eihän se lääketieteellisesti mahdotonta ole, ettei yhteisestä ehtoollislusikasta voisi olla saamatta koronaa tai muutakaan tautia. Siksi juuri, ettei voi olla varma, tarttuuko korona vai ei, ihmiset välttävät ehdoin tahdoin altistumasta.
Eräässä jumalanpalveluksessa oli ehtoollisella käyjiä seitsemän, joista vain neljään virus tarttui. Mistä me tiedämme, että tauti tarttui nimenomaan ehtoollislusikasta? Me oletamme niin, tässä esimerkkitapauksessa. Tai Jumala on ilmeisesti sen jollekulle ilmoittanut. Sitä paitsi käy ilmi, että kolmas ehtoolliselle osallistuja on ollut koronapositiivinen. Ja kaksi ensimmäistä osallistujaa eivät ole saaneet tartuntaa.
Onko Jumalan varjelus siis arpapeliä? Silloin Jumalan varjelus ei paljon sokeasta sattumasta tai mystisestä kohtalosta eroa, vaikka tapahtuman taakse oletetaankin intentionaalinen toimija. Eikö Jumala halunnut varjella niitä neljää taudilta? Sellaisen väittäminen on naiivia. Mistä ihminen voi päätellä Jumalan aivoitukset? Tai senkään, että Jumala ajattelee, vaikka Jumala onkin Järki, Järjestys ja Logos.
Yhteisen lusikan pelko ei siis tarkoita sitä, että korona välttämättä tarttuisi kaikkiin, jotka ehtoollista yhteisestä lusikasta nauttivat. Tai kehenkään! –
Uskon ja epäuskon kanssa tällä on kovin vähän tekemistä. Jos joku uskoo ja silti saa tartunnan, missä on vika? Uskossako? Sen määrässä vai laadussa? Uskon heikkoudessa?
Ei tarvitse olla ihmeen kieltäjä, jos pelkää saavansa tautitartunnan ehtoollisesta(kin) tai muualta. Jos Jumala ja hänen varjeluksensa on ontologisen sattuman synonyymi, mikäs siinä. Mutta silloinkin varmaan moni pyrkii välttämään taudeille altistumista.
Estääkö Jumalan varjelukseen luottaminen ihmisjärjen käytön? Mihin dogmiin tai teologiseen tai luonnontieteelliseen käsitykseen perustuu sellainen usko, että ehtoollisella voi nauttia vaikka pilaantunutta leipää tai kesken tai liiaksi käynyttä viiniä, eikä siitä saa vatsanpuruja tai ripulia? Ennenpyhitetyissä lahjoissa on joskus tainnut käydä niin, että hiivalla kohotettu leipä on reagoinut muhiessaan viinin kanssa kirkon kaapissa seisten ja ehtoollisvieraalla on ollut paskat housussa, ennen kuin kotiin on päässyt.
Paastottomana aikana sen sijaan ehtoollista toimittanut pappi on hotkinut jäljelle jääneet ehtoollislahjat tuoreeltaan suuhunsa ja tullut hyvällä tuulella kotiiin, sillä Jumalahan kasvattaa viinirypäleet ihmisen iloksi.
